Tuulilasi

Kritiikki Hesarin Tesla-juttuun: olisit päässyt Porvooseen – ja takaisin

Kritiikki Hesarin Tesla-juttuun: olisit päässyt Porvooseen – ja takaisin

Yleistoimittajien tekemissä sähköautojutuissa yleisin virhe on, että autoon ja sen käyttöön tutustutaan liian hätäisesti. Sama kuin yrittäisi tehdä laajan henkilöjutun vartin puhelinhaastattelun perusteella.
Teksti Vesa Linja-aho
Kuvat Vesa Linja-aho
Mainos

Jo otsikosta sen näkee, mikä meni pieleen: Kaksi päivää Tesla-kuskina paljastivat sähköautoilun ihanuuden ja karun totuuden: Teet mitä vain, päädyt ABC:lle. Siis kaksi päivää? Kahden päivän ajeluilla tekee jutun (sähkö)auton ajo-ominaisuuksista: kuinka se kiihtyy, miltä alusta tuntuu ja miten autosta näkee ulos ja kuinka tilava se on. Ja siinä tulee autopilottikin testattua mukavasti.

Mutta kun puhutaan sähköauton kanssa elämisestä, viikon koeajo on mielestäni minimi. Olennainen osa sähköautoilua kun on julkisen latausinfran käyttö ja latausmahdollisuuden järjestäminen omaan kotipihaan.

(Tämä oli itse asiassa se pihvi josta oma blogini sai aikanaan alkusysäyksen: lehdet ovat pullollaan koeajoraportteja mutta ”millaista on omistaa sähköauto” –juttuja on hyvin vähän.)

Kun sähköautoilun arki, eri lataustavat ja latauspaikkojen sijainti on hanskassa, pystyy toki kirjoittamaan autosta pika-arvion lyhyenkin koeajon perusteella.

Mutta sitten asiaan. Hesarin juttu on pääpiirteittäin hyvä. Otsikollekin löytyy katetta: kehä-III:n ulkopuolisista pikalatauspisteistä about kaikki löytyvät ABC-asemilta.

Mutta sitten tulee tämä: Päätämme lähteä tyttöystäväni kanssa Teslalla Porvooseen illalliselle. Teslan tietokone näyttää, että sähköauton akulla pääsisi vielä 170 kilometrin matkan.

Oletin jutun jatkuvan seuraavasti: hurautimme tyttöystäväni kanssa Teslalla Porvooseen. Perillä huomasimme, että akku riittäisi komeasti vielä paluumatkaankin, mutta laitoimme auton ilmaiseen keskinopeaan latauspisteeseen, joita Porvoon ydinkeskustassa on kahdessakin eri paikassa (ja JOS ne sattuisivat olemaan varattuja, kävelymatkan päässä keskustasta löytyy vielä kolmas). Kukapa nyt ilmaisesta sähköstä kieltäytyisi.

Pitkän kaavan mukaan syötyämme palasimme autolle, jonka akut olivat lähes täynnä. Vajaassa kolmessa tunnissa 22 kilowatin laturi puskee 60 kilowattituntia energiaa, eli kaksi kolmasosaa akuston koko kapasiteetista.

Mutta ei. Toimittaja valitsee latauspaikaksi Sellon, jossa on pääkaupunkiseudun hitain latauspaikka (jos tavallisia sukopistorasioita ei lasketa): tästä töpselistä irtoaa vain 3,7 kilowattia. Tällä vauhdilla akun täyttyminen tyhjästä täyteen todella kestää sen reilut parikymmentä tuntia.

