Apu

Kyllikki Forssell, 94, on kuollut – huima ura kesti yli 60 vuotta

Kyllikki Forssell, 94, on kuollut – huima ura kesti yli 60 vuotta
Suomen Kansallisteatteri kertoo, että teatterineuvos Kyllikki Forssell on menehtynyt kotonaan maanantaina 7. lokakuuta 2019 vaikean sairauden uuvuttamana. Forssell aloitti filmiuransa jo 1940-luvun alkupuolella ja työskenteli Kansallisteatterissa kiinnitettynä näyttelijänä vuosina 1948–1992, minkä jälkeen hän saavutti vielä mainetta muun muassa Helsingin kaupunginteatterin Kvartetissa. Hänen viimeinen roolinsa Kansallisteatterissa oli Pirkko Saision näytelmässä Virhe vuonna 2005. Forssell kertoi taannoin Avulle, mitä hän on oppinut. Julkaisemme jutun tässä uudestaan teatterilegendan muistoksi.
Julkaistu: 8.6.2012

Suomen vapaus on kaiken a ja o. Jos meillä ei sitä olisi, mitä olisimme? Kun on itse nuorena nähnyt, mikä hinta vapaudesta maksettiin, tajuaa, ettei se ole itsestäänselvyys. Oma nuoruus loppui sotaan.

En ymmärrä lainkaan, että nuoret terveet miehet menevät siviilipalvelukseen – lökäpöksykomppanianko he haluavat perustaa? Rauhaa ei edistetä sillä, että kieltäytyy aseista, vaan niin, että puolustaa rauhaa.

Meillä on valelääkärit ja valehoitajat – ja valenäyttelijät, joilla ei ole kykyä, ei näköä, ei koulutusta. Yks kaks joku saa päähänsä, että ryhdyn näyttelijäksi! Teatterikoulustakin valmistunut on vasta matkalla tähän ammattiin – jos ne tietäisivät, miten vaikeaa tämä on.

Suomen kansa vaatii johtajuutta. Sitä tarvitaan yhteiskunnassa, taiteessa, tieteessä. Patruunoita ja persoonallisuuksia – minne ne melkein kaikki ovat kadonneet? Ehkä liiallinen demokraattisuus ei toimi kaikkialla. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä keskustelua voi jatkaa loputtomasti. Jonkun pitää ottaa se päällikkyys!

Olen tavallani feministi, mutta siinä pitää olla tolkku. Ei pidä ottaa naista johtokuntaan siksi, että hän on nainen, vaan koska hän on pätevä. Jos miehet ovat tyhmiä, enemmän naisia johtopaikoille! Aatami on aina Aatami. Miehen on vaikea luopua ajatuksesta, että hän on herra ja hidalgo.

Minusta on onnellista, että meillä on kaksi kieltä ja yhteys pohjolaan. Ilman ruotsin kieltä oltaisiin eristyneitä. Ruotsia puhutaan meillä nykyään niin huonosti – täytyy olla kamalan huonoja opettajia varmaan.

Annan arvoa sille, että ihminen osaa käyttäytyä. Jokin kontrolli pitää olla siinä, miten kanssaihmisensä kohtaa. Sain hyvän kasvatuksen. Vissi kriittisyyskin sitä kohtaan heräsi: isäni oli niin vanhan ajan herra, etteivät hänen kasvatusperiaatteensa aina olleet mielestäni aivan kohdallaan. Äidistä tuli sitten ystävättäreni.

Ystävyys on tärkeimpiä asioita elämässä. Kaikkina ikäkausina ei ihminen voi saada rakkautta, mutta ystävyyttä voi. On parempi olla itsekseen kuin huonossa seurassa.

Joskus voi olla asioista levoton. Kun näyttelin paljon, totta kai pelkäsin, että en pärjää itseni kanssa: riittääkö minulla resursseja siihen, mihin minut on pistetty? Elämässä asiat loksahtavat paikalleen. Pulmat ratkeavat itsestään, kun ei väkisin yritä ratkaista.

Elämässä joutuu tietysti luopumaan asioista. Se, että en nyt näyttele, ei ole tuottanut minulle minkäänlaista probleemaa. Olen hämmästynyt siitä, kun niin kiihkeästi ennen halusin näytellä! Uuden roolihahmon luominen on niin työläs prosessi. Olen aika lailla saanut elämältä kaiken, mitä olen toivonut. Kvartettia näyteltiin 481 kertaa. Ehkä siinä tuli jonkinlainen kyllääntyminen.

Kunnianhimo on taiteilijalle välttämätön ominaisuus, ja rehellisyys. Se, että ei petä toista, ei työssä eikä ihmisenä. Petollisuus on alhaista. Näyttämöllä ei pitäisi koskaan ajatella, että minä olen tässä, viis muista!

Olen pyrkinyt elämässäni siihen, että minun ei tarvitsisi katua eikä pyytää anteeksi.

Iättömyyden salaisuus – no vaikka nämä: Ikiaikainen tuttavuus. Ranskalainen kasvorasva, joka on hyvä auringossa ja pakkasessa. Iltajumppa. Se, ettei syö hiivapullaa.

teksti Raila Kinnunen kuva Kari Kaipainen

Juttua muokattu 7.10.2019 kello 15:15: Lisätty tiedot Forssellin kuolemasta ja urasta.

Kommentoi »