Uusille tulokkaille joulu Norfolkissa sijaitsevassa Sandringhamissa on testipaikoista kamalin: kuin kihlaus, jollei sitä jo ole. Miten siellä käyttäydytään? Ja apua, mitä keksiä joululahjaksi ihmisille, joilla on kaikkea: kodit – palatsit, linnat, kartanot – niin täynnä tavaraa, ettei kukaan ole kyennyt niitä täydellisesti edes luetteloimaan!
Pieniä ovat meidän muiden lahjamurheet ja anoppilaan astumiset.
Sekä Sarah Ferguson että Catherine Middleton ovat värikkäästi kuvailleet sitä ilon ja kauhun yhdistelmää, joka ensimmäisestä joulukutsusta seuraa. Molemmat ovat sanoneet, ettei siinä auta kuin rakkaan – näissä tapauksissa prinssi Andrew’n ja prinssi Williamin – tuki, neuvot ja evästykset. Jos ehtii käydä kaikki traditiot ja kuviokellunnan yksityiskohdat ja sudenkuopat mahdollisimman perusteellisesti läpi, pyörtymisen, hyperventilaatiokohtauksen, kompuroinnin, vapinan tai yökötyksen todennäköisyys vähenee. Mutta ei se kokonaan poistu.
Kuningatar Elisabet rakastaa joulua, ja tekee parhaansa ottaakseen uuden sukupolven uudet sukuun tulijat mahdollisimman luontevasti ja lupsakkaasti vastaan.
Hassua ja henkilökohtaista, kiitos!
Sandringhamin joulu on sopuisa yhdistelmä ikiaikaisia perinteitä ja jonkinasteista mukautumista uuteen aikaan. Kuningatar itse vietti ensimmäisen joulunsa Sandringhamissa vain kahdeksan kuukauden ikäisenä, ja siitä pitäen aina kun se on ollut mahdollista. Maalaislinna tai kartano on Windsorin linnaa viihtyisämpi, intiimimpi ja toisella tavalla syrjässä ja yksityinen.
Kuningatar saapuu sinne junalla yhdessä prinssi Philipin kanssa, yleensä noin viikkoa ennen joulun. Vieraat tulevat viimeistään aattoaamuksi. Sukupolvia ja väkeä alkaa olla niin paljon, että nukkumatilat loppuvat kesken eikä suurimman ruokasalin pöytäänkään mahdu kuin 22 aterioitsijaa.
Cambridgen herttuapari Williamilla ja Catherinella on koti Amner House, vain parin kilometrin päässä, osa vieraista majoittuu sinne.
Aamiaiset, lounaat, teet ja illalliset soljuvat perinteenmukaisina. Joululahjat avataan suvun vanhan saksalaisen tavan mukaan jo aattoiltana, ei joulupäivänä.
Lahjat ovat pieniä, hassuja, edullisia, mielellään henkilökohtaisia ja osuvia tavalla, joka vaati aikaa ja kekseliäisyyttä – ei niinkään rahaa. Siis juuri niitä lahjoista työläimpiä! Prinsessa Anne hankki yhtenä jouluna veljelleen Charlesille valkoisen nahkaisen vessanpöntönpäällisen – ja Charles lausui ritarillisesti, että tällaista olen toivonut koko ikäni! Kuningatar sai kerran komean uunivuoan, ja prinssi Harrylta hupaisan suihkumyssyn, jossa luki ”elämä on kyllä karseaa”.
Kate kiusoittelee mielellään Harry-lankoaan – pari vuotta sitten hän osti ensiapupakkauksen: kasvata itse itsellesi tyttöystävä. Ensimmäisenä Sandringham-joulunaan Kate antoi kuningattarelle Middletonin suvun salaisella reseptillä valmistettua mansikka-luumu -hilloa, isoanoppi piti siitä kovasti.
Futista ja omien viljelmien anteja
Kommelluksiakin sattuu. Kerran palvelija siirsi tuolin ruokapöydässä kuningattaren alta vähän liian äkkinäisesti, kuningatar kellahti, mutta onneksi välimatkaa emännän lähellä makoileviin koiranpentuihin jäi muutama sentti. Toisen kerran miespalvelija kompastui kuusen lähellä ja kuusimetrinen puu kaatui.
Onneksi sen korvaamattoman kallisarvoiset koristeet, kuten kuningatar Viktorian lasienkelit eivät menneet säpäleiksi. Perhe koristelee kuusen yhdessä aattona, pienet lapset saavat avustaa alaoksien koristelussa. William tosin arveli, että ehkä hosupelle-George ei pääse hommiin vielä tänä vuonna.
Tuoreessa haastattelussaan William arvelee Georgen jo äkänneen mistä joulussa on kyse: lahjavuoresta. Se odottaa kotona ja isä ennakoi, että George tulee hyppimään kotona kuin pupu, kunnes hänet päästetään lahjojen kimppuun.
Aattona Sandringhamin maille pelataan jalkapalloa hyväntekeväisyys-ystävyysottelussa linnanväen – perheenjäsenten ja työntekijöiden – sekä lähikylän Castle Risingin asukkaiden välillä. Harry nauttii leikistä täysillä, yleensä veljekset William ja Harry kapsahtavat mutaisina toistensa kaulaan matsin päätteeksi. Paitsi pari vuotta sitten, kun jalkansa telonut William joutui katselemaan teutarointia kentän laidalta ja hänen paikkansa täytti James Middleton, Katen veli.
Päivällinen syödään kello 20.30. Kalkkunaa, pekoniin käärittyjä makkaroita, juureksia, vihanneksia – useimmat linnan omilla mailla viljeltyjä. Luomuruoasta innostunut prinssi Charles tuo oman luomukylähankkeensa tuotteita myös joulupöytään.
