Image

Lapsia ja aikuisia | Elämänvaiheiden järjestykselle on syynsä, kirjoittaa Katja Kallio Pikku prinssistä.

Lapsia ja aikuisia | Elämänvaiheiden järjestykselle on syynsä, kirjoittaa Katja Kallio Pikku prinssistä.

Lapsia ja aikuisia
Teksti Katja Kallio
Mainos

Kolumni | Elämänvaiheiden järjestykselle on syynsä, kirjoittaa Katja Kallio Pikku prinssistä.

Lapsena eräällä ystävälläni oli tapana leikkiä itse kehittelemäänsä leikkiä, jonka nimi oli Tärkeysmies. Tärkeysmiehellä oli miljoona paperia ja kuittia järjestyksessä pidettävänä ja kauheasti velvollisuuksia, ja niinpä leikkiin liittyi kova touhu ja kiire ja paljon stressiä. Tärkeysmies oli ystäväni lempileikki, ja aikanaan hänestä sitten tuli aikuinen ja elokuvatuottaja.

Uuden ranskalais-amerikkalaisen Pikku prinssi -elokuvan sankarittarena seikkailee myös eräänlainen Tärkeysmies. Erona vain on se, että hänen tapauksessaan kyseessä ei ole leikki, vaan totinen tosi.

Mark Osbornen (Kung Fu Panda) ohjaamassa ja ranskalaisin taidoin animoidussa elokuvassa klassikkotarina asteroidilla ruusuineen asuvasta prinssistä on saanut uuden ajankohtaisen kehyskertomuksen. Siinä suorituskeskeinen äiti tekee Pikkutytöstään menestyjää tiukalla, hamaan aikuisuuteen ulottuvalla aikataululla, opinnoilla ja kuntoilulla. Kun tähtäimessä on loistava tulevaisuus, ei ole aikaa hassutteluun! Pelastavaksi enkeliksi saapuu naapurin Lentäjä, Pikku prinssin kertoja, joka avaa Tytölle oven äidiltä salattuun lapsenelämään.

Antoine de Saint-Exupéryn alkuperäinen Pikku prinssi on isojen ihmisten yksiulotteisuuden ja totaalisen mänttiyden manifesti. Sitä lukiessa aikuiset häpeävät, kun eivät osaa keskustella aarniometsistä vaan pelkästään solmioista. Mutta minkä he sille voivat? Eivät ehkä mitään. Osbornen Prinssin lähtökohta pistää nimittäin ajattelemaan ihmisen varttumisjärjestyksen ongelmaa.

Tässä taannoin muuan helsinkiläinen kapakanpitäjä katseli illan mittaan asiakastaan, erityisen railakkaasti juhlivaa kuuluisaa neroa. Nero oli aikoinaan ollut nuori nero, muttei varmaan ollut silloin ehtinyt elää nuorta elämää, sillä kuten Pikku Prinssikin osoittaa, nerous asettaa ihmiselle omat tiukat vaatimuksensa. Nyt nuoresta nerosta oli tullut keski-ikäinen nero, ja jotakin elämättömästä varhaisnuoruudesta oli tainnut jäädä hampaankoloon. Kapakoitsija seurasi aikansa keski-ikäisen neron toilailua ja totesi sitten: ”Ihmisen pitäisi elämänsä aikana olla nuori, keski-ikäinen ja vanha, ja mielellään tässä järjestyksessä.”

Paha kyllä monesti ikäkaudet tuppaavat seuraamaan toisiaan nurinkurisessa järjestyksessä. Pikku prinssissä äiti lupaa, että Tytöstä tulee erinomainen aikuinen, mutta tyttöpolo on sitä oikeastaan jo nyt. Eikä hän ole ainoa. Kysyttäessä lapset haluaisivat yleensä olla aikuisia vain sen aikaa, että ehtisisivät värjätä tukkansa siniseksi ja ostaa tonnilla karkkia. Ja kuitenkin monet heistä vaikuttavat jo aikuisilta. He keräävät kymmenvuotiaina arvosanoja ja harrastuspisteitä lukioon tai hinkkaavat taitojaan jonkinlaista häikäisevää ammattilaisuraa varten. Se on tietenkin aikuisten syy, kuten varmaan sekin että monet lapset tuntuvat keski-ikäisiltä kahdeksanvuotiaina. Näin äskettäin kivan reportaasin maahanmuuttajalapsista, jotka olivat pelastaneet syrjäseudun ala-asteen lopettamisuhalta. Kun vanhoilta oppilailta kysyttiin, mikä meininki koulussa nyt oli, Tärkeysmiehet kertoivat tuikeina, miten he perehdyttävät uusia oppilaita minkä ehtivät, eli siis kertovat niille, mitä kaikkea ei saa tehdä.

On oikeassakin varttumisjärjestyksessä vaaransa. Prinssin Pikkutyttö saattaa jossain vaiheessa alkaa katua, jos ei pysykään ruodussa vaan tulee systemaattisen itsensäkehittämisen sijaan tehneeksi sen, mitä ei saa tehdä, lojuneeksi uimarannoilla, polttaneeksi salaa sata tupakkaa ja maistelleeksi vartaloraikastetta kun siinä kerran on alkoholia. Jos kaikki illat kuluvatkin tanssimassa, olipa tarpeeksi ikää tai ei. Kunpa olisin ollut itselleni ankarampi, hän saattaa ajatella tajutessaan yhtäkkiä, että rannalla makaamalla kukaan ei ole vielä koskaan saanut itselleen nimikkopuistoa.

Mutta ei kannata katua. Pitää muistaa: ”ja mielellään tässä järjestyksessä”. Pikku prinssi ja Lentäjä saavat toivottavasti Pikkutytön pelastettua ainakin siltä nöyryytykseltä, että hän vetäisi keski-ikäisenä järkyttävät lärvit keskellä viikkoa puolityhjässä kapakassa ja puristelisi baarimikkoja. Nerous on toki huomattava saavutus elämässä, mutta niin on sekin, että osaa käyttäytyä baarissa niin, ettei omistajan kryptoniittikatseella ole sen ihmeempää katseltavaa. ■

Julkaistu: 27.6.2016