Kun Mirka Kivilahdella, 32, todettiin tyypin 2 diabetes toukokuussa 2013, hän ei edes hätkähtänyt. Hän oli aina ollut reilusti ylipainoinen, ja hänen biologisella isällään oli todettu tyypin 2 diabetes vuosia aiemmin.
– Olin aina tiennyt, että sairastun luultavasti jossain vaiheessa. En yhteen aikaan miettinyt lainkaan, mitä suuhuni pistin, vaikka tiesin sen lisäävän sairastumisriskiä. Sairastumiseni oli isompi järkytys perheelleni kuin minulle.
Ensimmäiset oireet ilmaantuivat vuotta ennen diagnoosia. Välillä iskivät pahoinvointi ja pyörrytys.
– Lopulta kävelin pitkin seiniä, kun en pysynyt pystyssä. Suu oli makea, ja virtsakin haisi makealle. Siinä vaiheessa kun jalat eivät kantaneet, tajusin, että jotain tässä täytyy tehdä.
Lääkäri passitti Kivilahden verikokeisiin. Paastosokeri oli 18 eli reilusti yli ylärajan, joka on 6,0 millimoolia litrassa. Diabetesdiagnoosin saa, jos paastosokeri ylittää 7,0 mmol/l. Myös kolesteroli oli reilusti koholla, mikä on diabeetikoilla tavallista.
Kivilahti sai heti lääkkeet diabetekseen ja korkeaan kolesteroliin. Diabeteslääkitys aloitettiin suoraan korkeimmalla mahdollisella annoksella.
– Kyllä se pysäytti, kun sai kolmekymppisenä hirveän kasan diabetes- ja kolesterolilääkkeitä, Kivilahti muistelee.
Diabeteksen hoitona on myös ruokavalio, jota Kivilahti ryhtyikin heti muuttamaan. Sokerit ja rasvat jäivät minimiin, ja Kivilahti alkoi kiinnittää huomiota myös rasvan laatuun. Kala alentaa veren rasva-arvoja, joten Kivilahdilla alettiin syödä kalaa pari kolme kertaa viikossa. Marjoista on tullut säännöllinen lisä ruokavalioon, ja hiilihydraatit ovat saaneet jäädä perunaa lukuun ottamatta.
Lääkäri ehdotti mahalaukun ohitusleikkausta, jotta painoa ja sen myötä veriarvoja saataisiin alas, mutta Kivilahti ei heti lämmennyt ajatukselle. Hän pelkäsi kuolevansa leikkauspöydälle.
Vuosi diagnoosin jälkeen paastosokeri oli laskenut lääkityksen ja ruokavalion ansiosta, mutta ei tarpeeksi. Alihoidetun diabeteksen komplikaatiot alkoivat pelottaa Kivilahtea, joten hän ryhtyi ottamaan selvää leikkauksesta.
– Etsin tietoa netistä. Moni kertoi, miten oli päässyt leikkauksen avulla eroon lääkkeistä. Diabetekseen liittyy kuitenkin riskejä, enkä halunnut esimerkiksi menettää varpaitani.
Kivilahti pääsi mahalaukun ohitusleikkaukseen viime tammikuussa. Leikkauksessa mahalaukku katkaistaan läheltä ruokatorvea, ja ruokatorven puoleisesta osasta rakennetaan yhteys ohutsuoleen. Ruoka siirtyy ruokatorvesta tultuaan heti ohutsuoleen. Leikkauksen jälkeen ihminen pystyy syömään vain noin desin ruokaa kerralla.
Leikkaus vie myös näläntunteen. Hyvä puoli on se, että nälkä ei vaikeuta itsehillintää, mutta toisaalta syöminen on nälän puuttuessa helppo unohtaa. Leikkauksen jälkeen pitäisikin muistaa syödä parin tunnin välein, jotta elimistö saa kaikki tarvittavat ravintoaineet.
Koska mahaan mahtuu leikkauksen jälkeen vain noin desi ruokaa, liian suuri ruokamäärä kerralla johtaa pahoinvointiin ja oksentamiseen. Ruokamäärissä täytyy siis muistaa käyttää järkeä.
– Ensimmäisellä aterialla leikkauksen jälkeen sairaalassa tehtiin koe. Eteeni tuotiin viisi kippoa ruokaa ja katsottiin, milloin oma järki sanoo, ettei niitä kaikkia kannata vetää.
Leikkauksen jälkeen saa syödä pääosin samaa ruokaa kuin ennenkin, mutta vaaleasta leivästä ja pullasta tulee pitää puolen vuoden tauko. Salaatinlehtiä tai marjoja ei kannata syödä heti, sillä ne voivat aiheuttaa tukoksia liitoskohtaan.
– Huomaan, että tietyistä ruoista tulee nykyään todella huono olo. Jäätelöaddiktille on kamalaa, ettei saa syödä jäätelöä tai suklaata, Kivilahti nauraa.
Leikkauksen jälkeinen elämä on lähtenyt rullaamaan erinomaisesti. Ennen leikkausta Kivilahti painoi 114 kiloa, kuukautta myöhemmin 107. Toukokuuhun mennessä paino oli pudonnut jo 89 kiloon. Paino laskee kahden vuoden ajan leikkauksesta, minkä jälkeen se alkaa tasaantua. Tavoitepainoa ei ole, vaan pääasia on, että olo on hyvä ja veriarvot kunnossa.
Näläntunteen puuttuessa Kivilahden miehen täytyy välillä muistuttaa tätä syömisestä.
– Välillä ottaa päähän, kun mies jo vähän liiankin usein kyselee, olenko syönyt. Koska näläntunnetta ei ole, niin syöminen helposti unohtuu. Hyvä vaan, että joku muistuttaa.
Mahalaukun ohitusleikkauksen kokenut ystävä on ollut Kivilahdelle suuri tuki ja turva. Hänelle Kivilahti on voinut purkaa tuntojaan huonoina hetkinä. Kotona on myös kissoja, jotka ovat toimineet olkapäinä ja hoitajina.
– Meidän Vinku-Veikko on ollut pienestä pitäen minulle erityinen kissa. Se on tajunnut, jos jotain poikkeuksellista on tapahtunut. Leikkauksen jälkeen jouduin nukkumaan selälläni, eivätkä kissat saaneet nukkua mahani päällä leikkaushaavan takia. Vinku-Veikko istui viikon sänkyni vieressä ja antoi muille kissoille turpaan, jos ne yrittivät tulla mahani päälle nukkumaan.
Myös liikunta ja peruskunnon ylläpito ovat tärkeitä diabeteksen ehkäisy- ja hoitokeinoja. Kivilahti ei ole koskaan ollut kiinnostunut urheilusta, mutta hän saa hyötyliikuntaa pyöräilemällä kesäisin töihin ja tekemällä koiriensa kanssa pitkiä metsälenkkejä.
– Nyt kun kunto on parantunut, huomaan, että koirien kanssa lähtee mielellään lenkille.
Syöminen on tärkeää pitää hallinnassa vastedeskin, sillä mahalaukku on mahdollista venyttää takaisin alkuperäisiin mittoihin. Tätä Kivilahti ei aio päästää tapahtumaan.
– Olen todella tyytyväinen siihen, että olen saanut hyvin hallintaan sen, miten tämän kanssa eletään. Pelko on poissa.
Teksti: Annukka Seppävuori
Lisätietoa tyypin 2 diabeteksesta: Terve.fi
