Kaappien sisällä voi olla ­sekasorto, mutta laitan aina kuntoon sellaiset paikat, missä katse lepää. Katan aamiaisenkin aina kauniisti, ja minulle on hirmu tärkeää, että pöytäni on siisti ja eteisessä kengät ovat ojennuksessa. 

Vaatesuunnittelijan urani on koskettanut lähes kaikkia suomalaisia naisia. Yksi pärjäämisen salaisuuksista on se, että olen koko ajan tehnyt myös uniikkipukuja vailla teollisuuden paineita. Sillä tavoin on löytynyt sarjatuotantoon sopivia ideoita.

Pidän jokaista työprojektiani maailman tärkeimpänä. Olen aina mennyt niin 110-prosenttisella intensiteetillä, että olen vasta oppimassa sanomaan ei. Lepo on ­todella tärkeää luovuudenkin kannalta.

Kun sain Kaj Franckin muotoilupalkinnon 2004, päätin kurkistaa Franckin maailmaan. Koska kaikessa tekemisessä pitää olla tietopohja, opiskelin keramiikka- ja lasimuotoilijaksi 2000-luvun loppu­vuosina. Kannatti aloittaa uudet opinnot 56-vuotiaana. Nykyisin saan tehdä lasitaidetta Italian Muranossa maailman ykköspuhaltajiin kuuluvan ­Pino Signoretton kanssa.

Perheiden erkaantuessa käsityötaidot ovat vaarassa kadota. Muranossa olen ­saanut seurata, kuinka lasinpuhallustaito siirtyy isältä pojalle. Kunpa meilläkin jaksettaisiin toimia vastaavalla tavalla. Muuten tilalle tulee mustia aukkoja.

Almanakkaani täytän siten, että minulla on lomia ja hengähdystaukoja. Olen saanut varoitusmerkkejä ja tiedän, että ter­veys on tärkeintä.

Suomessa olen kokenut negatiivisuutta ikääni liittyen. Omasta mielestäni urani on kuitenkin vasta alussa, ja haluan kehittyä koko ajan. Kiinassa ikääni ei ole kysytty kertaakaan. 

Periaatteeni on pysyä irrallaan turhasta. En kaipaa jalustalle nostamista enkä ole osallistunut seurapiireihin. 

Tasapaino perheen ja muilla aloilla työskentelevien ystävien parissa auttaa keskittymään tärkeimpään myös työssä.

Vietän kuukaudessa viikon pääkaupunki­seudulla lastenlapsiani hoitaen. Heidän vanhemmillaan on ruuhkavuodet. Haluan antaa lapsille samanlaisia virikkeitä kuin itse mummoltani sain.

Kävin äskettäin elämäni ensimmäisessä manikyyrissa. Pian käteni olivat taas työläisen kädet: lakkaus meni pilalle heti omiin hommiini siirryttyäni.

Luonnolla on suuri merkitys. Kalla­veden rannan kotimme ympäristössä on rauhallista. Lapin luonnossa olen kokenut pyhyyttä. Lappi-sarjaan kuuluva Pyhä henki -lasitaide­teos kuvaa kokemustani siitä, kuinka sielun sanoma nousee taivaaseen.

Viisikymmentä vuotta jatkunut parisuhteeni on voimanlähteeni. Olen kiitollinen miehelleni kaikesta tuesta ja turvasta.

Usko on vienyt minua eteenpäin lapsesta saakka. Välillä ristin käteni ja pyydän ­Taivaan isältä apua. Rukoilemisen opin mummoltani.

Teksti Leila Itkonen