Apu

"Korpimetsän Barbie" Dolly Parton: Päätin kymmenvuotiaana, että minusta tulee tähti


Dolly Parton päätti jo varhain tulla tähdeksi. – Sen jälkeen en antanut minkään olla esteenä päämäärälleni, huipulla yli 50 vuotta ollut supertähti sanoo Avulle.
Kuvat MVphotos, All over press

Dolly Parton, 73, on viehättävän ristiriitainen henkilö. Yhdessä lauseessa hän kiittää jumalaa, toisessa kertoo pitkäaikaisen aviomiehensä haaveilleen kimppakivasta näyttelijä Jennifer Anistonin kanssa.

Pienikokoinen mutta räväkkä legenda on hyväntuulinen ja suorasukainen, kun tapaamme Beverly Hillsissä. Hän laskee leikkiä tiimalasimaisesta ulkonäöstään: kauneusleikkauksistaan, esiintymisasuistaan, korkokengistään, irtokynsistään, peruukeistaan, rihkamakoruistaan, meikistään ja rintamuksestaan. Hän on kutsunut itseään korpimetsän barbiksi laulussaan Backwoods Barbie.

– Päätin kymmenvuotiaana, että minusta tulee tähti. Sen jälkeen en antanut minkään, en köyhyyden, sydänsurujen tai sairauksien, olla esteenä päämäärilleni. Silloin halusin olla jotain suurempaa kuin olin, hän kertoo leveällä, mutta pehmeällä etelän aksentilla – josta hän ei kuulemma pääse millään eroon – ja nauraa kuuluvasti päälle.

Netflixin uudessa elokuvassa Dumplin’ kuultavassa biisissä Girl in the Movies hän laulaa noista tunteista.

– Olin tavallisen näköinen pienikokoinen tyttö, mutta halusin erottautua muista. Rakensin itselleni uuden ulkonäön, mutta sisältä olen täysin aito.

11 sisarusta

Köyhän, mutta henkisesti rikkaan suurperheen kasvatti loi jo nuorena omat polkunsa. Hän varttui pienessä mökissä yhdentoista sisaruksensa kanssa Tennesseen osavaltion vuoristoalueella, Great Smoky Mountainsilla.

– Äitini sanoi, että synnyin maailmaan d-mollissa itkien. Äitini ja tätini olivat molemmat loistavia laulajia ja laulunkirjoittajia. He inspiroivat minua.

Sisaruksista neljänneksi vanhimpana Dolly oppi ottamaan vastuun, mutta halusi silti huomiota itselleen.

– Silloin esitin kirjoittamiani lauluja. Usein yleisönäni oli vain pikkulapset ja maatilan eläimet. Aluksi minulla oli leikkikitara ja peltipurkista rakennettu mikrofoni. Kahdeksanvuotiaana sain sedältäni lahjaksi oikean kitaran. Siitä lähtien olen säveltänyt kappaleita kitaran kanssa.

Muut kiusasivat köyhyydestä

Maanviljelijäisältään Robertilta hän oppi periksi antamattoman työmoraalin. Avie-äiti sairasteli usein.

– Häneltä opin, että henkinen pääoma on rahaa tärkeämpää.

Koskettava kappale Coat of Many Colors kertoo siitä, kuinka äiti ompeli tilkuista tyttärelleen takin. Sitä pilkattiin koulussa, mutta se oli rakas Dollylle.

– Ymmärsin, että olimme köyhiä vasta ­silloin, kun muut kiusasivat minua. Minua on kutsuttu valkoiseksi roskaväeksi. En voi muuttaa taustaani vaan olen siitä itse asiassa ylpeä.

Nuoruuden ajatteleminen saa hänet tunteelliseksi.

– Jalkani pysyvät maan pinnalla niin kauan kuin muistan, mistä tulen.

Isoisä Jake oli saarnamies. Myös Dollyn vanhemmat rukoilivat usein.

– Uskonto oli vanhempieni tukipilari rankan arjen keskellä. Vaikka heillä oli paljon haasteita, he yrittivät viettää aikaa jälkikasvunsa kanssa. Kävin isän kanssa kalassa, äiti taas kertoi meille satuja.

Nuo ajat ovat jättäneet jälkensä, ja hän on ammentanut niistä useita sanoituksia.

– Vanhemmiten vanhempani kinastelivat leikkimielisesti siitä, kummasta mikäkin laulu kertoo. Se oli minusta söpöä.

Esiintymisura alkoi kirkosta

Kirkko oli Dollyn ensimmäinen julkinen esiintymispaikka. Sana hänen laulunlahjoistaan levisi, ja hänet kutsuttiin vieraaksi paikallisiin radio- ja televisio-ohjelmiin.

Ensimmäisen levytyssopimuksensa hän solmi 13-vuotiaana. Samana vuonna Johnny Cash esitteli hänet radiokuuntelijoille suositussa Grand Ole Opry -ohjelmassa ja kehotti Dollya seuraamaan unelmiaan, ja niin hän teki. Hän muutti Nashvilleen heti lukion loputtua. Ensimmäisellä viikolla uudessa kaupungissa hän aloitti työt ravintolassa ruokapalkkaa vastaan ja tutustui tulevaan aviomieheensä, Carl Deaniin.

– Olin matkalla pikapesulaan. Hän näki minut ja varoitti, että palan auringossa. Jälkeenpäin hän kertoi, että hänen oli vain sanottava jotain.

Dollyn mukaan Sam Shepardilta näyttävä Carl ei ole musikaalinen eikä hän viihdy edustustilaisuuksissa, sillä suuret joukot ahdistavat häntä, mutta muuten asfalttifirman pyörittämisestä eläkkeelle jäänyt mies on mukava tyyppi. He menivät naimisiin keväällä 1966.

