Apu

Ukrainasta palannut lääkäri Kariantti Kallio: "Jokaiselta keikalta lähteminen on raskasta, tuntee itsensä petturiksi, kun paikalliset jäävät painajaisen keskelle"

Ukrainasta palannut lääkäri Kariantti Kallio: "Jokaiselta keikalta lähteminen on raskasta, tuntee itsensä petturiksi, kun paikalliset jäävät painajaisen keskelle"
Ukraina on erilainen kuin muut kriisialueet, joilla anestesian ja tehohoidon erikoislääkäri Kariantti Kallio on työskennellyt. Siviileillä on enimmäkseen sirpalevammoja, jotka johtuvat räjähteistä. Ukrainalaiset kollegat ovat ammattitaitoisia, mutta kaikilla sairaaloilla ei ole tarvittavia valmiuksia suuronnettomuuksien varalle.
Julkaistu: 5.5.2022

Vajaa kuukausi Ukrainassa. Työtään henkensä uhalla tekeviä paikallisia lääkäreitä ja hoitajia. Ilmaiskuissa haavoittuneita siviilejä, hiljaisia katuja kaupungeissa, joiden asukkaista suurin osa on jättänyt kotinsa ja koko elämänsä paetessaan sotaa. Toisaalta kaupunkeja, joissa ihmiset yrittävät jatkaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti hälytyssireenien soimisesta huolimatta.

HUS:n uudessa lastensairaalassa työskentelevä anestesian ja tehohoidon erikoislääkäri Kariantti Kallio on yksi Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön suomalaisista avustustyöntekijöistä Ukrainassa. Hän on ollut komennuksella aiemmin muun muassa Keski-Afrikan tasavallassa ja Jemenissä.

– Tämä ei ollut yhtä tyypillinen anestesialääkärin keikka kuin edelliset, sillä leikkaussalityötä oli vähemmän. Työni keskittyi enemmän kouluttamiseen, sillä monien sairaaloiden valmiutta tulee parantaa suuronnettomuuden ja monipotilastilanteiden varalle. Joissakin sairaaloissa on kokemusta sotavammojen hoidosta, toisissa taas ei.

Toisin kuin monissa muissa avustuskohteissa, Ukrainassa on korkeatasoinen lääketieteenkoulutus ja osaavaa henkilökuntaa.

– Iso osa lääkäreistä ja hoitajista jatkaa edelleen työtään. Tästä johtuen ei ole ilmeistä tarvetta viedä lääkäreitä Ukrainaan tekemään päivittäistä potilastyötä. Paikallinen henkilökunta tekee mielellään itse, he tarvitsevat kuitenkin tarvikkeita onnistuakseen työssään, Kallio sanoo.

– Komennus tuli lyhyehköllä varoitusajalla, ja on hienoa, että työpaikkani jousti. Olen myös ylpeä monista kollegoista, jotka ovat tukeneet joko henkisesti tai konkreettisesti ottamalla esimerkiksi päivystysvuoroja, jotta pääsin reissuun. Saamani tuki sykähdytti tällaista keski-ikäistä anestesialääkäriäkin, Kariantti Kallio kertoo. (Kuva: Lääkärit Ilman Rajoja)

Ilmaiskujen aiheuttamat vammat työllistävät Itä-Ukrainassa

Tilanne ja lääkinnälliset tarpeet vaihtelevat paitsi alueittain myös lähes päivittäin. Kallio matkusti Etelä-Puolasta ensin Lviviin, minkä jälkeen hän vietti viikon Žytomyrin alueella, josta venäläissotilaat olivat jo poistuneet.

– Siellä ei ollut enää juurikaan akuutteja sotavammapotilaita, vaan enemmän materiaalitarpeita. Kuljetusfirmat eivät niitä enää entiseen tapaan toimita, joten avustusjärjestöiden apu tulee tarpeeseen. Tuolla alueella on tärkeää varustautua, jos tilanne yllättäen huononisikin taas.

Kallio vietti aikaa myös Itä-Ukrainassa Pokrovskin lähettyvillä. Vaikka ihmisiä on kehotettu lähtemään Donetskin alueelta, eivät kaikki ole näin voineet tehdä. Paikalle on jäänyt niitä, jotka ovat haavoittuvassa asemassa muutenkin, kuten vammaiset ja yksinäiset vanhukset.

Kontaktilinjan läheisyys näkyi kriittisesti vammautuneiden määrässä. Kallion mukaan siviileillä oli enimmäkseen räjähdys- ja sirpalevammoja, jotka johtuivat pääasiassa pommeista ja kranaateista.

– Tällaisia ovat irronneet raajat ja vammat esimerkiksi keskivartalossa. Muissa kriiseissä olen nähnyt enemmän ampumahaavoja kuin Ukrainassa, hän kertoo.

Huhtikuussa Lääkärit Ilman Rajoja evakuoi 40 potilasta Kramatorskista Lviviin. Päivää myöhemmin ohjusisku osui juuri Kramatorskin asemalle. (Kuva: Maurizio Debanne, Lääkärit Ilman Rajoja)

Sota on autioittanut kaupunkeja

Suuremmissa kaupungeissa katukuvassa vilahtelee paljon tuttuja ketjuravintoloita sekä vaate- ja huonekalubrändejä. Muutenkin tunnelma on kuin missä tahansa täkäläisessä kaupungissa, Kallio kuvailee.

– Siellä kun katsoo ympärilleen, tajuaa, että nyt ollaan jo melkein naapurissa. Tulee olo, että tämä voisi oikeasti tapahtua meilläkin.

