Apu

Kyra Kyrklund syöpäleikkauksen jälkeen

Kyra Kyrklund syöpäleikkauksen jälkeen

Lontoon lähellä asuva Kyra Kyrklund sai viime huhtikuussa kuulla sairastavansa rintasyöpää. Paranemisessa ovat auttaneet avoimuus, tieto ja aviopuolison tuki.
Teksti Liisa Talvitie
Mainos

Myrkytyspäivä oli eilen, tänään voimia on taas enemmän. Kyra Kyrklundin suorapuheisuus ja huumorintaju paljastuvat heti Billingshurstin rautatieasemalla, jossa hän on vastassa Lontoosta saapuvaa junaa.

Myrkytyspäivällä hän tarkoittaa solunsalpaajahoitoja, joita hän saa huhtikuussa leikattuun rintasyöpään.

Suomen menestynein kouluratsastaja, arvostettu valmentaja ja kouluttaja, yrittäjä Kyra Kyrklund huristelee uudella avomersullaan asemalta kohti kotitilaansa Snowhill Farmia. Hän on asunut siellä puolisonsa, valmentaja, ratsastaja Richard Whiten kanssa kymmenen vuotta.

– Ostin auton syöpähoitojen alettua. Olen kuullut monen naisen innostuvan hankkimaan itselleen jotain luksusta, kun he ovat eronneet tai syöpähoidoissa!

Autolla hurauttaa nopeasti vaikka Lontooseen, jonka teatterit ja musikaalit ovat Kyra Kyrklundin rakas harrastus.

Vanhat  tammimetsät ja niityt ovat osa seitsemäntoista hehtaarin suuruisen Snowhill Farmin tiluksia. Kotitalon, maneesin ja hevostallien ympärillä on kauniisti hoidettu puutarha, sekin Kyra Kyrklundin harrastus. Kukkia, kesän makeiksi kypsyttämiä tomaatteja ja muita vihanneksia, väkevästi tuoksuvia yrttejä ja pensasmustikoita.

Tervetulohaukut haukahtelee terhakas kolmevuotias länsigöötanmaanpystykorva Morris, ja talleilta kuuluu hirnuntaa. Siellä asustaa tällä hetkellä viisitoista hevosta, joista yksi on kuuluisa Max. Sillä Kyra Kyrklund sijoittui kahdeksanneksi Pekingin olympialaisissa vuonna 2008.

– Kilpailimme Maxin kanssa Hongkongissa, jossa kouluratsastuskisa pidettiin. Nyt Max on hyvässä kunnossa oleva kahdeksantoistavuotias ratsu.

Kyra Kyrklund istahtaa kahvikuppeineen ulkoterassille. Syyskesän puolipäivä on suorastaan helteinen.

Samassa hän tempaisee päästään tekohiuksista tehtyn peruukin, joka ei näytä ollenkaan peruukilta.

–Tämän verran minulla on myrkytyshoitojen jälkeen jäljellä tukkaa. Peruukin ostin lähikylämme kampaajalta, joka sairastuttuaan itse syöpään alkoi myydä kampaamopalvelujen lisäksi peruukkeja.

Hän kertoo monien syöpään sairastuneiden tavoin, kuinka iso kynnys oli laittaa peruukki päähän.

– En käytä tätä lainkaan kotioloissa. Minulla on aina ollut paksu tukka, ja oli kova juttu, kun se alkoi lähteä.

Hän näyttää ranteessaan olevaa korua, jossa lukee Fuck cancer. Rintapielessään hänellä on ruotsalainen Roosa nauha -koru, jonka myynnillä kerätään rahaa syöpään sairastuneille nuorille.

Kasvain todettiin aprillipäivänä tänä vuonna. Tutkimusbussissa tehdyn mammografiatutkimuksen jälkeen Kyra Kyrklund sai kotiin kutsun jatkotutkimuksiin.

– Löydös ei ollut aprillipila, mutta en silti sairaalaan ajaessani ajatellut, että rinnassani olisi mitään hälyttävää. Ultrassa näkyi kuitenkin jotain, mitä en itse ollut edes huomannut.

Kyra Kyrklund sanoo, että hänelle suurin sokki koko sairastumisessa oli ohutneulanäytteen otto.

– Silloin aavistin, että asiat ovat huonosti. Mutta kukaanhan ei selviä elämästä hengissä, ja minulla on ollut tähän asti hyvä tuuri terveyteni kanssa.

