Hallitus ratkoo hiki hatussa kaivostoiminnan ongelmia. Ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr) ja elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok) kaivavat toisilleen kuoppaa, syvää kuin keskikokoisen kaivoksen avolouhos. Päästöt tästä montusta lasketaan ympäröivään yhteiskuntaan, kunnes putki avomerelle valmistuu.

Talvivaaran ongelmat ovat ajaneet koko kaivosalan huonoon huutoon. Keskustelu on ollut tarpeellista, mutta se on lyönyt myös yli, kuten se aina lyö, kun kyllin moni innostuu vatvomaan päivästä päivään yhtä ja samaa asiaa.

Vasta nyt on havahduttu tosiasiaan, että lähes kaikki kaivokset ovat ulkomaisessa omistuksessa – paitsi pahamaineinen Talvivaara ja Kemin Elijärven kromikaivos. Eipä tullut kenenkään mieleen, kun uusi kaivoslaki säädettiin. Se tuli voimaan vasta 1.7.2011.

Lappu luukulle?

Kuva ulkomaisista yhtiöistä on osittain väärä. Ne kotiuttavat voittojaan ulkomaille, mutta ne myös tuottavat työpaikkoja ja verotuloja Suomeen. Esimerkiksi Kittilän verotuloista taitaa tulla jo kolmannes kaivostoiminnasta.

Suomen kaivostoiminta oli loppumassa kokonaan, kun se oli vielä suomalaisten hallinnassa. Ulkomaiset kaivosyhtiöt, joilla on isot resurssit, tietoa ja taitoa, ovat nostaneet sen uuteen kukoistukseen.

Kaivosbuumilla on valtava merkitys. Esimerkiksi Lapissa ei ole koskaan nähty sellaista nousua ja tulevaisuuden- uskoa kuin nyt.

Kansainväliset kaivosyhtiöt osaavat myös hoitaa ympäristöasiat niin, että lain määräykset ja lupaehtojen vaatimukset täyttyvät.

Kaivostoiminta muuttaa aina ympäristöä, mutta niin muuttaa lähes kaikki muukin elinkeinotoiminta. Se on hinta, joka taloudellisesta hyvinvoinnista on maksettava.

Kaivoksen erämaahan jättämä arpi on ikävä, mutta yleensä niin paikallinen, ettei siitä ole sanottavaa haittaa esimerkiksi matkailulle.

Kiihkeimmät kannanotot on kuultu ihmisiltä, jotka asuvat mahdollisimman etäällä sieltä, missä kaivosten hyödyt ja haitat ovat jokapäiväistä todellisuutta.

Tarpeettomat

Helsingin kaupungin rakennusvirastossa on paljastunut niin suuri lahjusvyyhti, että tutkintavankiloiden sellit alkavat olla täynnä.

Niin murenee myytti Suomesta maana, jossa ei ole korruptiota.

Neljäkymmentä vuotta maailman menoa laivalta tutkailleen konepäällikköystäväni toteamuksessa on ehkä sittenkin perää: "Virkamies, jota ei edes yritetä lahjoa, pitää erottaa heti, koska hän on siinä tapauksessa täysin tarpeeton virkamies."

Lievennettyä

Suomeen puuhataan lakia, jonka mukaan tunnustamalla saisi pienemmän tuomion.

Valko-Venäjällä ja Ukrainassa on tapana panna vaalit hävinneet poliitikot ja edellisen hallituksen ministerit vankilaan.

Suomessa vaalit hävinneet joutuvat ainoastaan oppositioon. Niinpä harvat tunnustavat virheitään.

Nyt myös meillä siirrytään Valko-Venäjän ja Ukrainan tehokkaaksi havaittuun käytäntöön. Koska Suomi kuitenkin on sivistysvaltio, täällä vaalit hävinneet pääsevät lyhyemmällä tuomiolla, kunhan tunnustavat virheensä.

Puheenjohtaja ja ympäristöministeri Ville Niinistö puhui kaivostoiminnan ongelmista myös vihreiden puoluekokouksessa Lappeenrannassa viime viikonvaihteessa.

Heittolaukauksia:

1) Lahjusrahalöytö sen todisti: köyhän ei kannata hankkia lintukoiraa, vaan rahakoira.

2) Poika polttelee portailla piippuaan ja huutelee äidilleen: ”Anna, ämmä, saatana tissiä!” (Imetyskeskustelua Haanpään tapaan.)

3) Päivi Räsänen otti ensi kännit 12-vuotiaana, eikä krapula ole hellittänyt vieläkään.

4) Vihreiden eutanasiakanta ymmärrettiin väärin. Eivät he esitä kuolinapua ihmisille, vaan kilpaileville puolueille.

5) Lohdullista: ellei olekaan mitään tärkeää sanomista elämästä, onpahan edes kuolemasta.

6) Miksi kannattaa elää, kun vihreät auttavat kuolemaan halvalla ja nopeasti?