Amalienborgin linna maaliskuussa 2013. Muutama suomalaisen median edustaja istuu loisteliaassa parinsadan neliön salissa ja valmistautuu haastattelemaan Tanskan kuningatar Margareetaa ja prinssi Henrikiä.
Tuplaovet aukeavat, katse suuntaa noin pariin metriin, sillä hallitsijapari on kookaskasvuista ja verkkaisesti liikkuvaa. Sisään suhahtaakin jotain matalaa, kimeä-äänistä, kiukkuista, huomionkipeää ja lyhytpinnaista: mäyräkoira Querida.
Se on kyllä kerta kaikkiaan kehnosti kasvatettu. Hetken se jaksaa istua isäntäparin jaloissa, kyhnää itsensä prinssin syliin, karkaa, räkyttää ja protestoi lorottamalla komean lätäkön keskelle jättiläiskokoista vanhaa itämaista mattoa.
Otus oli otettu mukaan tunnelman keventäjäksi, mutta siitä tulikin häirikkö – yksi suomalainen lehti aloittaa tarinansa aukeaman kuvalla pissivästä koirasta, kuningatar ja prinssi näkyvät epämääräisinä hahmoina taustalla.
Kun haastatteluaika umpeutuu, Querida – suomennettuna kullannuppu, muru – haukkuu vihaisesti, ja kuningatar nauraa, että siinäpä mielenkiintoinen viimeinen sana.
Kun lähdemme linnasta, prinssi Henrik näkyy ulkoiluttavan matalajalkaa linnan sisäpihaa rumistamaan jätetyssä ryteikössä, paikallinen koirapuisto siis. Samainen räkyttäjä vei vielä muutamaa kuukautta myöhemmin kaiken huomion perhepotretissa, kun koko 14-jäseninen kuninkaallinen perhe järjestäytyi puistonpenkille perinteen mukaiseen vuotuiseen asetelmaan.
Koira kyykistyi etuoikealla suorittamaan tarpeitaan. Se ei tainnut enää naurattaa edes suvun pikkuprinssejä ja -prinsessoja. Sittemmin makkara siirtyi toisen perheen kasvatettavaksi.
Kaarle Kustaan koirasta tuli poliittinen skandaali
Koiria kuninkaalliset ovat aina käyttäneet laukaisemaan tylsää tai hankalaa tilannetta. Varsinkin kuvaustilanteissa. Koira sylissä on kivempi istua tai seistä, ja kaveria rapsutellessa saadaan leppoisia ilmeitä luonnostaan.
Ruotsin Kaarle Kustaan musta labradorinnoutaja Charlie oli lempeä ja reipas tyyppi. Kun kuningas ja neiti Silvia Sommerlath antoivat kihlajaishaastatteluaan kuninkaanlinnan salin sohvalla keväällä 1976, Charlie työnsi innokasta kuonoaan kihlaparin väliin, ja häntä vispasi niin, että kukkamaljakko sohvapöydällä oli lentää.
Kaikkia hymyilytti, ja Silvia rentoutui. Charlie oli sankarikoira, joka sai maksaa sankaruudestaan nimenvaihdoksella.
Kaarle Kustaan poikamiesaikoina se meni isäntänsä kanssa juhliin prinsessa Christinan Villa Beyloniin. Oli talvi ja ankara pakkassää, Kaarle Kustaa lähti kesken kemujen koiraansa ulkoiluttamaan. Koira kiskoi häntä väkisinkin sivummalle, ja lumihangesta löytyi pahasti kylmettynyt eksynyt kiinalainen mallityttö.
Ambulanssi kurvasi paikalle, tyttö pelastui ja tarina levisi maailman mediaan. Koiran nimi oli silloin vielä Ali, mikä nostatti muslimimaissa suuren kohun. Pakistanin suurlähettiläs toimitti hoviin virallisen nootin asiasta, ja Alista tehtiin kansainvälisen konfliktin välttämiseksi saman tien Charlie.
Ruotsin hovikoirat ovat enimmäkseen olleet isoja ja leikkisiä, labbiksia, kultaisia noutajia, isoja spanieleja ja boksereita. Prinsessa Lilian ja prinssi Bertil rakastivat helläsydämisiä boksereitaan, niitä oli lapsettomalla parilla usein kaksin kappalein. Kun Lilian jäi vuonna 1997 leskeksi isoon taloonsa, kuningasperhe hankki Lilianille seuraksi kultaisen noutajan Bingon. Ei siitä tosin ollut vahtikoiraksi, koska minäkin sain haastatteluretkellä siltä monta märkää pusua, mutta ihanaa juttuseuraa se oli.