Viikko ohutneulanäytteen jälkeen hän meni miehensä Richardin kanssa sairaalaan kuulemaan tulokset.

– Lääkäri sanoi, että löydös on valitettavasti syöpä. Siinä vaiheessa en enää pelästynyt. Olen luonteeltani sellainen, että yleensä valmistaudun aina pahimpaan. Jos pahin ei toteudu, sitä parempi.

Hän oli itse asiassa jo pitkään alitajuisesti miettinyt, koska syöpä iskee. Sitä on monta lajia ja niin monilla.

Keittiön työtasolla on useita rintasyövästä kertovia kirjoja, joita Kyra Kyrklund sanoo alkaneensa lukea vasta sairastuttuaan.

– Aiemmin en lukenut mitään aiheeseen liittyvää. Kartoin koko asiaa.

Tieto on karttunut vasta oman sairastumisen myötä.

Rintasyöpä  ei ollut lähettänyt metastaaseja eli etäispesäkkeitä imusolmukkeisiin, ja se todettiin hormonipositiiviseksi. Se vaatii vielä 5–10 vuoden hormonihoidon.

– Koska se oli myös HER2-positiivinen, jouduin solunsalpaajahoitoihin, joita on tällä hetkellä viisi kertaa jäljellä. Sen jälkeen on vielä vuorossa kuukauden mittainen sädehoito. Sitä saan viisi kertaa viikossa, joten sinä aikana ei kyllä matkustella mihinkään.

Rintaa ei jouduttu poistamaan, ja kasvain leikattiin nännin kautta. Niin Englannissa kuin Suomessakin julkinen terveydenhoito kustantaa leikkauksen, mutta Kyra Kyrklund ei halunnut odotella yhtään ylimääräistä hetkeä.

– Minulla on yksityinen sairasvakuutus, ja hyvä ystäväni järjesti minut parhaaseen mahdolliseen sairaalaan Royal Marsden Hospitaliin Lontoossa. Siellä pääsin rintasyöpäosaston johtajan, onkologian professori Ian Smithin hoitoon. Hän tutkii nimenomaan HER2-positiivisia rintasyöpiä.

Kyrklund tapasi professorin jo ennen leikkausta, ja tämä suositteli, että leikkaus tehtäisiin paikallisessa sairaalassa. Se tapahtui 17. huhtikuuta, minkä jälkeen Kyra Kyrklund siirtyi Lontooseen Smithin hoitoon.

– Hän sanoi, että itse leikkaus oli rutiinitoimenpide, ja minun kirurgini oli taitava.

Ensimmäisen solunsalpaajahoitojakson alkua Kyra Kyrklund kuvaa tujuksi.

– Alkuun hoitoja oli kolme kertaa joka kolmas viikko. Ensimmäisellä viikolla oli merisairas olo, mutta huonovointisuus pidettiin aika hyvin aisoissa lääkityksellä. Siksi en sentään oksennellut. Hoidon aikana toinen viikko oli jo parempi ja kolmas oireeton.

Nyt on meneillään solunsalpaajahoitojen toinen jakso. Hoitokertoja on kaksitoista, ja niitä päiviä Kyra Kyrklund sanoo toistaiseksi ”viikatuiksi”. Niinä maanantaina ei tehdä muuta.

Salamyhkäisyys  ja  vaikeneminen eivät kuulu Kyra Kyrklundin luonteeseen. Kolme viikkoa syövän toteamisen jälkeen hän julkisti asian Facebookissa ja on siitä lähtien kertonut voinnistaan ja hoitojen etenemisestä.

– Oikeastaan aloin olla aktiivinen Facebookissa vasta sairastuttuni. Minulla on paljon oppilaita ja tuttuja ympäri maailmaa, joten sairastuminen ei ollut vain oma asiani. Avoimuus tekee helpommin lähestyttäväksi, ja moni onkin kysellyt minulta tilanteestani.

Hän näyttää kännykästään kauniita Faceboookiin lataamiaan kuvia: yhdessä on kahdeksan tomaattia, toisessa seitsemän mustikkaa ja viimeksi otetussa kuvassa herneenpalko, jossa on viisi hernettä.

– Kuvat kertovat jäljellä olevien hoitokertojeni määrän.

Avoimuus on auttanut häntä. Ensimmäiset hoidot ja muut lääkkeet aiheuttivat aluksi toivottomuutta ja jonkinlaista näköalattomuutta, mutta niistä selvittyään hän on voinut henkisesti hyvin.

