Satun kuulumaan ­ihmisiin, jotka ovat käyttäneet nukahtamislääkkeitä, Zopinoxia ja Imovanea. Henkisesti ja eettisesti en haluaisi käyttää mitään pillereitä enkä käytä esimerkiksi särkylääkkeitä. Ajattelen, että jostain syystähän särkee, ja olen kiinnostuneempi tietämään, miksi ja miten sitä voisi korjata tai auttaa.

Nyt unirytmini on kuitenkin hyvin sekaisin, eli valvon yöt ja nukun päivät. Tämä on hankalaa, ja pelkään mennä lojumaan sänkyyn, kun uni ei tule. Työurani aikana olin niin rätti, että nukuin yhtä pötköä 6–10 tuntia enkä muistanut unia. Olen jo lapsesta mennyt myöhään nukkumaan ja ollut varsin valpas: jos on jotain mielenkiintoista, esimerkiksi kirja, uni tuntuu ”tyhmältä”.

Pelkään, että Zopinox ei tehoa. Vika on tietenkin siinä, että en järjen kanssa pakota itseäni oikeille raiteille. Tulee otettua toinenkin tabletti, kun uni ei vaan tule. Te sanoitte Avussa ”käytettävissä olevia turvallisia lääkkeitä ovat muun muassa melato­niini ja muutamat masennus-, allergia- ja psyykenlääkkeet.” Mitä ne turvalliset olisivat? Myös melatoniinia olen käyttänyt ja ruvennut näkemään unia. Parhaiten silti nukun iltapäivällä ja tunnen terveyttä herätessäni pitkähkön unitaisteluni jälkeen, päivittäin. Mikä nyt eteen? Olen nuorehko yli 70-vuotias eläkeläinen.

Marja

Olen samaa mieltä: olet parhaassa iässä, mutta tarvitset rytminsiirron. Tietysti vapaaherrattarena voit nukkua pitkin ja poikin, kun et enää ole töiden takia kelloon sidottu. Valitettavasti sisäistä kelloa ei käy huiputtaminen, minkä olet karvaasti todennut. Kyse ei ole Sarasvuon sisäisestä sankarista tai Laamasen sisäisestä sellostakaan, vaan aivoissa risteilevästä hermoratajärjestelmästä, joka pakottaa meidät vuorokausirytmiin. Sitä noudattavat niin uni ja valve, hormonit, ylempi verenpaine kuin virtsan­erityskin.

Rytminsiirto käy kätevästi nukuttamalla ja täräyttämällä rintakehälle tasapaksua virtaa, mikä onnistuu terveyskeskuksessammekin. Valitettavasti unirytmi ei taida pelkästään sillä kääntyä, vaikka nukutuksessa toteutettu sähkösokkisarja onkin muuhun terapiaan reagoimattoman masennuksen tehokkainta hoitoa.

Todellakin bentsodiatse­piineja (bentso) emme käytä enää uni-indikaatiossa kuin poikkeustapauksissa – eikä paljon muutenkaan. Erityisesti emme aloita niitä uusille potilaille. Tätä asiaa olen puinut tällä palstalla kuin Saarijärven Paavo hallan panemaa viljaa. Joissakin tapauksissa iäkkäällä vuosikautisen pienen käytön purkaminen voi osoittautua sekä yksilön että kansanterveyden näkökulmasta turhaksi. Raskaammassa psykiatriassa bentsoilla on oma rajattu paikkansa kuten epilepsiassakin.

Lisäravinne melatoniinia kulutetaan rekkalasteittain, mille ei ole perusteita. Jatkuva käyttö sammuttaa käpy­lisäkkeestä oman tuotannon. Vaikutukset ovat pieniä. Toki ainetta voi kokeilla iäkkäämpänä, mutta mielellään vaikka parin viikon kuureina. Ryhmänä lisäravinteita ei terve ruumis kaipaa – paitsi kaamoksessa ja vanhemmiten D-vitamiinia. Niitä markkinoidaan surutta etiikan rima vahvasti väpättäen. Ne voivat aiheuttaa todellisia ongelmia yhteiskäytössä ­oikeiden lääkkeiden kanssa. Erityisesti psykiatrisessa lääkehoidossa maksa saattaa vinkua kuin epävireinen viulisti.

Atarax on tuttu antihistamiini, jota on tavattu käyttää pikkulasten vesirokossa kutinaan (väsyttää niin, ettei jaksa raapia). Sitä voi kokeilla ensisijaisesti, jos lääkelinjaa tavoittelet. Seuraavaksi yrittäisin pientä annosta mirtatsapiinia (7,5–15 mg) pitemmän aikaa säännöllisesti tai doksepiinia 5–10 mg. Näitä annoksia ei pidä ylittää, sillä muuten esille voi tulla piristävä vaikutus. Hankalassa tapauksessa 12,5–25 mg ketiapiinia on mahdollinen, mutta ei mielellään eikä pitemmäksi aikaa.

Uniklubi meillä on vanhastaan, mutta nyt viritellään unikouluja, johon lukkari onkin jo tiedossa. Jospa maahan sikiäisi unihoitajien verkosto, jolloin apua saisi unihäiriöihin matalan kynnyksen periaatteella. Ongelmana tässä on se, ettei pienillä paikkakunnilla esiinny niin paljon sairaanhoitajia, että heitä riittäisi joka diagnoosille. Joka tapauksessa kannattaa yrittää keskittää nukkuminen yöaikaan ja valvoa päivät väkisin, vaikka ei yöllä unta tulisikaan. Voisi kuvitella ennen pitkää rytmin käännähtävän.