Lääkärit Ilman Rajoja suhtautuu vakavasti avustustyöntekijöidensä turvallisuuteen, eikä heitä lähetetä varsinaiselle sota-alueelle. Niinpä Kalliokaan ei itse todistanut sairaaloiden pommituksia.

– Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti. Havaittavissa oli kuitenkin tietty taustavire Mariupolin kohtalon vuoksi ja oli myös oman mielen päällä. Anestesialääkärinä piti miettiä esimerkiksi missä kerroksessa leikkaussalit sijaitsevat ja millaiset ikkunat tiloissa on. Jaksamisestamme pidettiin huolta ja päivittäin tarkistettiin, että onko edelleen ok olla siellä.

Donetskin alueella Povroskissa oli jäljellä enää noin kolmasosa asukkaista jäljellä. Kaupunkia ei ole pommitettu rikki, mutta se elää kuin säästöliekillä. Ruokakaupoissa ei ollut enää tavaroita, hotellit ja ravintolat olivat kiinni. Iltaisin oli ulkonaliikkumiskielto ja välillä voi kuulla pommisten äänet kauempana.

– Lännessä puolestaan ihmiset ovat mahdollisuuksien mukaan palanneet normaaliin arkeen, sillä ei bunkkereissa voi asua ikuisuuksia. Elämä jatkuu, vaikka ilmasireenit muistuttavat toisinaan sodasta, Kallio kertoo.

Lääkäri Morten Rostrup tarjoaa lääketieteellisiä konsultaatioita metroasemalla Harkovassa. (Kuva: Lääkärit Ilman Rajoja)

Lääkinnällistä apua evakuointijunassa

Potilaita tai muuten haavoittuvassa tilassa olevia siirretään maan itäosista länteen lääkinnällisellä evakuointijunalla. Junia on kaksi ja molemmat näyttävät ulospäin tavallisilta ukrainalaisilta matkustajajunilta. Vaikka sisällä oli tehty paljon muutoksia, vaikeuttivat kapeat ovet potilaiden siirtelyä.

– Paremmin varustellussa junassa oli kunnolliset vuodeosastot, teho-osasto ja hengityskoneita. Matka kesti kuitenkin minimissään 16 tuntia ja oli raskas etenkin potilaille. Lisäksi heiluvassa junassa työskentely on haastavaa. Seurasin vierestä potilasvalintaa, sillä lääkärin piti arvioida, ketkä kestävät siirron.

Kallio kuvailee tapaamiaan paikallisia empaattisiksi, rohkeiksi ja päättäväisiksi toiminnan ihmisiksi, jotka välittävät läheisistään. Tämä antaa hänelle uskoa tulevaan.

– Jokaiselta keikalta lähteminen on raskasta. Sitä tuntee itsensä petturiksi lähtiessä perheensä luo, kun paikalliset jäävät painajaisen keskelle. Toisaalta tietää kuitenkin, etteivät nämä ihmiset jää ilman apua. Nytkin seuraajani oli jo saapunut Ukrainaan ja toiminta jatkui, Kallio kuvailee tunnelmiaan.

Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön lääkintäjuna saapuu Lviviin huhtikuun alussa. Ensimmäisessä, kaksi vaunua käsittävässä junassa oli yhdeksän potilasta, jotka olivat haavoittuneet Mariupolissa tai yrittäessään paeta Mariupolista. Junalla evakuoidaan potilaita, jotka tarvitsevat sellaista hoitoa, jota Länsi-Ukrainassa pysytään paremmin antamaan. Tavoitteena on myös auttaa maan itäisessä osassa olevia sairaaloita vähentämällä heidän painettaan. (Kuva: Lääkärit Ilman Rajoja)

Perussairauksienkin hoito uhattuna

Koko Ukrainassa on nouseva tarve perussairauksien, kuten astman, diabeteksen ja verenpainetaudin, lääkitykselle. Lääkärit Ilman Rajoja on toiminut Ukrainassa vuodesta 1999 ja tehnyt töitä muun muassa c-hepatiitti-, HIV- ja tuberkuloosipotilaiden parissa.

– Žytomyrin alueella tuberkuloosiprojektia ollaan käynnistämässä hiljalleen uudestaan. Pyrimme löytämään henkilöitä, joilla oli lääkitys päällä ennen sodan alkamista, jottei tule liian pitkää taukoa, kertoo Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön toiminnanjohtaja Linda Konate.

Moni on paennut Harkovasta, mutta ne jotka ovat jääneet, hakevat turvaa metroasemista. Lääkärit Ilman Rajoja on pystyttänyt liikkuvia klinikoita useille asemille.(Kuva: Adrienne Surprenant, Lääkärit Ilman Rajoja)

Sotatilanteessa myös mieli on kovilla, ja järjestö onkin tukenut Itä-Ukrainassa mielenterveystyötä jo kahdeksan vuotta. Konaten mukaan järjestö antaa psykologista ensiapua esimerkiksi Harkovassa ja Zaporizhiassa liikkuvilla klinikoilla.

– Pienetkin fyysiset oireet aiheuttavat ihmisille valtavaa ahdistusta, sillä pelko näissä olosuhteissa sairastumisesta on valtava. Monesti jo se, että he saavat lääkärin konsultaation, voi rauhoittaa.

Järjestö antaa psykologista ensiapua myös esimerkiksi Moldovan puolelle paenneille.

Kommentoi »