Harvoin näytelmä yllättää niin täysin kuin Lapset Helsingin kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä. Alkutahdeista ei olisi arvannut, mihin suuntaan Lucy Kirkwoodin tarina (suomennos Reita Lounatvuori) lopulta lähtee.

Johanna Freundlichin ohjaama ihmissuhdedraama keriytyy auki niin hissukseen, että juonesta ei kannata paljastaa kuin hitunen. Pariskunta Hazel ja Robin ovat entisiä ydinvoimalan työntekijöitä, jotka elävät nyt mahdollisimman terveellisesti ja luonnonmukaisesti maailman reunalla. On tapahtunut jotain, minkä vuoksi he asuvat nyt sukulaisen mökissä.

Näennäisen rauhallinen elämä keskeytyy, kun vuosien takainen ystävä ja kollega Rose tulee kylään. Kolmikon välit eivät kuitenkaan ole täysin mutkattomat. Keskustelu kääntyy pian siihen, millainen maailma meillä tulevaisuudessa on ja kenen velvollisuus on korjata se.

Näyttelijäkaarti huokuu karismaa. Pitkän linjan osaajat Aino Seppo, Jaana Saarinen ja Jukka-Pekka Palo tuntuvat pursuavan energiaa, mikä ei voi olla vaikuttamatta myös katsojiin. Ihana tanssikohtaus ikään kuin tiivistää sen ilon, mikä tekijöillä ja katsojilla on, kun pääsemme jälleen yhdessä elämään näitä kokemuksia.

Mark Väisäsen kaunis lavastus ansaitsee erityismaininnan, samoin Eradj Nazimovin äänisuunnittelu, jossa taustan idylliset meren äänet muuttuvat tarvittaessa kuin ärjyväksi tsunamiksi, roolihahmojen sisäistä myrskyä ilmentäen.