Apu

Kuinka Oona sai töitä



Kuinka Oona sai töitä

80-vuotias Apu on mukana auttamassa nuoria työuralle. Apu 1/13 kertoi, kuinka työpajanuori Oona Nieminen, 19, halusi saada töitä. Katso videolta, kuinka Oonan kävi Anna apu nuorelle työttömälle -kampanjan avulla.
Teksti Eve Hietamies

Joulukuun puolessavälissä Oona Nieminen, 19, teki kakun, josta puhuttiin pitkään. Se oli kolmikerroksinen hääkakku, jonka sisällä oli kermavaahtoa, vanilijakastiketta ja mansikkahilloa. Päällä oli suklaalla kirjoitettu hääparin nimi ja Oonan tekemiä marsipaanikoristeita.

Hääpari käväisi aamulla maistraatissa, ja sen jälkeen juhlat pidettiin nuorten työpajalla Vantaalla. Kehuttu hääkakku syötiin viimeistä murua myöten.

19-vuotias Oona on saanut kolmivuotisen koulutuksen ja valmistunut leipuri-kondiittoriksi. Töitä ei ole löytynyt, mutta Oona pääsi työvoimatoimiston kautta nuorten työpajatoimintaan keittiöpajalle. Pajalla opitaan keittiöalan perustietoja ja -taitoja, valmistetaan ruokia ja leivonnaisia sekä opetellaan muun muassa taloudellista ruoanlaittoa.

Työnohjaajien mukaan Oona on ahkera ja iloinen tyttö, joka oppii helposti uusia asioita ja on aina ajoissa paikalla. Tyttö on erityisen taitava koristelussa. Oona kuitenkin lopettaa pajalla tammikuun lopussa. Koko sen ajan, kun Oona on ollut pajalla, hän on hakenut töitä työpajan avustamana. Valitettavasti oravanpyörä on tunnettu: nuoren on vaikeaa saada töitä ilman työkokemusta, ja sitä taas ei saa ilman töitä.

– Eikö aikuisten tehtävä ole suojella jälkikasvua? Jos nuoria ei huolita työelämään, huonosti menee, sanoo Vantaan käsityöpajan ohjaaja Anneli Arjasto.

Työpajassa käytetään tekemällä oppii -metodia, jonka avulla pyritään saamaan nuoret kiinni ammattikoulutukseen ja työelämään. Pajoja on myös aikuisille.

– Työvalmennuksessa opitaan ammatillisia asioita sekä yleisiä työelämän taitoja. Lisäksi pajat tarjoavat yksilövalmennusta, jossa keskitytään arjen hallintaan. Nuorella saattaa olla pikavippikierre tai asumisongelmia, mutta kun nämä ongelmat saadaan hanskaan, muutkin asiat alkavat sujua, kertoo Valtakunnallisen työpajayhdistyksen TPY:n toiminnanjohtaja Mari Ahonen-Walker.

Osa pajanuorista on kuntoutustyyppisessä valmennuksessa, osa jo lähellä työelämään siirtymistä. Jollakin on jäänyt peruskoulu kesken, toisella on ammattitutkinto taskussa.

– Monella nuorella ei ole kokemusta työelämästä, mutta tarpeeksi kokemusta siitä, ettei koulu ollut sopiva paikka. Nykyisin pelkällä peruskoulupohjalla työllistyy huonosti, työpaikkoja on vähän, ja niistä kilpaillaan kiivaasti. Nuori on saattanut myös kouluttautua sellaiselle alalle, jossa työtä on saatavilla lähinnä vain yrittäjyyden kautta, Ahonen-Walker kertoo.

Tietokoneen ääressä istuu 19-vuotias, sanavalmis Tero Lehtonen, joka on valmistunut Suomen liikemiesten kauppaopistosta datanomiksi. Tilanne on sama kuin Oonalla: koska töitä ei löytynyt, työkkäri ehdotti pajatoimintaa. Tero valitsi Vantaalta viestintä- ja vuorovaikutuspajan, jossa tutustutaan muun muassa kuvalliseen viestintään.

– Olen hakenut töitä viikoittain, mutta hiljaista on ollut, Tero kertoo.

