Terveys ja hyvinvointi
Apu

Lääkitys kohdallaan: oikean hoidon ansiosta Anu pystyy astmasta huolimatta elämään eläinten keskellä

Lääkitys kohdallaan: oikean hoidon ansiosta Anu pystyy astmasta huolimatta elämään eläinten keskellä

Astmaa sairastava Anu Rosti on eläintenhoitaja, jonka perheeseen kuuluu myös kaksi kissaa. Hoitotasapainon ansiosta hän pärjää eläinten kanssa hienosti.
Teksti Maarit Vuoristo
Kuvat Petri Mulari
Mainos

Vau, minäkin haluan tuommoiseksi, ajatteli 12-vuotias Anu Rosti, kun eläinlääkäriä avustava hoitaja laittoi rokotetta ruiskuun, joka tökättiin Anun perheen koiran selkänahkaan. Tämä teki tyttöön valtavan vaikutuksen.

Lapsuuden unelma toteutui kolmikymppisenä, kun Anu valmistui pieneläinhoitajaksi ja sai työpaikan Helsingin yliopistollisesta eläinsairaalasta. Jo aiemmin hän oli tehnyt eläintenhoitajan töitä vuosien ajan Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä. Samaan aikaan hän opiskeli lähihoitajaksi. Hoidettuaan vajaan vuoden verran ihmisiä Anu totesi, että haluaa sittenkin hoitaa työkseen eläimiä.

Erikoisen Anun ammatinvalinnasta tekee se, että hän sairastaa astmaa. Yleisesti ajatellaan, että astmaa sairastavat sopivat huonosti työhön, jossa altistutaan merkittävästi hengitysteitä ärsyttäville pölyille tai suoranaisille allergeeneille.

– Kun sain diagnoosin vuonna 2010, sanoin heti, etten ole valmis luopumaan kissoistani ja rakkaasta työpaikastani. Onneksi lääkäri kuunteli minua ja rauhoitti mieltäni toteamalla, ettei minua oltu pistämässä pois työstäni. Minulle haettaisiin lääkitys, jonka avulla pärjäisin eläinten kanssa ja voisin jatkaa elämääni entiseen tapaan, nyt 40-vuotias Anu kertoo.

Sopiva lääkitys löytyi nopeasti ja sen ansiosta hyvä hoitotasapaino. Lääkitykseen kuuluvat limakalvojen tulehdusta hoitava inhaloitava kortisoni, astmaoireita helpottava lääke ja allergiaoireita lievittävä antihistamiini. Olennaisinta on ottaa lääkkeet säännöllisesti. Anu huomaa unohduksen heti voinnissaan, minkä takia se on helppo paikata jälkikäteen.

– En ole kotona sataprosenttisesti oireeton, mutta voin elää normaalia arkea. Pärjään myös töissä hyvin, kunhan en vanuta eläimiä koko ajan. Kosketan kyllä, mutta en halaile.

Astma hiipi kuvioihin

Lapsena Anu kärsi keväisin koivuallergiasta. Silmät kutisivat, ja nenä vuoti. Hän muistaa myös saaneensa samankaltaisia oireita mummon kissasta. Kotona olevat lemmikit, jyrsijät ja koira, eivät aiheuttaneet oireita.

– Silloin jo varoiteltiin, että allergiat voivat kehittyä myöhemmin astmaksi. Toisaalta ne voisivat mennä iän myötä kokonaan ohi.

Anulla siitepölyoireilu jatkui aikuisena. Eläinallergiaoireet kuitenkin katosivat, kun hän alkoi työskennellä eläinsuojeluyhdistyksessä. Oireita ei tullut myöskään kolmesta koirasta, jotka Anu hankki omaan kotiinsa muutettuaan. Siksi hän uskoi, että voisi tehdä eläintyötä jatkossakin.

Hän alkoi opiskella pieneläinhoitajaksi ja suoritti tutkinnon vuonna 2007.

– Oireet pamahtivat kunnolla päälle vasta, kun olin työskennellyt jo jonkin aikaa eläinsairaalassa. Olin myös hankkinut koirieni kuoltua kaksi kissaa, kotikissan nimeltä Kaneli ja korat-rotuisen Joeyn. Nenäni alkoi kutista, minulla oli nuhaa, ja erityisesti keväällä tuntui, että hengityskin vinkui. Välillä oireita oli enemmän, välillä vähemmän. Astma alkoi hiipiä kuvioihin.

Työterveydessä Anun oireisiin tartuttiin heti ja hänelle tehtiin astmatutkimukset. Anu seurasi hengityksen toimintaa kotona kahden viikon ajan uloshengityksen PEF-huippuvirtausmittarilla. Keuhkojen tarkempi toiminta mitattiin lääkärissä spirometrialla eli hengitystilavuuksien mittauslaitteella.

