Vahva läsnäolo on tunnusomaista kuudelle kesämiehelleni. Läsnäoloon ei tarvita ylimääräisiä pullisteluja, ei välttämättä edes isoa hauista. 

Ensimmäinen kesämieheni on Chike Ohanwe, piakkoin Teatterikorkeakoulusta valmistuva näyttelijä. Suomenlinnassa, Ryhmäteatterin Ryövärin sydämessä hän on Robin Hoodina läsnä nuoruuden ehdottomuudella. Komeasta ulkomuodosta ei ole mitään haittaa.

Chiken vastakohtana on iljetys Juhana Herttua, josta Konsta Mäkelä loihtii niin niljakkaan pirulaisen, etten voi olla ihastumatta häneen. Kesän kakkosmies hallitsee näyttämön kokemuksellaan.

Kolmas mies on Nummisuutarin Eskona toljaileva Tomi Alatalo, Krapin kesäteatterin tähti. Alatalo hurmaa rokkijätkän rentoudella ja liikuttavalla varsamaisuudellaan. Aikuinen mies, mutta samalla vielä liikuttavan nuori. Hänen näyttelijäntiestään voi ennustaa komeaa. 

Neljäs kesämies löytyi Lahdesta, Myllysaaren uudesta kesäteatterista. Myllysaaren kaunis Justiina -näytelmän sulhasmiestä näyttelevässä ja laulavassa Mikael Haavistossa on taunopalomaista komeutta. Haavisto hallitsee liikkeen, draaman ja musiikin, joka soi Suomi-Filmin sävelin suoraan sydämeen.

Suomi-Filmillä minut valloittaa myös baritoni Hannu Lehtonen. Susanna Haaviston käsikirjoittaman ja ohjaaman Suomi-Filmin sävelin -esityksessä Vantaan Backaksen Puimalan katto nousee tähtiin, kun baritoni Hannu alkaa laulaa.  

Kuudes, vaan ei vähäisin kesämies löytyy Turusta, Vartiovuoren kesäteatterista. Risto Räppääjää näyttelevä Samuel Harjanne on entuudestaan tuttu Helsingin kaupunginteatterin musikaaleista, ja syksyllä hänet voi nähdä Tampereen Teatterin Les Misérables -musikaalissa.

Koska kesäteatterikausi ei ole vielä ohitse kaikkia kesämiehiäni voi vielä ihailla elokuussakin.