Juttu jatkuu: Teslan tietokone kertoo, milloin lataus on valmis: Akku täynnä 22 tunnin kuluttua. Hetkinen. Aiemmin jutussa sanottiin että toimintasädettä on jäljellä ajotietokoneen mukaan 170 kilometriä. Täydellä akulla ajaa reilut 400 kilometriä, eli akun kapasiteetista oli jäljellä noin 40 prosenttia eli kilowattitunteina 90 kWh x 40 % = 36 kWh. Ladattavaa oli siis 90-36= 54 kWh joka tulee tuosta Sellon töpselistä täyteen reilusti alle 20 tunnissa. Epäilen, että joko:

  • lehdistöautossa on edellisen kuskin jäljiltä jäänyt virtarajoitin päälle (Teslan valikosta saa rajoitettua latausvirtaa – tämä on kätevä ominaisuus maissa/paikoissa joissa sähköverkon ja –asennusten laatu ei ole ihan sitä mihin on totuttu Suomessa)
  • toimittaja on vilkaissut latausaika-arvionäyttöä ennen kuin ampeerit ovat nousseet täyteen latausvirtaan.

Tämän jälkeen keskustelu siirtyy Teslan Supercharger-asemiin. On totta, että molemmat ovat ABC-asemilla – samoin valtaosa muihin sähköautoihin sopivista pikalatureista. Onko laturien sijoittelu ABC-asemille riesa vai rikkaus? Myönnän, että olisi kiva jos pääväylien pikalaturit olisivat jokainen erilaisen huippuarvostelut saaneen ravintolan tai kahvilan vieressä. Ovathan ABC:t vähän tylsiä ja samasta puusta veistettyjä. Mutta: pikalaturi-ABC-asemista suurin osa on 24 tuntia vuorokaudessa auki ja isolla konsernilla on resurssit investoida latausinfraan. Ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: ABC-asemat ovat uusia ja niillä on reippaan kokoinen sähköliittymä valmiina tai ainakin pienellä vaivalla lisättävissä.

Supercharger-verkko on Suomessa alkutekijöissään, jos vertaa Keski-Eurooppaan, Norjaan tai Ruotsiin. Mutta kehittyy se täälläkin. Vierumäelle on juuri avattu Supercharger ja lisää on tulossa.

Sitten jutussa ihmetellään espoolaisen ABC-aseman pikalatauspistokkeita: Mikä ihmeen CHAdeMO? Halusin ladata autoani, enkä osallistua insinöörien pistokokeisiin. Miksi latauspistokkeessa ei lue, että tästä sähköä Teslaan, tästä Nissan Leafiin ja tästä iPhoneen?

Nyt oli toimittajalla – todennäköisesti kiireen takia – jäänyt taustatyöt tekemättä. Lyhyesti: eurooppalaisia autoja pikaladataan CCS-piuhalla, aasialaisia CHAdeMO-piuhalla. Teslaa voi pikaladata näistä ABC-asemilta löytyvistä pikalatureista takakontista löytyvän CHAdeMO-adapterin avulla – tai ladata vähän hitaammin sen AC-pistokkeen kautta. Ei sen monimutkaisempi juttu kuin että toisiin autoihin tankataan bensaa ja toisiin dieseliä (ja sitten on vielä maakaasut ja RE85:t).

Sähköauton kanssa ei ole edes väärintankkausriskiä, kun liittimet ovat ulkonäöltään aivan erilaisia.

Noh, ehkä vika on nyt testaajassa, joka ei ole lukenut ohjekirjoja. Näinpä. Sattuu tuota itsellekin.

Yleistoimittajien tekemissä sähköautojutuissa yleisin virhe on, että autoon ja sen käyttöön tutustutaan liian hätäisesti. Sama kuin yrittäisi tehdä laajan henkilöjutun vartin puhelinhaastattelun perusteella. Tämä ei ole toimittajan vaan toimituksen vika: uuteen asiaan perehtyminen vie aikaa ja tämä pitää esimiestasolta resursoida riittävästi. Hosumalla tulee puutteellista jälkeä.  

(Artikkelin kuvituskuva on Helsingin Stockmannin parkkihallista, josta sähköautolle saa 3 tunnin ilmaisen pysäköinnin ja ilmaiset 11 kilowattia lataustehoa.)

Julkaistu: 20.12.2015