– Suurin tuki minulla on ollut puolisostani. Hän on kannustanut minua fantastisesti ja ymmärtänyt, miten hoidot minuun vaikuttavat. Yhden ystäväni mies lähti, kun vaimo sairastui rintasyöpään. Sellaistakin tapahtuu.

Kyra Kyrklund sanoo, ettei hän usko vaikenemiseen ja ongelmien piilottamiseen.

– Viestini muille sairastuneille on avoimuuden lisäksi, että hoitosuunnitelmaan kannattaa paneutua tarkasti. Silloin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja missä maali häämöttää. Jo alkuvaiheessa on hyvä tietää eri vaihtoehdot.

Hän on hetken hiljaa ja jatkaa olleensa onnekas, kun sai vain rintasyövän, koska sitä on tutkittu niin paljon.

Mahdollisuus  kilpailla on yhä olemassa. Kyra Kyrklund sanoo kartoittavansa mahdollisia Grand Prix -tason hevosia. Yksi on kuulemma hilkulla.

– En ole periaatteessa lopettanut kisaamista, mutta juuri nyt ei ole käytettävissä kansainvälistä huippuratsua. Ratsastamaan olen ryhtynyt vasta aivan viime aikoina, koska rinnassa oli leikkauksen jälkeen kipuja. Tänä aamunakin olin ratsastamassa.

Hän sanoo, että kilpailemisessa ei ainakaan vielä tule oma ikä vastaan. Taito ei ole fyysisestä voimasta kiinni, vaan taktiikasta, oikeasta koordinaatiosta ja pitkästä kokemuksesta.

– Kaikkea hankkimaani know-how’ta tarvitaan myös koulutuksessa ja valmentamisessa, joita edelleen teen työkseni.

Hän hakee tallilta Maxin, joka sokeripalan toivossa koukistaa sirosti etujalkaansa. Uljasta Maxia ja Snowhill Farmin muita hevosia hoitavat isäntäväen lisäksi tallimestari, ratsuttaja ja Suomesta Ypäjältä kaksi oppisopimuskoulutuksessa olevaa nuorta.

– Tallipaikkoja on kaksikymmentäkolme, mutta kaikki eivät ole nyt täynnä. Matkustamme Richardin kanssa molemmat niin paljon, että tällä hetkellä viisitoista hevosta riittää.

Kyra Kyrklund taluttaa Maxin maneesin takana olevalle niitylle. Linnut laulavat yhä tammimetsässä, vaikka on syyskuu. Niin paljon etelämpänä Suomea ollaan.

Yhtäkkiä pensaikosta loikkaa metsäkauris, ja Max höristää kauniita korviaan.

Kun  helsinkiläistyttö  Kyra pääsi ratsastamaan satulattomalla työhevosella kummitätinsä maatilalla Elimäellä, tie tulevaisuuteen oli viitoitettu valmiimmaksi kuin hän kuvitteli.

Hän putosi hevosen selästä ja mursi pahasti kätensä, mutta ilmoitti kotona vanhemmilleen haluavansa harrastaa ratsastusta heti, kun kipsi on poistettu.

Vanhemmat näkivät viisaimmaksi lahjoittaa tyttärelleen 11-vuotislahjaksi ratsastuskurssin Ruskeasuolla. Opettajakseen hän sai Kristina Idmanin ja ratsuksi vanhan Rytmi-nimisen armeijan hevosen. Jo 15-vuotiaana hän alkoi kilpailla esteratsastuksessa.

Kyra Kyrklund voitti ensimmäiset kouluratsastuksen SM-kilpailut vuonna 1969, ja jo sitä ennen tuli voittoja junioreiden kisoissa. Loppu on historiaa.

– Ratsastamisesta tuli elämäntapa. Hevosten ansiosta olen oppinut paljon elämästä, olen oppinut kieliä ja tavannut monenlaisia ihmisiä. Yhtenä päivänä saatan olla ostamassa heiniä maanviljelijältä ja seuraavana päivänä Richardin kanssa tasavallan presidentin Linnan juhlissa.

Morris-koira käpertyy sohvalla emäntänsä kainaloon. Eläimen tarkalla vaistolla se tietää, että edessä on hyvä syksy ja talvi, sen jälkeen uusi kevät.

Teksti: Liisa Talvitie

Kuvat: Petteri Kokkonen

Julkaistu: 17.10.2014