Lämpimässä tuulessa
Matkailu
Lämpimässä tuulessa
Kreikan saarten joukossa Samos on vehreä keidas, ja hyvä tukikohta Egeanmeren seikkailulle. Saarelta voi tehdä päiväretken vaikka Turkkiin.
Julkaistu 28.1.2016
Apu

Kun laskeutuu Samoksen pienelle lentokentälle, näkyy saaren ominaispiirre jo koneen ikkunasta. Monilta Kreikan saarilta tutun karun kuumaiseman sijaan Samoksen kukkulat peittyvät vihreän eri sävyihin.

Pinjamäntyjen vaaleanvihreästä sypressien tummaan, oliivipuiden hopeanvihreään.

Saarta halkovalta, kukkuloiden yli kiipeävältä serpentiinitieltä laskeutuu paksu vihreä matto alas turkoosiin  mereen. Saaren keskellä kukkulat sukeltavat näyttäviin rotkoihin. 

Tämän Muumilaakson rauha on kuitenkin rikottu jo tuhansia vuosia sitten. Antiikin aikaan Samos oli luonnonvarojensa ja sijaintinsa ansiosta vauras merimahti. Kleopatran kerrotaan lähettäneen saarelle egyptiläistä kultaa säilöön.

Turkin rannikon tuntumassa sijaitseva saari kuului vielä 1900-luvun alussa Turkille. Kreikkaan se liitettiin 1913. Nyt Samos lasketaan Kreikan pinta-alaltaan suurimpien saarten joukkoon, vaikka silläkään ei ole pituutta kuin 45 ja leveyttä 19 kilometriä.

Saarella on yli 300 uimarantaa, ja sekä kreikkalaiset että ulkomaalaiset matkailijat ovat muovanneet siitä monipuolisen lomasaaren. 

Saaren suosio perustuu osittain omintakeisuuteen. Jos luonto on kreikkalaissaareksi poikkeuksellisen vihreä ja runsas, myös saaren kylät poikkeavat perinteisistä valkokalkkisista kuutioryppäistä.

Samoksen pikkukaupunkien talojen fasadeissa vaihtelevat pastellin eri sävyt, katot ovat vanhaa terrakottaa. Koristeellisten rautaparvekkeiden ja vaaleanvihreiden, vaaleansinisten ja keltaisten julkisivujen vaihtelu tuo mieleen latinalaisen Amerikan.

Rivissä sypressien rinnalla mäessä seisoo tuulivoimapropelleja.

Samoksella on yli 300 uimarantaa.

Vuonna 582 ennen ajanlaskun alkua samoslaiseen kauppiasperheeseen syntyi poika, jonka perintö on tuttu myös suomalaisille koululaisille. Pythagoras, aikanaan merkittävä matemaatikko ja filosofi, keksi kaavan, Pythagoraan lauseen, jolla voidaan laskea suorakulmaisen kolmion tuntemattoman sivun pituus.

Nyt Samoksen entinen pääkaupunki on nimetty saaren suuren pojan mukaan. Pythagorionin rantakaupunki saaren kaakkoiskulmalla on suosittu lomakohde.

Ruotsalainen kääntäjä Karin Grönvall asettui tänne pysyvästi kahdeksan vuotta sitten.

– Sairastuin vakavasti ja päätin, että minun pitää täyttää jokin unelma. Silloin en tiennyt, kauanko aikaa minulla on jäljellä. Päätin kokeilla Samosta ensin kuukauden – ja rakastuin. Jäin Pythagorioniin.

Rantojen lisäksi Pythagorionia leimaa satama-alue ravintoloineen. Grönvall myöntää, että kylä on turisteja täynnä, mutta Samoksen keskiosista hän löytää yhä uusia pikkukyliä, joissa aika on pysähtynyt. 

– Ajattele, kahdeksan vuoden jälkeen löydän vielä uutta!

Neljä vuotta sitten Grönvall tapasi täällä australialaisen Steve Borrettin, ja nyt pariskunta viettää leppoisaa elämää vihreällä saarella kahden.

– Täällä on rento meininki. Korjausmiestä voi joutua odottamaan päiväkausia, mutta lopulta se on hienoakin, Grönvall sanoo.

– Ei tarvitse sopia mitään. Voin vain mennä paikallisten ravintolaan satamaan, ja tapaan siellä kaikki tutut.

Rakennusalalla työskentelevä Borrett jäi Samokselle paitsi ruotsalaisheilan, myös saaren itsensä tähden.

– Tämä on loistava tukikohta. Samokselta pääsee helposti pienemmille lähisaarille. Samos on myös niin suuri, että tänne mahtuvat molemmat maailmat: on vilkkaita turistirantoja mutta myös aitoja, rauhallisia pikkukyliä.

Jos kreikkalainen mentaliteetti onkin hurmannut, kreikan kieli ei kääntäjään ole kahdeksassa vuodessa iskostunut.

– Kreikka on ehdottomasti vaikein kieli jota olen yrittänyt oppia, Grönvall sanoo. 

Steve Borrett ja Karin Grönvall pitävät Pythagorionin tunnelmasta.

Pythagorionia ja saaren nykyistä pääkaupunkia Samosta (toiselta nimeltään Vathi) viehättävämpi kylä on pohjoisrannalla sijaitseva Kokkari.

Pittoreskien rantakahviloiden letka johtaa kapealle niemenkärjelle, jolta kylää vahtii suoraan merestä nouseva pieni kallio ja sen kylkeen rakennetut valkoiset talot.

