Apu

Kuikka ja kaakkuri kykenevät äärimmäisiin suorituksiin – Vesien salaperäiset siivekkäät upeissa kuvissa

Kuikka ja kaakkuri kykenevät äärimmäisiin suorituksiin – Vesien salaperäiset siivekkäät upeissa kuvissa
Kuikka ja kaakkuri ovat rauhaa rakastavia vesilintuja, joista toinen pesii suurilla selkävesillä ja toinen metsälammilla. Molempien äänet ovat kauas kantavia – mutta vain toinen pitää hallussaan Suomen kovaäänisimmän linnun titteliä.

Loppukesän aamu valkenee sumuisena, tyynenä. Saaret ovat vain aavistettavissa sumuseinän takana. Yhtäkkiä sumusta kajahtaa komea kuikan huuto, joka kiirii rantakallioista ja -metsistä sammuen hiljalleen pois.

Kuikan äänessä ja elintavoissa on jotakin ikiaikaisen salaperäistä, minkä vuoksi sen mukaan on nimetty runsaasti paikannimiä. On Kuikkasaaria, Kuikkajärviä ja Kuikkalampia.

Kuikka on suurten selkävesien lintu. Se on melko harvalukuinen, mutta pitkälle kiirivä ääni ja tunnusomainen ulkonäkö tekevät siitä helposti havaittavan.

Kuikka nousee maalle vain pesiessään

Kuikka viihtyy saarien täplittämillä suurilla selkävesillä. Aivan pienissä lammissa se ei kaakkurista poiketen pesi, mutta jo rauhallisille metsäjärville se saattaa rakentaa vesikasveista pesän. Kuikka tarvitsee satoja metrejä tilaa päästäkseen lentoon.

Maalla kuikka on hyvin kömpelö. Sen jalat sijaitsevat aivan ruumiin takaosassa ja kävely on vaikeaa. Sitä ei nähdä koskaan istumassa jään reunalla tai rantakivellä, ja maalle se nousee ainoastaan pesiessään.

Tyynellä kuikka juoksee ja pieksee siivillään toista sataa metriä, ennen kuin vauhtia on tarpeeksi ja ilma alkaa kannattaa.

Kuikka ei lähde vesirajasta yli 1,5 metrin päähän. Niinpä sen pesintä usein tuhoutuu säännöstellyillä järvillä.

Kuikkien määrä on vähentynyt mökkiasutuksen ja veneilyn yleistymisen vuoksi. Myös vesien säännöstely on vaikeuttanut kuikkien pesintää.

Kuikkakanta luokitellaan vielä elinvoimaiseksi, koko maan kannaksi arvioidaan 11 000–13 000 paria.

Selkävesillä elävä kuikka on taitava sukeltaja.

Kuikan ruumiinrakenne on sopeutunut vesielämään

Kaikesta näkee, että kuikka on erinomaisesti vesielämään sopeutunut lintu. Sen muoto on virtaviivaisen sukkulamainen, räpyläjalat antavat sukellukselle vauhtia ja suuret keuhkot ilmapusseineen mahdollistavat jopa 800 metrin sukellukset.

Se saattaa käydä yli 30 metrin syvyydessä ja viipyä veden alla kolmesta viiteen minuuttia. Se vauhdittaa sukellusta muutamilla pingviinimäisillä siiveniskuilla.

Kuikka kalastaa pinnan alta varsinkin hopeapintaisia kaloja, kuten muikkua, salakkaa ja särkeä. Sille kelpaavat myös hyönteiset, simpukat ja äyriäiset.

Suomen kuikkakanta on arviolta 11 000–13 000 paria.

Kaakkuri huutaa kovempaa kuin laulujoutsen

Aamuhämärältä metsälammelta kaikuu selkäpiissä väreilevä ulvonta ja valitus. Se kiirii ympäröivissä metsissä ja paljastuu kahden kaakkurin kuoroksi. Siinä on hurjaa alkuvoimaa, on kuin ihminen huutaisi ja valittaisi.

Itä-Suomen yliopiston dosentti Erkki Björk on tutkimuksissaan mitannut lintujen äänenvoimakkuuksia. Kaakkurin huudon äänenvoimakkuus yltää yli 90 desibelin, kun laulujoutsenella ja kurjella se jää reiluun 80 desibeliin.

Kaakkuri on kuikkaa hiukan pienempi, ja sen nokka on kapeampi ja otsa luisumpi. Uidessa kaakkuri pitää nokkaansa hiukan yläviistossa, kuikka lähes vaakasuorassa.

Kaakkuri käyttää lisäksi hyväkseen tyynen veden akustiikkaa ja painaa huutaessa päänsä vedenpintaan, jolloin äänet kantautuvat kauemmas.

Kaakkuri pesii pienemmissä vesissä kuin kuikka. Kilpailussa suurempi ja painavampi kuikka on niskan päällä, ja se on vienyt kaakkurin pienille suo- ja metsälammille, joista suurempi ja painavampi kuikka ei pääse lentoon.

Kaakkurin havaittuaan lammelta kannattaa poistua, ettei niiden pesintä häiriinny. Linnun poistuessa pesältä munarosvo varis käyttää tilaisuuden hyväksi ja tyhjentää pesän. Kesän alussa kaakkurit hylkäävät pesänsä helposti.
Kaakkurin pienet pesimäjärvet ovat usein kalattomia, ja ne joutuvat käymään kalassa useiden kilometrien päässä lähijärvillä.

Kaakkuri on arka lintu ja herkkä ihmisen aiheuttamalle häirinnälle. Kesämökit ja metsäautotiet ovat häirinneet kaakkurien haudontaa ja pesiä on tuhoutunut metsä- ja suo-ojituksissa.

Suomessa pesii vain 1 500–2 000 kaakkuriparia, kanta on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Kaakkuri on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.

Julkaistu: 22.7.2020
Kommentoi »