Victoria sai ensimmäisen oman koiransa seitsemänvuotiaana. Se oli lutukorvainen ja hellyydenkipeä spanieli Sissi. Labbis Jambo puolestaan hölkytteli monissa juhlissa ja suru oli suuri, kun se kuoli 12-vuotiaana vuonna 2010.
Prinsessa Madeleine hankki jackrussellinterrieri Zorron yhdessä silloisen kihlattunsa Jonas Bergströmin kanssa. Kihlaus purkautui, Jonas poistui, Zorro jäi. Se muutti Madden uuden perheen kanssa New Yorkiin ja kun se pari vuotta sitten kuoli, ruotsalaislehdet kirjoittivat viikkotolkulla, miten surun murtama prinsessa on.
Sofia Hellqvist osti prinssilleen Carl Philipille borderterrieri Sirin 34-vuotispäivälahjaksi. Nappisilmä poseerasi parin kihlajaiskuvassa ja kipitti touhukkaasti joukon jatkona kaikkialla. Siri sai siirtyä kakkosketjuun pikkuprinssi Alexanderin synnyttyä pian vuosi sitten.
Ruotsin kuningatar Louise rakasti kolme pekingeesiään, jotka pyörivät lapsettoman kuningattaren jaloissa kymmenissä kuvaustilanteissa. Kun kuningatar kuoli, kuningas Kustaa VI Aadolf lellitteli lyttykuonoja, kuten oli vaimolleen luvannut.
Koiranpilkasta 15 vuotta vankeutta
Linnoissa ja kartanoissa on aina metsästetty ja ratsastettu. Metsästyskoiria saattaa kuninkaallisissa kenneleissä olla kymmenittäin, mutta sisäkoirat, hovihurtat ovat asia erikseen.
Norjan Haakonilla ja Mette-Maritilla on terhakkaan näköinen koira Milly Kakao. Se ei ole degeneroitunut, lonkkavikainen tai äksy, sillä se on tuore risteytys labradorin noutajan ja ison puudelin välillä. Se näyttää vähän samalta kuin isot portugalin vesikoirat. Väri on silkkaa suklaata.
Nyt pikainen syrjähyppy todellisen vallan puolelle: presidentti Barack Obama toi Valkoiseen taloon kaksi portugalin vesikoiraa ja perhekoiraksi oivan rodun menekki räjähti. Bill Clintonilla oli Valkoisessa talossa kissa, Socks – mikä herätti koiraväen epäluuloja.
Monacon Caroline tunnustaa väriä: hänen lempikoiransa Romea on ranskan bulldoggi, länkisäärinen löntystelijä, joka tunnustaa rodullaan suuren naapurimaan vallanpitoa – Monaco on täysin sitä ympäröivästä Ranskasta riippuvainen, vesihuollon, sähkön, liikenteen suhteen.
Japanin keisari on alamaisilleen jumalasta seuraava. Nykyinen hallitsija, 83-vuotias keisari Akihito on valmistellut kansaansa siihen, että hän ei ehkä pysty jatkamaan asemassaan enää pitkään. Kruununprinssi Naruhito taas pyrkii viestittämään edes jonkinlaista tavanomaisuuttaan muun muassa niin, että palatsi julkaisi kuvan, jossa kruununprinssillä, kruununprinsessa Masakolla ja heidän Aiko-tyttärellään on seuranaan Yuri-koira. Kuvista roduksi on päätelty shiba inu, joka tapauksessa koira on aasialainen, hoikka, pitkäsäärinen, susimainen.
Thaimaan kuninkaan Bhumibol Anulyadejn väheksynnästä saattoi saada elinkautisen tuomion. Jos puhui tai kirjoitti pilkallisesti hänen muttikoirastaan Copperista, vankilaan joutui ehkä 15 vuodeksi. Siksipä koirasta tehtyä kuvakirjaa myytiin maassa enemmän kuin Harry Pottereita. Nyt sekä koira että sen isäntä ovat poissa.
Corgit matkustavat limusiinissa ja helikopterissa
On aika siirtyä kaikkein pisimpään jatkuneeseen ja kaikkein tunnetuimpaan kuninkaallisen ja koirien väliseen ystävyystarinaan: Englannin kuningatar Elisabet II:n ja corgien rinnakkaiseloon.
Ensimmäisen oman corginsa Elisabet sai 18-vuotissyntymäpäivälahjakseen. Se oli narttu nimeltään Susan, ja sen jälkeläisiä ovat olleet monet kuningattaren noin kolmestakymmenestä corgista. Oli perheessä ollut monenmoisia koiria ennen sitäkin, cockerspanieleja, labradorinnoutajia ja metsästyskoiria. Ensimmäiset poski poskea vasten -kuvat Elisabetista ja corgista ikuistettiin vuonna 1936. Koiria oli silloin kaksi, Dookie ja Jane. Bathin markiisin luona Elisabet ja hänen sisarensa Margaret olivat tavanneet ensimmäiset corginsa, ja kinunneet vanhempiaan hankkimaan heille näiden jälkikasvua.
Jostain syystä tuleva kuningatar ihastui mataliin, isopäisiin, sisukkaisiin ja ärhäköihin vipeltäjiin. Jopa niin väkevästi, että vaikkeivät ne vieneet prinssi Philipin sydäntä, kuten prinssi vei Elisabetin sydämen, hän piti päänsä. Corgit kuuluvat ja jäävät hänen lähipiiriinsä. Komean prinssi Philipin tiedetään kiroilleen, että jonakin päivänä hallitsija taittaa vielä niskansa kompastuessaan jaloissa pyörivään koiralaumaan.
Kuningatar Elisabetiin ei saa koskea. Häntä kätellään, jos hän tarjoaa kättään tervehdykseen. Kaikki muu fyysinen kontakti on sopimatonta. Kun välitön Michelle Obama kietaisi kätensä puolta metriä lyhyemmän kuningattaren olalle valtiovierailun kuvaustilanteessa, skandaali oli valmis: mitä moukkamaisuutta! Mutta kuningatar näytti kyllä tyytyväiseltä.
Kuningatar ei ole koskaan roolia vailla, vaan ihmissuhteissa aina asemansa merkitsemä – myös suhteessa omiin lapsiinsa. Koirille hän on vain namupaloja jakava lauman pomo, kupsuttelija, komentaja ja lenkkeilijä, jonka mielialoja kannattaa lukea oikein, koska siitä saattaa seurata makoisia palkkioita.
Britit riemastuivat Elisabetin 90-vuotisjuhladokumentissa otoksesta, jossa majesteetti höpisee pehmeitä lempihevosensa korvaan, rapsuttaa turpaa ja tarjoaa porkkanoita. Miten inhimillistä! Miten arkista! Samaa inhimillistäjän ja elämän tasapainottajien roolia tarjoavat koirat.
Dogeja on yleensä yhtä aikaa viidestä kymmeneen. Osa Pembrokeshiren walesilaisia corgeja, osa dorgeja eli corgien ja mäyräkoirien jälkeläisiä. Dorgit saivat tiettävästi alkunsa, kun prinsessa Margaretin Pipkin-mäyris karkasi vierailulla lemmenleikkeihin.
Koirien päivärytmi on suunnilleen tällainen: aamiainen yhdessä majesteetin kanssa, hallitsijalle paahtoleipää, marmeladia ja munakasta, lylleröille jokunen herkkupala pöydältä ja kiposta koiramuonaa. Sitten pitkä lenkki ulkona. Sandringhamin linnassa suosikkidogi pyörii yleensä aivan monarkin jaloissa. Iltapäiväteen aikaan koirille tarjoillaan keitettyä lihaa, keksejä ja soosia hopeakulhoista, liha on usein nautaa tai lammasta, herkkupaloja. Yöt koirat nukkuvat pajukoreissa alakerrassa, ja koska linnoissa on vetoisaa, korien ja kivilattian välissä on aina viiden sentin korotus.
Koirat matkaavat limusiineissa, helikopterissa, yksityiskoneessa tai kuninkaallisessa junavaunussa. Aiemmin myös kuninkaallisella Britannia-jahdilla, josta nyt on luovuttu. Aina siellä missä pomokin. Portaat tuottavat matalajalkaisille ja pitkäselkäisille koirille ongelmaa, siksi niitä kannetaan varsinkin korkeissa lentokoneportaissa.