Cocktaililla kuningatar nauttii Zaza-nimistä drinkkiä, jossa on Dubonnetia ja giniä. Charles siemailee sherryä, Harry ja William kulauttavat omien omenaviljelmien hedelmistä valmistettua siideriä.
Kahdesti kirkkoon ja illalla elokuviin
Pyhien aikana pelataan sanapelejä, kootaan valtavaa palapeliä – kuningatar on niihin mieltynyt. Jos sää on armelias, väki siirtyy välillä nurmille pelaamaan ulkopelejä ja leikkimään, ruokia sulattamaan.
Jouluaamuna kaikki lähtevät kello 9 yksityiseen aamukirkkoon kylän St. Mary Magdalena -kirkkoon. Muut kävelevät, Elisabet ottaa kyydin. Hänen seuranaan on useina vuotena ollut prinssi Edwardin puoliso Sophia, jonka rauhallisuudesta anoppi pitää kovasti. Pari vuotta sitten kyytiin pääsi viimeisillään raskaana ollut prinsessa Annen tytär Zara Tindall.
Linnan väki palaa kirkkoon uudelleen kello 11, yhdessä kyläläisten kanssa. Kuninkaalliset naperot pääsevät mukaan viisi vuotta täytettyään, niin ainakin toimittiin aika rasavilleiksi tiedettyjen Williamin ja Harryn kohdalla aikoinaan – Georgen kohdalla ikärajaa tuskin ainakaan alennetaan.
Iltapäivällä kello 15 kaikki kokoontuvat kuuntelemaan ja katselemaan kuningatar Elisabetin aiemmin Buckinghamin palatsissa nauhoitettua joulupuhetta briteille. Illalla Sandringhamin Ballroomiin pystytetään iso valkokangas jonkin päivään sopivan elokuvan katselemiseksi.
Pikkuväki nukkuu jo. Uusi tulokas varmaan kelaa mielessään joulun tapahtumia, mahdollisia mokauksiaan, ihmeellisimpiä hetkiä, sitä että näin tämä sitten jatkuu. Sandringhamissa jouluun ja sukuun liitetyt ovat viime vuosian olleet nuoria naisia.
Prinssi Harryn uusimmaksi tyttöystäväksi julkistetun Meghan Marklen aika ei taida olla aivan vielä.
Elämä menee pipariksi
Ruotsin hovi oivalsi jo ajat sitten, että ihmisten päästäminen osallisiksi kuninkaallisen joulun valmisteluja todistamaan on loistava idea. Siinä on toisto, traditio, turvallisuus ja samalla mahdollisuus näyttää, että me olemme aikalailla samanlaisia kuin te. Siis ainakin joulunaikaan.
Lapsoset ovat joulupuuhissa: pojat koristelevat kuusta, tytöt baakkaavat pepparkakor nenäpää jauhoissa, samat Nisse-muotit pöydällä vuosikymmenestä toiseen. Isommat neuvovat ja auttavat nuorempiaan, jouluvalmistelijoiden temperamenttierot näkyvät – miten paljon muksut ovatkaan kasvaneet vuodessa! Isä ja äiti myhäilevät sivummalla, kynttilät välkkyvät, taustalla soi jokin iki-ihana joululaulu. Näin siis siitä pitäen, kun joulupuuhia ikuistavista kuvista tuli liikkuvia ja niihin saatiin ääni mukaan.
Vielä 1990-luvulla joulukuvat piti lavastaa hyvissä ajoin. Useimmiten joulukuun ensimmäisellä viikolla, jotta ne ehtisivät levitykseen maailmalle lehtien painoaikataulujen mukaan, ei ollut nettimaailman vain parin sekunnin viiveitä kuvansiirrossa.
Kaarle Kustaan ja Silvian jouluissa yhdistyvät kuninkaan ruotsalainen perinne ja Silvian mukana Saksasta tulleet herkut ja tavat. Esimerkiksi imelä ja tuhti konjakilla terästetty joulurulla rusinoineen, se pitää nauttia yönmustan brasilialaisen kahvin kera, muuten iskee ähky.
Prinsessa Victoria rakastaa lipeäkalaa. Yhtään ei yllätä, että prinsessa Madeleinella on vaativampi maku: ostereita, hummeria ja samppanjaa kiitos!
Kun Carl Gustaf oli pikkupoika vielä ja vanha kuningas Kustaa V eli, kuningas kilkutti hopeakelloa aattona kello 16.30, ja perhe sai astua huoneeseen, jossa joululahjat odottivat sivupöydällä – paketoimattomina ja arkisina.
Elämään tuli enemmän riemua ja keveyttä jo 1950-luvulla. Lahjat pääsivät kimalteleviin papereihin, jultomten kolisteli ovella, että onkos täällä ollut kilttejä lapsia. Parran takana lymysi maailman kiltein setä, prinssi Bertil.
Kaarle Kustaa pitää naurattavista, suorastaan naurettavista lahjoista. Vähän niin kuin hänen kollegansa Brittein saarella. Niistä ne muistot tulevat, hassuista asioista ja siitä, että joku, joka tuntee sinut paremmin kuin muu maailma, on nähnyt vaivaa, hieronut älynnystyröitään ja laittanut vähän rakkautta pakettiin.
Kaarle Kustaan ja Silvian jouluissa alkaa olla aivan uutta taikaa ja helinää nyt kun, joulun voi jakaa lastenlasten, noiden joulu-uskovaisten kanssa.
Lue myös:
