Image

Imagen pääkirjoitus: Kun vaate hajoaa ennen aikojaan, tuntuu se yhteisen sopimuksen pettämiseltä

Imagen pääkirjoitus: Kun vaate hajoaa ennen aikojaan, tuntuu se yhteisen sopimuksen pettämiseltä
Ajattelen, että tuota leikkiä vahvistamalla ja ohjaamalla on mahdollista opettaa tyylin ja vaatteiden arvoa. Sitä, että itselle rakkaista vaatteista kannattaa pitää huolta, kirjoittaa Niklas Thesslund.
Julkaistu: 16.8.2021

Kesäloman loppupuolella kymmenvuotias halusi listata loman siihen asti parhaita hetkiä ja päiviä. Listan kärkeen pääsi arkipäivä, jonka vietimme kahdestaan mökkipaikkakunnan keskustassa vaateostoksilla.

Enkä ihmettele. Pienten maakuntakaupunkien urheilukaupoissa on monesti kiinnostavampi vaatevalikoima kuin suurketjujen kilpailijaliikkeissä. Ja lisäksi kerrankin oli aikaa, kun ei tarvinnut vain kiireessä juosta uusia kumikenkiä viikonlopun partioretkelle. Harvinaisen kauppareissun lopputulos oli kerrankin kuin vanhasta neuvosta, jonka mukaan pitäisi ostaa vain vaatteita, jotka haluaa jättää heti päälleen.

Olisinko kauppareissun sijaan voinut korjata kymmenvuotiaan hupparin, jonka resorit repsottivat? Tai viedä edes korjausompelijalle? Hänen ollessaan nuorempi, ehkä.

Pojan kanssa tehdystä ostosreissusta tuli mieleen Laura Pörstin tähän numeroon kirjoittama essee lastenvaatteista. Pörsti on kiinnostunut vaatteista ja haluaa opettaa niistä välittämistä päiväkoti-ikäiselle lapselleenkin ja jahtaa siksi laadukkaita lastenvaatteita kierrätysryhmistä ja kirpputoreilta sekä paikkaa ja korjaa niitä tarpeen tullen eli jatkuvasti.

Innostuin Pörstin aiheesta jo keväällä, kun hän tarjosi sitä, sillä harva asia tuntuu samalla tavalla yhteisen sopimuksen pettämiseltä kuin vaatteen hajoaminen ennen aikojaan. Vetoketjun rikkoutuminen tai sauman ratkeaminen vain muutamien kuukausien käytön jälkeen. Tämä on luultavasti kivikautista ajattelua, varmaan tulisi iloita mahdollisuudesta ostaa aina uusi kuoritakki paremmilla ominaisuuksilla, vaikka lopulta ei ole kestävyyttä parempaa ominaisuutta eikä siksi montaakaan luottovaatetta kauniimpaa sanaa tai asiaa.

Mutta olisinko kauppareissun sijaan voinut korjata kymmenvuotiaan hupparin, jonka resorit repsottivat? Tai viedä edes korjausompelijalle? Hänen ollessaan nuorempi, ehkä. Mutta tuskin silloinkaan, ainakin korjausompelemisen olisi täytynyt olla kaikkien vaatteiden kohdalla toistuva tapa, jotta niin olisi käynyt. Sellaista tapaa ei kuitenkaan ollut, vaan käytin korjausompelijalla vain omia vaatteitani.

Pakko myöntää, että halpavaateketjujen tarjonta ja ostamisen helppous sekä pikkupojan tapa unohtaa paitansa esikouluun, puistoon tai ruokalautaselle sai lasten arkivaatteet tuntumaan pelkältä mössöltä. Kirpputoripöydälle nostetulta Ikea-kassilta. Lastenvaatteet 50 senttiä kappale, koko kassi eurolla.

Lapsen leikki, joka muuten on jo loppunut, voi jatkua pukeutumisessa.

Tämä kaikki muuttui, kun poika meni kouluun, jossa lapsen maailma tunnetusti rävähtää auki. Hän oppii, että kutosella on se yksi poika, joka söi kerran 60 lihapullaa ja huomaa, että vitosella on kaveriporukka, jolla on vähän muista erottuva tyyli.

Siksi kymmenvuotias on hyvinkin jo vaatteiden ja muodin käyttäjä, joka ymmärtää, että eri tavoin pukeutumalla hän voi esittää itsensä aina vähän eri tavoin. Leikki, joka muuten on jo loppunut, voi jatkua pukeutumisessa.

Ajattelen, että tuota leikkiä vahvistamalla ja ohjaamalla on mahdollista opettaa tyylin ja vaatteiden arvoa. Sitä, että itselle rakkaista vaatteista kannattaa pitää huolta. Vaatteista taas tulee todennäköisemmin rakkaita, jos niiden hankkimisessa on jotain erityistä. Siksi ulkomaanmatkoilta hankitut vaatteetkin muistaa niin hyvin. Lapsen kohdalla erityisyys tarkoittaa ehkä sitä, että vaatteita ostetaan harvoin ja silloin niin, että lapsi on etukäteen saanut itse miettiä valintansa.

Joitakin ohjeita olen silti koittanut vaatevalintoihin antaa. Ne ovat tässä:

Kun löytää hyvän, kannattaa ostaa kerralla kaksi. Vanha luottoneuvo on yhä käyttökelpoinen, kun kauppojen valikoimat vaihtuvat nopeasti.

Yritä välttää punaisia paitoja ja huppareita. Ovat vaikea yhdistettävä millaisiin housuihin hyvänsä. Murretut sävyt ovat asia erikseen.

Myös se on tyyli, että pukeutuu joka päivä valkoiseen t-paitaan ja farkkuihin.

Kun joku vanhempi ihminen puhuu kasvunvaran jättämisestä vaatteeseen, suhtaudu terveellä epäilyksellä. Kasvunvaran ajatus on ajalta ennen kirpputorien ja kierrätysryhmien nykyistä suosiota. Liian isosta vaatteesta ei voi koskaan tulla suosikkia.

Twitter @niklasthesslund

Sähköposti niklas.thesslund@a-lehdet.fi

Kommentoi »