Apu

Länsi-Suomen Lapiksi kutsuttu Lauhanvuori tunnetaan kirkasvetisistä lähteistään ja muinaisista näkymistään

Länsi-Suomen Lapiksi kutsuttu Lauhanvuori tunnetaan kirkasvetisistä lähteistään ja muinaisista näkymistään
Pohjanmaan lakeudella kohoaa yksi läntisen Suomen korkeimmista kohdista. Lauhanvuoren rinteillä pulppuaa lukuisia lähteitä, joista saavat alkunsa kirkasvetiset purot. Muinaiset rantakivikot levittyvät vuoren lounaisrinteillä.
Julkaistu: 23.12.2021

Vesi pulppuaa valkohiekkaisesta lähteestä. Vain lähteen silmä on avoin, vesisammal ja muut vesikasvit peittävät muuta lähteikköä. Kirkas, raikas vesi valuu purouomaan ja laajenee luomaksi eli puroksi. Luoma halkoo aukeata suota ja sukeltaa tummaan kuusikkoon. Virrattuaan kilometrejä Lohiluoma laskee Isojokeen.

Lauhan luomissa eli ennen elinvoimainen purotaimenkanta. Ojitetuilta soilta kulkeutuva hiekka peitti taimenten kutupaikat ja luomien perkaaminen vähensi niitä entisestään. Kevättulvan aikaan paikalliset pyydystivät lohia jopa paljain käsin, kun kalat nousivat puroihin. Vieläkin saattaa nähdä purotaimenen vilahtavan luoman kirkkaassa vedessä.

Lauhanvuoressa syntyy runsaasti pohjavettä, joka pulppuilee vuolaina lähteinä vuoren tyvellä.

Lauhanvuori kohoaa Pohjanmaan lakeudella koko läntisen Suomen korkeimmaksi kohdaksi, jonka laki on 231 metriä merenpinnasta. Laen näkötornista näkyvät Porin Tahkoluodon piiput 70 kilometrin päässä.

Näkötornilta lähtee parin kilometrin mittainen luontopolku, joka kulkee läpi vuosituhansien.

Lähdepurojen varsilla kasvava kevätlinnunsilmä on Lauhanvuorella lähes pohjoisimmilla kasvupaikoillaan.

Polun varrella näkyy jääkauden jälkeisiä rantatörmiä, joihin meren aallot liplattivat jääkauden jälkeen.

Näkötornilta lähtevä luontopolku kulkee läpi vuosi­tuhansien.

Sen perästä maa on noussut ja merta saa hakea 40 kilometrin päästä.

Rinnettä laskeuduttaessa rehevä lakimetsä muuttuu meren huuhtomiksi, karuiksi mäntykankaiksi. Jäkäläpohjaiset mäntykankaat ovat kuin Lapissa.

Lauhanvuorta kutsutaankin Länsi-Suomen Lapiksi. Karuus on Lauhanvuoren erityispiirre.

Suppaan muodostuneen, lähdepohjaisen Spitaalijärven vedellä uskottiin aikanaan olevan parantavia vaikutuksia. Järvi lienee saanut nimensä mutu-kalan mukaan, joka on ruotsiksi spetälska. Sen vettä haettiin parantamaan rupitautia ja jopa spitaalia.

Tieto kulki aina Venäjälle asti, ja terveyttä parantavaa vettä vietiin ruhtinaille. Spitaalijärvellä on telttailupaikka, joten siellä voi pulahtaa uimasilleen testaamaan veden vaikutusta.

Mäntykangasta halkova polku kohtaa laajan, 700 metrin pituisen kivikon. Riitakankaan kivijata muodostui, kun jääkauden jäämassat murskasivat hiekkakivilaattaa ja levittivät lohkareita pirunpelloiksi. Kun merenranta oli kivijadan korkeudella, aallot puhdistivat kivikot.

Polku jatkuu kivijadan yli pitkospuina, sillä jata on rajoitusosaa, eikä kivikossa saa kulkea.

Vuoren männikkörinteillä tapaa merkillisiä kuusia. Suuren kuusen ympärillä kasvaa kehänä pienempiä kuusia, kuin lapset äidin ympärillä.

Perhekuusi on syntynyt alimpien kuusenoksien painuttua sammalikkoon ja juurruttua. Oksat kasvavat uusiksi latvuksiksi ja piirittävät keskellä seisovaa ”emokuusta”, eli ne ovat kaikki samaa yksilöä. Perhekuuset ovat Lauhanvuoren erikoisuus.

Iltahetki Ahvenlammella. Kansallispuistossa on kolme telttailupaikkaa nuotiokehikkoineen.

Lauhanvuori on omiaan päiväretkille, mutta helppokulkuisten polkujen varsilla on myös telttailu- ja tulentekopaikat Ahvenlammella, Kaivolammella ja Spitaalijärvellä, missä on myös keittokatos.

Yksi läntisen Suomen korkeimmista kohdista löytyy yllättäen ­Etelä-Pohjanmaalta. ­Lauhanvuoren näkötornista avautuvat ympäröiviin ­metsiin näyttävät näkymät.
Kommentoi »