Pohjoisrannan tie Kokkarista eteenpäin johtaa Karlovasin satamakaupunkiin. Bussiyhteydet kyliin kulkevat Samoksen kaupungin kautta. Taksikyyti saaren laidalta toiselle maksaa 50 euroa. Vuokra-auton saa päiväksi kolmesta kympistä alkaen.

Karlovasin rantabulevardi on jälleen katulamppuineen ja laatoituksineen kuin väärästä maasta keskelle Kreikan saaristoa pystytetty. Vähän rapistuneet rakennukset ja vanhan kaupungin kapeita kujia ympäröivä vehreys tuovat mieleen… Meksikon?

Samoksen pikkukylät näyttävät uinuvan turis-milta koskemattomina.

Voimakas mutta lämmin tuuli mereltä kuivattaa hikiset vaatteet, kreikkalainen salaatti maksaa neljä ja puoli euroa, musaka tai stifado seitsemän, Mythos-olut kolme.

Rantakahvila on nimeltään Meltemia, tänne Egeanmerelle kantautuvan tuulen mukaan nimetty.

Jos molemmista naapuripöydistä kantautuvaa saksankielinen keskustelu ei häiritse, paikka on täydellinen, mietin kylmää Mythosta siemaillessani. Elokuussakin täällä on yllättävän rauhallista.

Rantakadun tuntumassa sijaitsevassa viinikellarissa työskentelevä Vasilis Sitzimis selittää, että Karlovassi on näin raukea vuoden ympäri. 

–Tämä on Samoksen rauhallisin kaupunki.

Tämä on toinen saaren viininvalmistajista. Viininviljelijät tuovat rypäleensä tänne eri puolilta Samosta, ja täällä niistä syntyvät Samoksen kuuluisat makeat viinit. Kerrotaan, että Samoksen viinit olivat pitkään Vatikaanin suosiossa ehtoollisviineinä.

Sitzimis maistattaa meillä eri viinejä. Yhden mausta löytyy pihkaa, toisesta hunajaa. Sitzimisin suosikki Vin Doux on mieto, hieman sitruunainen. Itse pidin enemmän tummemmasta Nectarista.

EOSS:in kellarissa pääsee myös kiertelemään näyttävissä tammitynnyrivarastoissa. 

Karlovassin viininvalmistamoon tuodaan rypäleitä ympäri saarta.

Samokselta pääsee kätevästi naapurisaarille joka ilmansuuntaan. Karlovasin satamasta lähtevät suuret lautat muun muassa läheisille Ikarian ja Fournin viehättäville saarille. Moni turisti on vuosikymmenten saatossa pysähtynyt Samokselle; niin koskemattomilta Ikaria ja varsinkin Fourni Samokseen verrattuna tuntuvat.

Samokselta pääsee päivittäin myös muun muassa Mykonokselle, Parokselle, Naxokselle, Syrokselle ja Santorinille. 

Niin, ja Turkkiin.

Entinen emämaa Turkki on Samoksen kaakkoiskulmalta näköetäisyydellä. Lautat Kreikan ja Turkin välillä kulkevat päivittäin. Retki Samokselta onnistuu helposti vaikka Kusdasin rantakaupunkiin tai Efesoksen raunioille. Meno-paluu Samokselta Kusdasiin maksaa noin 40 euroa.

Läheisyydestä johtuen Samoksella näkyy ja kuuluu myös paljon turkkilaisia turisteja.

– Turkkilaiset tulevat Samokselle vuoden ympäri, sanoo samoslainen taksikuski. 

– Hienoja ihmisiä.

Länsieurooppalaisia Samos on vetänyt ennen kaikkea ilmastonsa ja luontonsa tähden jo vuosikymmeniä. Saaren patikkareittejä kehutaan hyvin merkityiksi ja maisemiltaan näkemisen arvoisiksi. Eri osista saarta löytyy reittejä eri vaikeustasoilla.

Patikoiden pääsee myös monelle Samoksen historiallisista nähtävyyksistä. Votsalakian kylässä sijaitsee museoitu Pythagoraan piileskely- ja opetusluola. Rehellisyyden nimissä on tosin mainittava, että matemaatikko asui Samoksella lopulta vain lyhyen osan elämästään. Nuoruusvuotensa Pythagoras eli ja opiskeli Egyptissä, ja palasi Samokselle vain huomatakseen, ettei ollutkaan profeetta omalla maallaan. Lopulta hän perusti menestyksekkään koulunsa nykyiseen Italiaan.

Pythagoras keksi, että suorakulmaisen kolmion hypotenuusan neliö on kateettien neliöiden summa.

Unescon maailmanperintölistalle on nostettu Hera-jumalattaren temppelin raunio Heraion. Heraionissa ja Pythagorionin alueella tehdään jatkuvasti arkeologisia kaivauksia, ja Heraionin kerrotaan aikanaan voittaneen näyttävyydessä Ateenankin temppelit.

Hera oli Kreikan mytologiassa avioliiton ja aviollisen rakkauden jumalatar. Ehkä se on Samoksen saarellekin osuvaa.

Tänne ei tulla enää uutuudenviehätyksestä tai seikkailumatkalle, vaan löytämään ja kokemaan jotain pysyvää. Pieniä yllätyksiä tutussa kauniissa maisemassa.

Kysykää vaikka Karinilta ja Steveltä. ●

Teksti Ville Blåfield, kuvat Jussi Puikkonen

Kommentoi »