Kuningattarella on magneettipäinen keppi, jolla hän noukkii linnan lattioilta esimerkiksi nuppineuloja, joiden nielaiseminen saattaa olla koiralle kohtalokas juttu.
Lepää rauhassa, rakas ystävä
Kuningatar antaa itse nimet kaikille pennuille, kunhan hän on tutustunut niiden luonteeseen ja ulkoisiin ominaisuuksiin. Elisabet keksii nimet myös kaikille metsästyskoirakennelinsä kasvateille. Aiemmin tarhassa saattoi olla satakunta koiraa, nykyisin nelisenkymmentä.
Pennuissa kuningatar on nähnyt tällaisiin nimin innoittaneita piirteitä: Willow, Monty, Holly, Cinder, Candy, Vulcan, Sugar. Kuningatar haistelee myös uusia tuulia, tuoreimpia nimettyjä on Gryffindor Harry Potter -kirjojen leijanahahmon mukaan.
Muutamat corgit on ikuistettu kuningattaresta tehtyihin maalauksiin, pariin veistokseen, uuteen juhlakolikkoon, postimerkkeihin. Corgi on siis jo kuninkaallinen tavaramerkki – vai kenties tylsän istunnon keventäjä, mallin viihdyttäjä?
Koirilta pettää joskus hermot ja hampaat välähtävät. Vuonna 1968 yksi puri postimiestä Balmoralin linnassa. 1954 vartiotehtävissä ollut poliisi sai hampaan jäljet kinttuunsa. Kellonvirittäjäkin koki kovia. Nykyään kaikissa kuninkaallisissa residensseissä on isot kyltit: varokaa koiria.
Yksi kuninkaallinen corgi oli lopetettava, kun prinsessa Annen bullterrieri oli hyökännyt sen kimppuun Sadringhamin linnan ovella. Samainen bullterrieri oli jo aiemmin käynyt kahden lapsen kimppuun jossain puistossa: Annesta tuli perheen kautta aikain ensimmäinen sakkotuomion saanut. Yksi lyllerö kehtasi purra ruokkivaa kättä, eli kuningatar Elisabetia, kun tämä meni erottamaan kahta ärhentelijää – neljä tikkiä tarvittiin.
Koiran omistamisen surullisin puoli on siinä, että kaverin elinaika on lyhyempi kuin emännän, ja eteen tulee monia surullisia jäähyväisiä. Sandringhamin linnan laajan puiston laidalla on koirien hautausmaa. Osa hautakivistä on jäkälän peitossa, mutta kaikissa näkyy nimi, syntymä- ja kuolinpäivä. Monessa on muutaman sanan luonnehdinta. Yhden labradorinnoutajan hautakivessä lukee: herrasmies koirien keskuudessa. Spanieli Ferniä kuvataan uupumattomaksi touhuajaksi ja ilkikuriseksi tyypiksi.
Kuningattaren rakkain corgi Monty kuoli jokin aika sitten varsin iäkkäänä syöpään. Koira oli alunperin ollut kuningataräidin lemmikki ja siirtynyt sitten tyttärelle. Nimensä koira sai Monty Robertsin mukaan. Roberts on maailmankuulu hevos- ja koirakuiskaaja, jonka tarinaan Robert Redfordin Hevoskuiskaaja-elokuva pohjaa.
Monty Roberts on kertonut, varmaankin kuningattaren luvalla, että tämä ei enää ota uusia pentuja hoiviinsa, koska kuningatar ei halua jättää koiria jälkeensä. Monet ikäihmiset ajattelevat samoin, sillä koiran suru sen emännän tai isännän kuoltua on lohduton. Kuningattarella on ikää 90 vuotta. Ajatuskulku on siis realistinen, mutta silti se on järkyttänyt brittejä.
Onneksi prinssi William ja Catherine jatkavat kuninkaallista dogiperinnettä innolla. He hankkivat mustan cockerspanielin nimeltään Lupo. Iso, leikkisä kaveri on ikuistettu moneen kertaan loikkimassa prinssi Georgen vierellä. Cockereiden myynti kasvoi puolella ensimmäisten kuvien julkaisun jälkeen.
Koiria rakastavalle rojalistille löytyy muuten yksi kirja ylitse muiden: Sophie Gordonin Nobel Hounds and Dear Companions. Siinä kuvataan jalosukuisten koirien ja rakkaiden seuralaisten kumppanuutta monarkkien kanssa 150 vuoden ajalta.
