Ympärillä oli vain pimeyttä. Edes tähdet eivät näkyneet – ainoastaan kuu. Oli tuulinen yö, joten aallot olivat korkeita.
Pieni vene ei enää kestänyt myräkkää ja upposi. Venematkustajille jaetut pelastusliivitkin olivat huonoja – niistä oli hyötyä vain puoleksi tunniksi. Veden varaan joutuneet ihmiset joutuivat uimaan satoja metrejä kohti mahdollista pelastusta.
– Se tulee edelleen mieleeni joka yö. Nukkuminen on vaikeaa. Yritän rentoutua, mutta kaikki ne ajatukset ovat mielessäni, Aws Ali Aneed kertoo.
Lopulta edessä kajasti kreikkalaisen sotilassaaren valoja. Ali Aneedin Irakista Turkin kautta kulkenut pakomatka oli saavuttanut ensimmäisen kiintopisteensä.
Saarella pakolaiset olivat kaksi päivää ilman ruokaa tai puhdasta vettä. Sieltä matka jatkui ensin siviilisaarelle ja sitten Ateenaan, josta Ali Aneed lähti kohti Itävaltaa. Välillä kävellen, välillä bussilla. Unkarissa Ali Aneed oli kolme päivää eksyksissä metsässä.
– Se on kokemus, josta en halua puhua, hän toteaa.
Wienissä Ali Aneed tapasi miehen, joka oli 2 000 euron summaa vastaan valmis ajamaan pienen porukan kohti Suomea. Ryhmä jätettiin junaliput käsissään Ruotsin puolelle. Juna Luulajaan, bussi Haaparantaan, taksi Kemiin, ja lopulta viimeinen kulkuväline yli kuukauden matkalla: juna Helsinkiin.
Aws Ali Aneed pitää itseään onnekkaana päästessään jälleen pelaamaan käsipalloa. – Pelatessani koen olevani taas elossa.
Matka oli alkanut Irakin pääkaupungista Bagdadista.
Elokuussa kaikki oli vielä hyvin. Aws Ali Aneed, 30, edusti Irakin käsipallomaajoukkuetta ja oli yksi Irakin noin 40:stä kunnon käsipalloammattilaisesta. Palkka oli lähemmäs 55 000 euroa vuodessa. Oli hienoja vaatteita, upea auto ja hieno elämä koko perheelle. Taskussa oli myös taloushallinnon tutkinto Bagdadin yliopistosta.
– Minun oli kestänyt 10–20 vuotta rakentaa kaikki se. En halunnut jättää kaikkea, mutta Bagdad oli liian vaarallinen minulle, hän kertoo.
Ali Aneed oli Irakin kolmanneksi suosituimman urheilulajin tunnetuimpia edustajia, ja menestyksen tuoma julkisuus koitui hänen kohtalokseen.
Eräänä päivänä hän sai yllätysvieraita. Paljon valtaa haalineet puolisotilaalliset miliisit vierailivat hänen luonaan ja pyysivät tietoja Ali Aneedin joukkueen sunnipelaajista sekä rahaa ja julkista tukea. Käsipallotähdessä olisi PR-arvoa.
– Jos auttaisin heitä, olisin terroristi kuten he ovat. Se ei ole miten vanhempani kasvattivat minut. Kuolisin mieluummin.
Kuolema ei ollutkaan kaukana. Kun miliisit tulivat uudestaan asunnolle, he painoivat pistoolin Ali Aneedin kylkeä vasten. Silti hän kieltäytyi yhteistyöstä. Liipaisinta ei painettu, sillä hänen vanhempiensa itku ja huuto olivat herättäneet naapuruston.
Kaksi päivää myöhemmin Ali Aneed oli ajamassa kotiinsa, kun kaksi avolava-autoa lähti seuraamaan häntä. Toinen autoista törmäsi Ali Aneediin, mutta hän pääsi vielä kerran pakoon.
Saatuaan perheensä turvaan hän matkusti Istanbuliin. Tuhansien kilometrien reissu oli alkanut.
Ali Aneed on otettu hyvin vastaan HC Westissä. Joukkuetovereista on tullut kavereita, ja valmentaja Mikko Koskue on auttanut monessa.
Kun Ali Aneed syyskuun lopussa astui junasta Helsingin kamaralle, hän koki oudon tunteen.
– Tunsin, että olen nyt kotona, vaikka en ollut koskaan ennen käynyt täällä, hän kertoo.
Ali Aneed ohjattiin Otaniemen vastaanottokeskukseen. Ensimmäisistä Espoon päivistä alkaen hän on halunnut olla aktiivinen ja positiivinen – ja oppia suomea.
– Täällä on tyyppi, joka on oppinut puhumaan suomea kahdessa kuukaudessa. Täytyy olla päättäväinen, kokeilla uusia asioita ja tutustua ihmisiin.
Paluu urheilunkin pariin oli tavoitteena. Vastaanottokeskuksen johtaja oli yhteydessä lähimpään käsipalloseuraan, Kauniaisten HC Westiin, ja Ali Aneed pääsi mukaan harjoittelemaan. Vastaanotto oli lämmin.
– Ikävöin harjoituksia, kun niitä ei ole! Joukkue on jo nyt kuin perheeni. Haluan tehdä kaikkeni auttaakseni joukkuettani.
Kuukauden harjoittelun jälkeen Ali Aneed oli päässyt pelikuntoon ja saanut peliluvan käsipallon SM-liigaan. Ensiesiintymisensä hän teki marraskuun puolivälissä HC Westin kotiottelussa Riihimäen Dynamoa vastaan. Kun Ali Aneedin nimi kuulutettiin pelaajaesittelyssä, hän sai kauniaislaisyleisöltä illan isoimmat aplodit.
– Jokin liikahti sisälläni, hyvää energiaa virtasi ulos. Tunsin, että olen oikeasti täällä, että olen taas elossa. ●
Teksti Topias Kauhala, kuvat Petri Mulari