– Astmadiagnoosi ei ollut yllätys. Pienoinen sokki oli, kun samassa yhteydessä todettiin, että olin allerginen kaikille lemmikkieläimille. Minut sai kyynelehtimään pelkkä ajatus siitä, että joutuisin luopumaan kissoista ja työstäni. Onneksi minun ei tarvinnut tehdä valintaa terveyden ja eläinten välillä.

Vaikka Anu on allergiatestien mukaan kaikille lemmikeille allerginen, hän ei saa oireita kanista ja gerbiilistä, jotka myös kuuluvat hänen perheeseensä.

– Lääkkeet ovat varmaan pelastaneet minut. Mottoni onkin nykyisin, että kaikki onnistuu, kun lääkitys on kohdallaan. Voin jopa antaa kissojen nukkua vieressäni sängyssä.

Ei stressiä

Astma ei ole tehnyt Anusta siivoushullua, vaan hän myöntää, että siivoamisessa olisi petrattavaa. Hän on ulkoistanut pölyjen pyyhkimisen miehelleen, joka hoitaa homman kiltisti, mutta kuittailee välillä.

– Varmaan pitäisi petivaatteitakin vaihtaa useammin, mutta en jaksa ottaa stressiä. Olen myös miettinyt, pitäisikö hankkia ilmanpuhdistin.

Liikuntaa Anu on yrittänyt harrastaa säännöllisesti, koska liikunta on astmaa sairastavalle osa hoitoa. Lajilla ei ole väliä. Myös juokseminen sujuu, jos astmatulehdus on hallinnassa. Anu on kokeillut avantouintia, mutta ei koe saaneensa siitä ihmeempää hyötyä astman hoidossa.

– Henkistä hyötyä on ollut sitäkin enemmän. Avantouinti on erittäin rentouttavaa. Tuntuu myös uskomattomalta, kun voi ylittää itsensä pulahtamalla jääkylmään veteen. Ehkä sitä pitäisi harrastaa astman takia useammin. Olen pyrkinyt käymään avannossa noin kerran kuussa. Muuten suojaudun kylmältä hyvin, koska kylmä talvi-ilma supistaa keuhkoputkia. Käytän pakkasilla suun edessä kaulaliinaa ja vältän hengästyttävää liikuntaa. Yritän myös välttää flunssia, sillä ne saavat astman helposti pahentumaan.

Paino olisi hyvä pitää normaalilukemissa, koska ylipaino huonontaa keuhkojen toimintaa. Laihtuminen vähentää oireilua ja lääkkeiden tarvetta.

– Minä olen ikuinen laihduttaja. Olen pudottanut painoa vuosien aikana kymmeniä kiloja, mutta aina ne ovat tulleet takaisin.

Tulevaisuus on tuntematon

Koska Anun astma on nykyisellä lääkityksellä hyvässä tasapainossa ja siitepölyallergiaan on toimivat lääkkeet, hänelle ei ole ehdotettu siedätyshoitoa.

– Koivua vastaan siedätyshoitoa on joskus ohimenevästi mietitty, mutta ei ole pidetty toistaiseksi tarpeellisena. Kissalle minua ei voi siedättää, koska olen jatkuvasti kontaktissa kissojen kanssa. En ole tästä pahoillani, sillä lääkitys toimii niin hyvin. Nuorena ajattelin, että olen koko ajan siedättänyt itseäni olemalla tekemisissä eläinten kanssa, ja niinhän tavallaan olenkin.

Anu ei silti kehota ketään tekemään samoin. Liika varominenkaan ei hyödytä.

– Vain olemalla eläinten kanssa voi varmistaa, pystyykö siihen. Oireet eivät aina johdu allergiasta. Joskus vain tottuminen eläimeen voi aiheuttaa aluksi oirehdintaa.

Anulla ei ole tietoa, miten astma käyttäytyy tulevaisuudessa. Se saattaa pysyä samalla lääkehoidolla täysin ennallaan. Jos se sattuisi pahentumaan, lääkitystä rukataan tarpeen mukaan.

– Jos joutuisin joskus luopumaan tämänhetkisestä työstäni, lähihoitajan työ on hyvä takaportti. Siltä alalta löytyisi varmasti töitä. Tällä hetkellä ihmisten hoitaminen on minulle harrastus, sillä touhuan vapaa-ajallani mukana SPR:n ensiapuryhmässä.

Anulle on tärkeää saada auttaa.

– Haluaisin myös oman tarinani kautta osoittaa, että astma ei ole mikään maailmanloppu. Vaikka kyse on vakavasta taudista, sen kanssa voi elää hyvää elämää, Anu vakuuttaa.

Julkaistu: 29.4.2018