Vaihtoehtoina olisivat lisäkoulutus tai työpaikka. Tero pyörittelee myös ajatusta Teatterikorkeakouluun hakemisesta. Nuori mies on näytellyt harrastelijateatterissa jo kahdeksan vuotta.

Pajatoimintaa kestää vielä kaksi kuukautta, ja sen jälkeen pitäisi löytää uutta tekemistä. Terolla on positiivinen asenne:

– Ei muuta kuin etiäpäin vaan!

Tero ja Oona ovat harvinaisia tapauksia. Ammattikoulutetut nuoret edustavat vähemmistöä, sillä 80 prosentilla pajanuorista puuttuu ammattikoulutus.

Nuorten työpajatoiminnan piirissä on noin parisataa pajaa. Pajatoiminta on osin opetus-ja kulttuuriministeriön rahoittamaa, mutta kuntien rahoitus on keskeistä pitkäjänteisessä toiminnassa. Myös muita rahanlähteitä on.

Suomen kaikkien työpajojen lukumäärää on mahdotonta arvioida, koska aikuisten pajat eivät ole ministeriön rahoittamia, ja monilla kunnilla on myös omaa työpajatyyppistä toimintaa.

Pajojen historia juontaa juurensa 1980-luvulle, jolloin keksittiin, että moni koulupudokas oppii paremmin tekemällä kuin teoriaan perehtymällä. Työpajatoiminnasta syntyi tapa auttaa ammattikouluttamattomia nuoria työelämään. Nykyään toiminta on hyvin ammatillista ja työvalmentajat oman alansa osaajia.

Työpajoille hakeudutaan työ- ja elinkeinotoimistojen, sosiaalitoimiston sekä oppilaitosten ohjaamina.

– On myös armeijan keskeyttäneitä ja etsivän nuorisotyön kautta löytyneitä. Myös harrastustoiminnan kautta tulee nuoria. Jotkut kuulevat pajatoiminnasta kaveriltaan tai vaikka naapurintädiltä, Ahonen-Walker kertoo.

Pajoilla noudatetaan 6,5–7,5 tunnin työaikaa. Matalin kynnys on osallistua Startti-valmennukseen, jolloin nuori viettää pajalla ensin vain pari tuntia viikossa. Monilla on sosiaalisten tilanteiden pelkoja, joten lyhyillä käynneillä taataan se, ettei osallistumisajan pituus muutu esteeksi.

– Yhdestä asiasta voisi olla huolissaan: on paljon nuoria, joilla on näköalattomuutta ja joilta puuttuu ajatus siitä, että he olisivat tärkeitä. Sellaiseen ihan sama -elämään on ajauduttu jo 15–16-vuotiaana, Ahonen-Walker kertoo.

Näiden nuorten tapauksessa yritetään selvittää, miksi kiinnittyminen työelämään tai ammattikoulutukseen on niin vaikeaa.

Perinteisiä työpajoja, työmuotoja ja valmennuksen välineitä ovat puutyöt, metalli ja tekstiili. Uudempia ovat palvelualojen pajat: keittiö, mediapaja ja viestintä. Nuoret ovat pajalla kuukaudesta puoleen vuoteen, matalimman kynnyksen nuoret pari vuotta. Pajakoulussa voi työnteon ohessa myös suorittaa peruskoulun loppuun tai nostaa arvosanoja.

– Työpajalla nuori pääsee kokeilemaan aitoja työtehtäviä ammattilaisen opastuksella. Osa siirtyy pajalta ammattikouluun, ja osalle pyritään löytämään esimerkiksi oppisopimuspaikka.

Kun kiinnittymispaikka on löytynyt, nuorta ei jätetä yksin. Pajan työntekijät kyselevät välillä, miten elämä sujuu.

– Toiminnan painopiste voi olla koulutuksessa, työelämään siirtymisessä tai arjen hallinnassa, mutta itsetuntokysymyksiin vastaaminen on yhtä tärkeää. Paja tukee nuorta uskomaan omiin kykyihinsä ja taitoihinsa, Mari Ahonen-Walker sanoo.

Työpajojen avulla tuhannet nuoret ovat päässeet kiinni itsenäiseen elämään ja mieluisaan ammattiin.

Teksti Eve Hietamies

Kuvat Petri Mulari

Juttu ilmestyi Avun numerossa 1/13. 

Julkaistu: 8.2.2013