Apu

Laila Hietamies kertoo Romanoveista: Keisarin vallan ja rakkauden vuodet

Laila Hietamies kertoo Romanoveista: Keisarin vallan ja rakkauden vuodet

Romanoveja tutkinut kirjailija Laila Hietamies kertoo hallitsijasuvusta ja Venäjän viimeisestä tsaariperheestä. Oli aika, kun Venäjää hallitsi keisari Nikolai II, joka rakasti ulkoilua, ja kuvankaunis keisarinna Aleksandra, joka ei hymyillyt koskaan. Juttu on julkaistu Avussa nro 25-26/1994
Teksti Eve Hietamies
Kuvat All over press
Mainos

Vuonna 1917 vallankumous vyöryi yli Venäjän ja pyyhkäisi mukanaan yli 300 vuotta hallinneen Romanovien suvun. Sen myötä katosi palatseista keisarillinen perhe, suuriruhtinaat, suuriruhtinattaret, ne "purppurassa syntyneet".

Tänään Ranskassa kasvatetaan Romanovin suvun 10-vuotiasta poikaa nousemaan vielä joskus tsaarina Venäjän valtaistuimelle. Mutta ruhtinaiden aika on jo ohi.

- Romanovien historia on valtava, henkilöt mielenkiintoisia ja viimeisen keisarin Nikolai II:n aika kiehtova kaikkine ongelmineen ja ristiriitoineen, kirjailija Laila Hietamies sanoo.

-Mutta Romanovit olivat myös hyvin tietoisia omasta asemastaan, eikä suvussa paljoakaan arvostettu esimerkiksi kulttuuria tai lukeneisuutta. Usein arvomaailma liikkui vain rahan ja vallan ympärillä. Romanovien suku oli täynnä siniverisiä. Viimeinen keisarinna Aleksandra oli Englannin kuningatar Viktorian tyttärentytär, Aleksandran sisko Elisabet meni naimisiin Nikolain sedän, suuriruhtinas Sergein kanssa. Tarvitsee siis kartan pystyäkseen lukemaan sukua - tai Laila Hietamiehen, joka osaa sen ulkoa:

-Jospa kerron Nikolain sedistä? Hänen isänsä, keisari Aleksanteri III:n veljet, suuriruhtinaat Vladimir, Aleksei, Pavel ja Sergei olivat hyvin voimakastahtoisia ihmisiä, jotka vaikuttivat paljon Nikolain elämään ja ratkaisuihin.

-Setä Vladimir oli suuri taiteentuntija, jolla oli vain yksi ruma piirre: kirkuva puheääni. Hän oli naimisissa Mecklenburgin Schwerinin prinsessan Maria Pavlovnan (vanhemman) kanssa, joka oli hyvin kaunis, suorastaan kuninkaallinen. He alkoivat pitää Pietarissa loistavaa hovia, kun keisarinna ja keisari eristäytyivät.

-Setä Aleksei oli lihava, naisten hemmottelema, nirppanokkainen, ruuasta kiinnostunut ja paljon matkustellut Venäjän laivaston suuramiraali. Hän seurusteli hyvän ystävänsä vaimon kanssa. Puhuttiin siitä, että aviomies lähetettiin joskus pois makuuhuoneesta...

-Sergei-setä oli despootti. Mies, jonka maine oli epämääräinen.

Juuri hän oli naimisissa keisarinnan sisaren, Hessenin prinsessa Elisabetin kanssa, joka vallankumouksen ensimmäisessä murha-aallossa Alapajevskissa heitettiin elävänä kaivoskuiluun viiden muun Romanov-suvun suuriruhtinaan kanssa.

-Setä Pavel oli sympaattisin ja miellyttävin. Hän oli pidetty naistenmies, Grodnon husaarien kunniakomentaja. Hän jäi varhain leskeksi avioliitostaan Kreikan prinsessa Aleksandran kanssa - he saivat kaksi lasta. Prinsessa kuoli poikansa Dimitrin synnytykseen. Dimitri kuului salaliittoon, joka murhasi Rasputinin.

-Ei siis pelkästään Nikolai II, vaan myös hänen koko sukunsa on tutkijalle haastava alue, Laila sanoo.

Lailan suosikki-Romanov kirjaksi

Laila Hietamies on aina pitänyt kahdesta Romanovista. Ensimmäinen on keisari Nikolain veli, suuriruhtinas George, josta hän kirjoittaa tällä hetkellä kirjaa. Toinenen on Nikolain iso-isän Aleksanteri ll:n veljen sukuhaaraan kuuluva suuriruhtinas Konstantin Konstantinovits, joka oli sivistynein ja taiteellisesti lahjakkain koko suvusta.

-Konstantin oli oppinut ja hieno mies. Hän oli runoilija sekä kirjailija, joka muun muassa käänsi Hamletin venäjän kielelle ja jopa näyttelikin sitä. Hän kirjoitti runoja, näytelmiä, esseitä, romaaneja ja novelleja sekä perusti oman rykmenttinsä upseereille kerhon, jossa ei juotukaan viinaa, vaan tutustuttiin venäläiseen kirjallisuuteen.

-Konstantin tunsi tavallisen talonpojan elämän ja opetti myös oman rykmenttinsä alokkaita, vaikka olikin sotakoulujen johtaja. Hän oli siis suuriruhtinas, jolla oli sydän ymmärtää myös tavallisen ihmisen ongelmia. Hänet murhattiin samassa kaivoksessa Alapajevskissa kuin keisarinnan sisar Elisabet.

-Hänen veljensä Dimitri on kiehtova persoona; laiha, kapeakasvoinen mies, joka inhosi naisia niin paljon, ettei viitsinyt olla heille edes kohtelias. Dimitri jäi poikamieheksi, koska omien sanojensa mukaan "ei voinut mennä naimisiin hevosensa kanssa".

Nikolai II

Nikolain lapsuus

-Nikolai Il:n äiti, leskikeisarinna Maria Feodorovna oli tanskalainen prinsessa, jonka sisaresta Aleksandrasta tuli myöhemmin Englannin kuningatar. Maria Feodorovna rakasti juhlimista, tanssiaisia, jalokiviä ja helmiä. Hänen puolisonsa keisari Aleksanteri III, Nikolain isä, oli askeetti.

Aleksanteri III heräsi joka aamu kello 7, peseytyi kylmällä vedellä, pukeutui yksinkertaiseen asuun, valmisti kahvin ja ryhtyi töihin. Luontoa ja ulkoilmatöitä rakastava, tanssiaisia vihaava keisari pystyi taivuttelemaan hevosenkenkiä ja repimään korttipakan kahtia.

-Nikolain veljistä George kuoli nuorena miehenä ja Mikael vallankumouksessa. Sisar Olga kuoli emigranttina 1960 Kanadassa ja toisen sisaren, Ksenian tytär Irina meni naimisiin Felix Jusupovin kanssa, jonka talossa Rasputin murhattiin.

Loisto kuului arkipäivään, mutta se ei ylettynyt lastenhuoneisiin. Keisarin lapset nukkuivat kenttävuoteissa ja hovissa noudatettiin englantilaisia kasvatustapoja: puuroa, kylmiä kylpyjä ja raitista ilmaa.

Perhe asui 900 huonetta käsittävässä Gatsinan palatsissa tuhansien palvelijoiden kanssa, mutta ...

- Keisariperhe muutti palatsin oikeanpuoleisen siiven ns. puolikerrokseen, jonka huoneet olivat niin matalia, ettei Venäjän armeijan ylipäällikkö Nikolai Nikolajevits pystynyt seisomaan siellä suorana. Ahtaat ja pienet huoneet toivat heille kodikkuutta ja turvallisuutta.

-Tuhansien palvelijoiden palatsissa Nikolailla oli lapsuudessaan aina nälkä. Tarjoilussa käytettiin tarkkaa arvojärjestystä ja lapset saivat viimeisenä. Kun ruoka oli vihdoin lautasella, lapsille jäi aikaa tuskin suupalaseen kun muut jo nousivat pöydästä. Olga kertoo, että hänen veljensä Nikolai söi kerran nälissään palan pyhäinjäännöksessä olevaa hunajaa.

Alexandra Feodorovna

Upseerielämää

Laila Hietamiehen ainutlaatuisena tietolähteenä ovat olleet muun muassa Nikolai Il:n päiväkirjat

Nuorena Nikolai oli hummaava upseeri, joka kirjoitti vuonna 1892 päiväkirjaansa näin:

"Eilen juotiin 125 pulloa samppanjaa. Olin divisioonan päivystäjä. Kello 13 vein eskadroonan taistelukentälle, kello 17 oli sotakoulujen katselmus kaatosateessa.

