Image

Kuukauden väite: Tietoisuus eriarvoisuudesta ja toisen asemasta parantaa komiikan tasoa

Kuukauden väite: Tietoisuus eriarvoisuudesta ja toisen asemasta parantaa komiikan tasoa
Tammikuun väitteeseen vastaavat Elina Knhitilä, Seppo Ahti ja Pertti Jarla.

Elina Knihtilä, näyttelijän­taiteen professori:

"Teatterikorkeakoulussa vastuullisuus- ja valtakysymyksistä keskustellaan nykyisin todella paljon. Niihin ei ole patenttivastauksia, mutta oleellista on se, että tarinat paitsi heijastavat todellisuutta myös luovat sitä. Samalla tavoin komiikka voi joko purkaa tai vahvistaa stereo­typioita ja rakenteita. Oma asema pitää tunnistaa ja tunnustaa. Ei ole olemassa neutraalia katsetta eikä näkökulmaa, vaan se lähtee aina jostain positiosta. Esimerkiksi omani on hyvinkin suojattu ja etuoikeutettu: valkoisen, keskiluokkaisen ja -ikäisen Töölössä asuvan hetero­naisen, jolla on työssään valtaa. Huumorin ja komedian suhteen on ihan oleellista kysyä, ketkä sitä tekevät ja saavat tehdä: käsikirjoittaa, tuottaa ja esittää.”

Seppo Ahti, pakinoitsija, käsikirjoittaja ja kirjailija:

No, jos minä nyt asettaudun vaikkapa korkeimman hallinto-oikeuden neuvoksen asemaan ja pohdin perussuomalaisten johtajan Jussi Halla-ahon kirjoituksia eri kansanryhmistä, eivät ne kovin kaksista satiiria tai komiikkaa ole – sakkoja, sakkoja. Olen aikoinani sanonut, että kaikesta saa tehdä huumoria paitsi lapsen kuolemasta, ja olen yhä samaa mieltä. Turhan monessa asiassa ollaan nykyisin menty hurmokseen, jossa keskenään täysin eri tasoiset teot ja sanat niputetaan yhtä pahoiksi. Mutta selityksenä jokin ’haluttiin ironisoida’ tai ’herättää keskustelua’ on ihan paskapuhetta.”

Pertti Jarla, sarjakuvapiirtäjä:

Yleisöä ei kannata liikaa miettiä komiikkaa tehdessään, mutta tietoisuus esimerkiksi eriarvoisuudesta olisi hyvä olla oman ajattelun pohjalla. Muuten saattaa hävettää jälkikäteen. Huumori on ainakin osittain sitä, että saa nauraa vapautuneesti vaikeille asioille. Ei ole olemassa aihetta, josta en tekisi pilaa – mutta olennaista on, kelle nauretaan. Nauretaanko vaikka natseille vai heidän uhreilleen. Niille, jotka valittavat, että ’mitään ei saa enää sanoa’ sanoisin, että kannattaa vähän tonkia netin keskustelu­ryhmiä ja kommenttiketjuja. Nopeasti jopa masentuu siitä, mitä kaikkea tosiaan sanotaan. Ajatus, että aikamme on niin herkkää, perustuu osittain siihen, että nyt kaikki väestöryhmät pääsevät paremmin ääneen. Ja aiempinakin vuosikymmeninä on väännetty kättä loukkaavasta huumorista; siitä puheesta on vain jäänyt vähemmän netissä selailtavia jälkiä.”

Julkaistu: 10.1.2020
Kommentoi »