Image

Kyllä isi osaa



Kyllä isi osaa

Kolumni | Imagen uusi kolumnisti Laura Friman iloitsee samettiäänisen ja julkean iskelmäprinssi Ville Leinosen paluusta.
Teksti Laura Friman

“’Joskus turhautti, kun jokainen kiinnostava mimmi oli rakastunut Ville Leinoseen – tai siltä se ainakin tuntui. Vaikea siinä yrittää jotenkin päteä, kun toinen laulaa samettisella äänellä pikkusiskosta ja että ’sano, että rakastat mua,  sano, että pidät musta huolen’ ja katsoo nuoria naisia suoraan silmiin.”

Anteeksi, pojat. Miespuolisen ystäväni muisto vuosituhannen vaihteesta ei ole värittynyt tai katkera, vaan kiistämätön fakta. Meille kaikille kävi niin: haltioituneet silmäparit liimautuivat laulajan kurittomaan otsakiehkuraan keikkapaikoilla Helsingistä Ouluun. Joku siinä käsipuolessamme saattoi samalla mumista jotakin, mutta me emme kuulleet kuin lavalta luikertelevan seireeninomaisen kuiskinnan – se joku siinä käsipuolessa oli varmaan ihan kiva, mutta ei mikään villeleinonen. Leinonen oli lihaksi tullut prinssi.

Portit on auki unimaailmaan / tulethan minun mukaan? / Valumo soittaa tähdet taivaalta / ohjaamaan meidän matkaa / ethän sä pelkää mua?

Ville Leinosen & Valumon debyyttialbumin avanneen Medusa-kappaleen ensimmäiset rivit olivat kohtalokkaat. Vastauksena Leinosen kysymykseen: kyllä meitä totuuden nimissä vähän pelotti. Olimme sentään käymässä upouuden pop-psykologisen kehitystehtävän pariin. (Edellinen oli selvitetty: olimme seuranneet lukioikäisenä A. W. Yrjänää kuuliaisesti kirjaston ankeimpien filosofisten opusten äärelle, mutta tajunneet onneksi teennäisyytemme.)

Nyt parikymppisenä oli aika astua Leinosen kintereillä astetta jännittävämpään maailmaan, siihen, jossa valomerkin aikaan saattoikin viedä yksiöönsä muutakin kuin pizzalaatikon. Leinonen Valumoineen opasti meitä polullamme julkeasti, mutta hellästi. Hänen sanoituksensa olivat holtittoman romanttisia, mutta hattarassa oli kaivattu, syntinen sivumaku: Leinonen sirotteli sekaan myös törkeitä vihjailuja, jotka aateloivat hänen kiinnostavuutensa. Musiikillisesti hänen omalaatuinen, häpeilemätön Suomi-iskelmän ja ranskalaisen chansonin mikstuuransa kuulosti tuoreelta.

Kolmen Valumo-albumin jälkeen alkoi Leinosen tinkimätön sooloura, jonka myötä kävi selväksi, ettei hänellä ollut tarvetta miellyttää ketään. Leinonen ei ole rakentanut uraansa helpoimman kautta – jos minkäänlaisesta rakentamisesta voidaan hänen kohdallaan edes puhua. Rakkaus oli hetkittäin koetuksella, kun vuosikymmeneen mahtui albumeita kansanlaulu-coverkimpuista kokeelliseen Majakanvartijan uni -levyyn. Lisäksi Leinonen vaihtoi säännöllisesti parrasvalot paikkaan rumpupallilla ja soitti muun muassa Ristossa. Hänen seuraavan askeleensa ennakointi kävi jo aikaa sitten mahdottomaksi.

Mutta varautukaa pahimpaan, miehet kautta suomalaisten yliopistokaupunkien: tässä kuussa Ville Leinonen palaa, akustisesti ja omimmillaan. Levyn nimi, Isi, on piirrustettu albumin kanteen haparoivin, lapsenomaisin lyijykynäkirjaimin. Jep – Ville Leinoselle kävi kuten niin monelle meistä: hylkäsimme vaarallisen elämän ja perheellistyimme. Laukkumme pohjalta löytyy nykyään todennäköisemmin vaippa kuin narikkalappu. Se tahra puseromme helmassakin on pienen ihmisen oksennusta tai räkää. Mikä eriskummallisinta, tämä kehitys oli meille lopulta ihan ok.

Muutos ei silti ole vienyt tarvettamme heittäytyä Leinosen fantasiamaailmaan – päinvastoin. Nyt kaipaamme sinne vain vähän uupuneempina. Onneksi Isi tekee tehtävänsä. Jo maistiaiskappale Sammallaavulla vinkkasi levyn pehmeästä orgaanisuudesta. Sitä Isi onkin: vangitseva, lempeä ja paijaava folkpop-albumi, joka kaipaa kaverikseen pullollisen punaviiniä ja nenäliinan. Vain hillittömän riettaalla tekstillä siunattu, lapsiperheseksin ytimen tavoittava Pikkukakkoseen muistuttaa syntisestä menneisyydestämme Leinosen rinnalla. Kaiuton äänimaailma ja riisutut sovitukset tuovat Leinosen yhtyeineen iholle.

Aistin siis uusiutuvan joukkopsykoosin ilmassa viimeistään ensi kuussa, kun Isin kappaleet heräävät eloon klubeilla kautta Suomen. Leinosen uusi taustayhtyekin on nimetty pahaenteisesti Enkeleiksi. Puristakaa seuralaistanne tiukasti. 2015 – it’s happening again… ■

Julkaistu: 4.3.2015