Juotiin kyynärittäin eli ojennettiin pikarit kyynäränmitan päähän ja tyhjennettiin yhtä aikaa. Juotiin partailta eli kaikille porraspuille asetettiin pikarit ja noustiin ylöspäin siemaisten yksi kerrallaan tyhjäksi. Mutta usein juojat sammuivat kesken kaiken.

Riisuuduttiin ikialastomiksi ja sännättiin ulos paukkupakkasessa, jonne puffetin hoitaja auliisti kantoi herroille kaartilaisille samppanjalla täytetyn pesusoikon, ja kaartilaiset ryystivät samppanjaa ulvoen kuin sudet. Herätessä tuntui siltä, kuin kokonainen eskadroona olisi yöpynyt suussa."

-Nikolai rakastui ballerina Matilde Ksesinskajaan, jonka kanssa hänellä oli tulinen suhde.

He jopa asuivat yhdessä. Samaan aikaan hän myös haaveili kuvankauniista Hessenin prinsessa Aleksandrasta, jonka lempinimi oli Alix. Lain mukaan Nikolain oli mentävä naimisiin ulkomaalaisen kanssa, joten se siitä Matildesta, Laila Hietamies kertoo.

Nikolai kirjoitti päiväkirjaansa: "Olen pannut itsessäni merkille sangen omituisen seikan. En olisi koskaan uskonut, että kaksi samanlaista tunnetta, kaksi rakkautta mahtuisi yhtä aikaa sieluuni."

Huhtikuussa 1894 Aleksandran veli Ernest vihittiin Hessenissä saksalaisen prinsessan Viktoria Melitan kanssa. Nikolai kosi häissä Aleksandraa. Heidän kihlajaispäivänsä on 8.4.1894.

-Aleksandra vastusti alussa kosintaa, koska myöntyminen merkitsi uskonnon muuttamista ortodoksiksi. Monet sukulaiset rohkaisivat häntä tämän epäröinnin aikana.

-Kun kihlaus oli julkistettu, Aleksandra lähti kuningatar Viktorian luo Windsoriin ja Nikolai kirjoitti: "Söimme aamiaista. Vieressäni oli yhä Alixin kuva, ruusunpunaisten kukkien ympäröimäna... ''

Kuukauden kuluttua Nikolai matkusti Englantiin tapaamaan kihlattuaan. He viettivät muutaman romanttisen viikon keskenään ja hovin puritaanisuus antoi rakkaudelle

periksi: he saivat kulkea ilman "esiliinoja".

”Kallis Alix"

Nikolai II:n surun ja rakkauden hetket alkoivat vuonna 1894.

- Aleksandran kutsuminen Venäjälle tapahtui siksi, että Aleksanteri III:n vointi huononi ja hän kuoli 20. lokakuuta Krimillä.

Nikolai kirjoitti päiväkirjaansa:

"Jumalani! Jumalani! Bose moj! Bose moj! Mikä päivä! Jumala on kutsunut luokseen meidän jumalallisen, kalliin, rakkaan Papan!"

Ja seuraavana päivänä: "Samoin syvässä surullisuudessa. Jumala antaa meille hiljaista iloa. Kello 10, vain perheen läsnäollessasa minun rakas ja ihana Alixini voideltiin pyhällä öljyllä ortodoksiksi."

Hautajaisten jälkeen pariskunta vihittiin Talvipalatsin kappelissa. Suruajan takia häät olivat koruttomat.

-Pienenä huvittavana yksityiskohtana... Nikolai päättää hääpäivänsä kuvaamisen lauseeseen:

"Hänellä oli kova päänsärky!"

-Seuraavana päivänä: "No niin ... asianlaita on niin, että minä olen naimisissa oleva mies. Päivällä onneksi kukaan ei ole tullut häiritsemään meitä ... Meillä oli siis rauhassa mahdollisuus vastata kaikkiin sähkösanomiin", Laila Hietamies lukee nauraen.

Aina sairaana

- Jos Nikolai II olisi itse saanut päättää elämästään, hän olisi vain kävellyt puistossa, hakannut puita ja viettänyt aikaa perheensä kanssa. Hänen päiväkirjansa kertovat siitä hiljaisesta vastenmielisyydestä, jota Nikolai tunsi työtään kohtaan.

