Apu

Kun Nepal romahti



Kun Nepal romahti

Työmatkani Nepaliin ajoittui maaliskuun puoliväliin, viisi viikkoa ennen maanjäristystä. Nyt mietin, miten tapaamani nepalilaiset ovat järistyksestä selvinneet.
Teksti Liisa Talvitie

Vierailimme Suomen WWF:n pääsihteeri Liisa Rohwederin, suojelujohtaja Jari Luukkosen ja Nepalin WWF:n työntekijöiden kanssa monessa paikallisessa kylässä, lounaisosassa Nepalia.

Kylien elinvoimaisuutta on tuettu 2000-luvun alusta Suomen ulkoministeriön ja WWF:n avulla, ja tulokset ovat olleet ilahduttavia. Niistä yksi esimerkki on biokaasukylä, josta Apu julkaisi reportaasin viikolla 16. Juttumatkani kuvat otti Nepalin maineikkain valokuvaaja Min Ratna Bajracharya, jolla pitäisi olla iso näyttely kesäkuussa Japanissa, Tokiossa. En ole vielä kuullut mitään hänen selviytymisestään, sähköposteihin ei tule vastausta, eikä puhelinyhteys toimi.

Kylät, joissa kävimme sijaitsevat Nepalin tasankoalueella lähellä Intian rajaa. Tuhot siellä eivät ole todennäköisesti niin mittavia kuin vuoristossa ja pääkaupungissa Kathmandussa.

Kahden sadan kilometrin mittainen paluumatka tasangoilta Kathmanduun kesti 13. maaliskuuta seitsemän tuntia. Se paljastaa missä kunnossa tiet olivat jo ennen järistystä, ja miten ruuhkainen liikenne teillä on.

Paratiisimaisen kaunis jokilaakso, jonka rinteillä vuoristotie kiemurtelee oli niin tukossa ennen Kathmandun laaksoon laskeutumista, että jonotus viimeisen harjanteen yli kesti yli tunnin. Kuorma-autoja, rekkoja, täyteen ahdattuja busseja ja henkilöautoja riitti silmänkantamattomiin. Nyt näkemistäni ilmakuvista päätellen tietä ei enää ole.

Kun näkymä Kathmanduun vihdoin aukeni, ajattelin mielessäni, että jos täällä tapahtuu maanjäristys, on kaupunki tuhon oma. Köyhimmät, huonoiten rakennetut talot sijaitsevat täyteen ahdetuilla rinteillä. Vieraillessani Kirkon Ulkomaanavun mukana Haitissa keväällä 2012 kuulin Nepalissa Suomen-suurlähetystön asianhoitajana vuosia työskenneeltä Pirkko-Liisa Kyöstilältä, että seuraavaa suurta järistyskatastrofia odotetaan lähivuosina Nepaliin.

Edellisestä järistyksestä oli tänä vuonna kulunut 81 vuotta. Nepalissa on seitsemän sataa vuotta tiedetty, että maa järisee tasaisin väliajoin. Maanjäristyksiä on Nepalissa kirjattu vuodesta 1255, ja tilastot paljastavat, että pahempi järistys iskee suunnilleen kerran 75 vuodessa.

Viime lauantaina iskenyt 7,9 magnitudin järistys tapahtui vain kahden kilometrin syvyydessä, mikä lisäsi tuhon laajuutta.

Maassa oli kokemuksista huolimatta varauduttu uskomattoman huolettomasti maajäristysten uhkaan. Suomen suurlähettiläs Asko Luukkanen on todennut Kathmandusta, että valmistautuminen on jäänyt taka-alalle sisäpoliittisen kiistojen takia.

Haitissa Kirkon Ulkomaanavun suomalaiset työntekijät opettivat paikallisia muun muassa raudoittamaan rakennusvaiheessa uudistalojen seiniä. Sama tietotaito pitäisi saada nyt Nepaliin ja kaikkiin niihin maihin, jotka sijaitsevat maanjäristysherkillä alueilla.

Ne ovat aina maailman köyhimpiä maita kuten 28 miljoonan asukkaan Nepal. YK:n arvion mukaan järistys vaikuttaa arviolta 6,6 miljoonan nepalilaisen elämään.

Se on enemmän kuin koko Suomen väkiluku.

Julkaistu: 28.4.2015