- Nikolailla ja Aleksandralla oli yhteinen tekijä: kumpikin inhosi vieraita ihmisiä. Leskikeisarinna Maria Feodorovna taas inhosi miniäänsä. Kysymyksessä oli tyypillinen miniä-anoppi -syndrooma ja sen keskellä heikko mies, joka heilahteli puolelta toiselle. ilmapiiri oli hyinen, kun kaksi kylmää naista yritti tulla toimeen keskenään.

-Keisarinna Aleksandra oli käsittämättömän kivulias ihminen. Aina särki jotain kohtaa, aina oli pahoinvointia ja aina piti lähteä joka paikasta kesken pois. Nähtävästi psykosomaattiset kivut johtuivat siitä ristiriidasta, että hän piti keisarinnan roolistaan, mutta toisaalta myös inhosi sitä.

-Aleksandra? Millainen on nainen, joka menettää äitinsä viisivuotiaana ja osittain joutuu puritaanisen Englannin kuningatar Viktorian kasvattamaksi?

- Sanotaan, että hän oli kaunis hoidettu ja tyylikäs nainen, joka huolehti ulkonäöstään ja oli kiihkeän uskonnollinen. Eristäytyvän keisarinnan paras ystävä oli hänen aviomiehensä. Aleksandra piti lukemisesta, musiikista ja jumalanpalveluksista. Hän ei koskaan näyttäytynyt kuudelle pukijalleen puolipukeissa, mutta vaimonahan oli hyvin intohimoinen.

Keisarinnan sulkeutuneisuus, kylmyys ja hymyttömyys ovat sisäistä tuskaa: hän toi isoäidiltaan kuningatar Viktorialta Venäjälle hemofilian, verisairaukden, joka puhkesi hänen pojassaan, Alekseissa. Vuosien suru jähmetti Aleksandran kasvot liikkumattomaksi naamioksi.

Rakensivat muurin

- Nikolai ll, lempinimeltään Niki oli ujo, hyvin käyttäytyvä ja sympaattinen mies. Älykkyydestä en ole niin varma. Hän piti metsästyksestä, laivoista, luonnosta ja kävelemisestä Hän oli täydellinen ulkoilmaihminen, Laila Hietamies kertoo.

-Nikolai rakasti paraateja, mutta inhosi suuria lähetystöjä ja tuli niistä aivan sairaaksi. Tämän

hän kirjoitti isänsä hautajaisten aikoina: "Kello 1 söimme lounaan Anitskovissa, sen jälkeen otin vastaan monet delegaatit. Neljä saksalaista, kaksi itävaltalaista, ranskalaisen ja belgialaisen. Oli pakko puhua jokaisen henkilön kanssa."

-Kuilu muihin ihmisiin.oli valtava. Kuudentena joulukuuta 1894 Nikolai kertoo, että hän oli Aleksandran kanssa aamupäivällä kävelyllä puistossa. "Meitä vastaan tuli erilaisia henkilöitä." Sitten on ruma kirosana ja Nikolai jatkaa:

"Kaikenlaisia ihmisiä, puutarhurit kukkineen, leipurit leipineen ... "

-Hän hermostui hirveästi nähdessään ihmisiä, joilla ei ollut mitään tekemistä hänen kanssaan. Hän oli keisari ja sellaisen eteen ei leipojamummo tullut. He rakensivat ympärilleen muurin.

-Aleksandra oli täysin kykenemätön kehittämään ainuttakaan empaattista ilmaisua. Hän saattoi virallisilla päivällisillä istua tuntikausia tuijottaen ruokaansa ja puhui vain lyhyesti. Hän ei osannut keskustella kevyesti.

-Mutta perheen kesken tai kahdestaan hulluteltiin. Keisarinna ei koskaan hermostunut siitä, että lapset metelöivät ympärillä, mutta hän meni aivan tulipunaiseksi kasvoiltaan, jos joku tuntematon puhutteli häntä.

-Jokapäiväinen näky Tsarskoje Selossa oli se, kun Nikolai työnsi Aleksandraa ympäri puistoja.

Keisarinna istui kuin topattu tynnyri pyörätuolissa. Aleksandra ei ollut mikään urheiluihminen, koska hänellä oli aina niin kipeät käpälät, Laila naurahtaa.

Alexandra Feodorovna ja Nikolai II

Valkeat ruhtinattaret

Keisariparin tyttäret eli "valkeat ruhtinattaret" Olga, Tatjana, Maria ja Anastasia olivat tavalliselle kansalle kaukaisia. Tytöillä oli aina samanlaiset vaatteet, valtavat hatut ja helminauhat He olivat tyttöjä, joiden käsiä jokaisen miehen piti suudella.

-He olivat normaaleja, tervejärkisiä ja persoonallisia. Takana oli vanhempien tuki ja hyvä kasvatus, jossa painotettiin etenkin edustuspuolta.

-Heidän maailmaansa olivat palatsit ja niiden puistot. He luistelivat, ajoivat polkupyörillä ja poneilla, auton ratissakin on yksi kuvattu. He olivat urheilullisia ja osasivat myös pitää hauskaa. Mutta kuri oli kova. Edustustehtävissä he eivät saaneet tehdä yhtäkään virhettä.

-Elämä oli suojattua ja flirttailu kielletty. Nikolain sisko Olga oli heille hyvin läheinen. He leikkivät seuraleikkejä, joivat teetä isoäitinsä leskikeisarinnan luona ja kävivät koulua. He rakastivat muun muassa Cotty-hajuvesiä. Olga esimerkiksi piti ruususta, Tatjana jasmiinista.

Tsaari Nikolai II:n perhe

Neljä erilaista

Laila Hietamies on kirjoittanut Nikolai ll:sta myös näytelmän Keisarin perhe ja pyhä paholainen, joka oli menestys Kansallisteatterissa.

-Olga luonnehtii itse itseään näytelmässäni: "Minä olen kuin nukke. Se, joka kulkee koko sisarusparven ensimmäisenä." Hän oli ujo, hiljainen ja muistutti eniten isäänsä. Hän oli myös älykäs ja nokkela, puhui nopeasti sekä luki paljon. Hänessä oli sielukkuutta, empatiaa, Laila Hietamies kertoo.

-Olga oli läheinen isälleen, Tatjana äidilleen. Tatjana oli tyylikäs paksuine hiuksineen ja harmaine silmineen. Hän oli täsmällinen, määrätietoinen ja tarmokas. Hänellä oli voimakkaat mielipiteet. Jos isältä piti aada joku asia läpi, Tatjana lähetettiin asialle.

Hän oli erittäin hyvä sairaanhoitaja, joka kertoo luonteesta paljon.

- Sanotaan, että Maria oli kaikita kaunein. Hänellä oli valtavan suuret silmät, joita sanottiin Marian teevadeiksi. Hän oli hyvin naisellinen ja maalasi paljon. Sisaret kutsuivat häntä "suureksi, hyväksi hauvaksi". Mutta hän oli vähän laiska ...

- Päivänsäteeksi kutsuttu Anastasia oli villikko. Hänestä olisi tullut hyvä näytelmäkirjailija.

Hän teki temppuja ja oli taitava jäljittelijä. Puuhunkiipeilijä ...

Sairaus salattiin

- Kruununperijä Aleksei oli perheen keskipiste, kaikki jumaloivat häntä. Hän oli ikäisekseen kookas, vilkas ja älykäs lapsi. Verenvuototautinsa takia hänestä tuli äärimmäisen herkkä ja säälivä. Hän pysähtyi aina sen kohdalle, jolla oli kipuja. Pojassa oli uskomatonta suuruutta, mutta valtavasti myös kärsimystä.

- Kuusivuotiaana Aleksei astui kerran isänsä työhuoneeseen, jossa istui Venäjän pääministeri. Poika sanoi: "Herra pääministeri. Kun Venäjän tuleva hallitsija astuu huoneeseen, pääministeri nousee seisomaan." Kasvatusta korjattiin.

Aleksei oli hyvin tietoinen omasta sairaudestaan ja piirsi usein järkyttäviä kuvia haavoittuneista linnuista.

-Kansalta Aleksein sairaus salattiin. Koska Derevenko-niminen matruusi aina kantoi poikaa, kansa luuli, että kruununperijä on rampa. Kesti vuosia ennen kuin lasten opettaja Gilliard sai kuulla totuuden. Suku tiesi sairaudesta, mutta vaikeni.

- Kirjoittamassani näytelmässä Olga sanoo äidilleen: "Me puhumme niin vähän Babyn sairaudesta."

Vanhemmat eristivät tämänkin asian omaan kahdenkeskisyyteensä.

-Kun Nikolai luopui keisariuudestaan Mogilevissa junassa, lääkärit antoivat järkyttävän ennusteen Aleksein sairaudesta; poika ei elä kauan. Nikolai siis tiesi, ettei pojasta tulisi koskaan keisaria. Hän luopui kruunustaan myös poikansa puolesta.

Grigori Rasputin

Tuntematon Rasputin

- Aleksandran ja Nikolain avioliiton alkuaikoina Venäjälle tuli kolme kaunista Montenegron prinsessaa; Anastasia, Helena ja Miliza. Anastasia meni naimisiin keisarin sukulaisen, suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitshin kanssa, Miliza tämän veljen Pjotrin kanssa ja Helena muutti Italiaan. Nämä prinsessat toivat Venäjän hoviin mystiikan, salatieteet ja spiritismin.

-Kun paine kruununperijän saamiseksi kasvoi, hoviin saapui prinsessojen pyynnöstä huijarihenkiparantaja Mr. Philipp. Hän muutti Talvipalatsiin ja yritti Ioitsuillaan saada mystiikkaan taipuvaista keisarinnaa raskaaksi. Seurasi valeraskaus ja Mr. Philipp poistui Venäjältä.

Aleksandra tuli vihdoin viidennen kerran raskaaksi ja synnytti pojan, Aleksein 20.7.1904.

-Ilo lapsen syntymästä muuttui suruksi kun sairaus selvisi. On järkyttävää lukea Nikolai II päiväkirjoista niitä kohtia, jolloin hemofiiliaa ei ollut vielä todettu, mutta vanhemmilla todennäköisesti oli jo aavistus asiasta. Nikolai II kirjoittaa muutaman kuukauden ikäisen vauvan navasta, joka vuotaa verta.

-Kun sairaus todettiin, lapsen liikkumista rajoitettiin, sillä pienen mustelman takia poika saattoi huutaa tuskissaan viikkokausia rukoileva äiti vierellään. Näyttämö oli valmis ihmeitten tekijän ilmestymiselle

Se tuli. Montenegrolaiset prinsessat esittelivät keisariparille Rasputinin, joka pystyi lieventämään lapsen kipuja.

- Rasputin on tutkimaton alue edelleen. Tiedän hänestä saman kuin muutkin. Hänen päiväkirjansa ovat yksinkertaisa, lapsellisia ja naiiveja. Niissä ei ole mitään uutta. Rasputin oli todennäköisesti Janus-kasvoinen persoona, joka näytti itsestään aina eri puolia eri ihmisille.

Häntä kutsuttiin perheessä nimellä "Ystävämme". Lapset olivat Rasputinin puolella, vain tytär Olga oli kriittinen.

Rasputin surmattiin 30. joulukuuta 1916. Kun keisarinna sai kuulla Rasputinin murhasta, palatsissa kaikui äidin vihlova huuto: "Kuka nyt auttaa lastani?"

Kokki harmaantui

- Se mille olen nauranut näitä päiväkirjoja tutkiessani on aterioiden säännöllisyys. Ruoka oli yksinkertaista, koska keisariparia ei kiinnostanut ruokakulttuuri. Heillä oli upea ranskalainen kokki, joka tuli harmaaksi sen takia, ettei saanut koskaan tehdä hienoja ruokia, Laila Hietamies kertoo.

- Sitä paitsi perheellä ei ollut Tsarskoje Selon Aleksanterinpalatsissa edes pientä ruokasalia.

Pöytä katettiin milloin mihinkin salonkiin.

- Arkipäivä oli normaalia ja perhe eli hyvin vaatimattomasti. Vuosi oli rytmitetty matkoilla.

Satu katkaistiin kesken. Tuli vallankumous ja perhe murhattiin Jekaterinburgin kaupungissa, Ipatjevin talon kellarissa 16.7.1918, keskiyöllä.

- Niin kuin Olga sanoo näytelmässäni:

"Vaikka en voinutkaan sietää Rasputinia, en silti voi hyväksyä murhaa."

Minä sanon samaa: vaikka en ole monarkisti,en hyväksy keisariperheeseen kohdistunutta teurastusta, Laila miettii.

On olemassa vanha sanonta:

"Kun kansa tappaa hallitsijansa, siitä seuraa sadan vuoden kirous.”

Tämän ennusteen mukaan Venäjä maksaa tekoaan vielä 24 vuotta.

Julkaistu: 26.2.2018