– Virallisissa henkilöllisyyspareissa minulla on kaksoissukunimi Parton Dean, mutta halusin pitää julkisesti tyttönimeni, koska minut tunnettiin musiikkipiireissä sillä nimellä. 1960-luvulla olin poikkeus, mutta Carl ei myöskään pyytänyt minua vaihtamaan nimeäni. Jos olisin ottanut hänen nimensä, minusta olisi tullut tupla-D.

Suhteen alussa he puhuivat lapsista, siitä miltä pitkän miehen ja lyhyen naisen jälkeläiset näyttäisivät. Lapsia ei kuitenkaan tullut.

– Kun ajattelen asiaa nyt, olen tilanteeseen tyytyväinen. Uskon, että olisin ollut hyvä äiti, mutta olisin omistautunut kokonaan lasten kasvattamiseen. Jos taas olisin tehnyt töitä ja ollut kiertueilla, olisin tuntenut syyllisyyttä.

Hän avasi kotinsa ovet nuoremmille sisaruksilleen, heidän lapsilleen ja kummitytölleen, muusikko Miley Cyrukselle.

– Rakastan lapsia. He saavat minut tuntemaan itseni nuoremmaksi. Kiitos heidän en ole hukannut sisäistä lastani.

Uusivat vihkivalansa 50 avioliittovuoden jälkeen

Dolly ja Carl uusivat vihkivalansa, kun he olivat olleet naimisissa 50 vuotta. Pitkä liitto ei ole ollut aina helppo, siihen on mahtunut mustasukkaisuutta ja pettämishuhuja, mutta rakkaus on kestänyt.

– Meillä ei ole virallista valokuvaa ensimmäisestä vihkitilaisuudesta, joten otimme nyt sellaisen. Minulla oli iso häämekko ja Carl oli pukeutunut pukuun. Sen jälkeen menimme häämatkalle Floridaan, Mexico Beachille, jonka hurrikaani Michael tuhosi viime vuonna. Se särki sydämemme.

Hän uskoo, että yksi pitkän liiton salaisuuksista on se, että he ovat eri aloilla.

– Meidän ei tarvitse kilpailla keskenämme.

Hän kiittää Jumalaa siitä, että on löytänyt itselleen täydellisen miehen, samoin kuin lapsuudenystävästään Judy Oglenista.

– He ovat tukipilareitani.

Ensin Dolly kirjoitti sanoituksia setänsä Bill Owensin kanssa. Sen ajan kuuluisuuksista countrylaulaja Skeeter Davis levytti heidän kappaleensa Fuel to the Flame ja Bill Phillips biisin Put it off Until Tomorrow. Kun Dollyn levy-yhtiön pomot kuulivat Dollyn laulamassa kappaleen taustoja, he näyttivät vihreää valoa hänen omalle countryalbumilleen. Hello, I’m Dolly ilmestyi vuonna 1967.

– Vaikka minulla on ollut suhteellisen hyvä elämä, en ole ollut aina onnellinen. Olen herkkä ja käytän tunteitani hyväksi, kun kirjoitan sanoituksia. Sitten laulan ne suoraan sydämestäni.

Dolly Partonin musiikkiura alkoi debyyttialbumista Hello, I’m Dolly vuonna 1967.

Musiikkipersoona Porter Wagoner kuuli Dollyn tulkinnan biisistä Dumb Blonde, ja palkkasi hänet countrymusiikkiohjelmansa taustalaulajaksi. Heidän yhteistyöstään tuli reilun seitsemän vuoden menestystarina, jonka aikana julkaistiin muiden muassa kappaleet Just Because I’m a Woman, Joshua, The Right Combination, Burning the Midnight Oil, Lost Forever in Your Kiss, Touch Your Woman, My Tennessee Mountain Home, Travelin’ Man ja Dollyn menestyshitit Jolene, Love Is Like a Butterfly ja I Will Always Love You.

– Jolenessa pyydän tiettyä naista jättämään mieheni rauhaan. Suhteemme alussa Carl tykkäsi liikaa yhdestä pankkivirkailijasta ja viihtyi pankkiasioilla kauemmin kuin oli tarpeellista. Uskon, että meillä kaikilla on ollut tilanteita elämässä, jossa olemme olleet mustasukkaisia. Lähettyvillä ­­on aina joku, joka on viehättävämpi tai fiksumpi.

Jäähyväislaulun I Will Always Love You Parton kirjoitti mentorilleen Wagonerille. Se nousi hänen esittämänään countrylistan kärkeen ensin vuonna 1974 ja ja sitten 1982, kun se julkaistiin musikaalisen komedian Texasin paras pikku porttola soundtrackilla. Kymmenen vuotta myöhemmin Whitney Houston teki siitä maailmanlaajuisen hitin samalla kun romanttinen trilleri The Bodyguard rikkoi rajoja näyttämällä monikulttuurisen parin (Houston ja Kevin Costner) Hollywood-elokuvan pääosassa. Kappale nousi listoille myös Whitney Houstonin kuoleman jälkeen.

Elvis Presley olisi halunnut levyttää kappaleen 1970-luvulla. En kuitenkaan voinut suostua hänen managerinsa ehdotukseen, että olisin antanut puolet laulun oikeuksista hänelle. Olen varma, että Elvis olisi tehnyt siitä mahtavan version.

Myöhemmin päätös palkittiin. Kun Houstonin versio ilmestyi, Dolly olisi voinut ostaa sen tuotoilla Gracelandin. Vuonna 1986 hän kuitenkin osti huvipuiston, joka nimettiin hänen mukaansa Dollywoodiksi. Hän perusti myös saman nimisen yhdistyksen, joka on vuosien aikana kannustanut köyhien perheiden lapsia käymään kouluja, antanut heille stipendejä sekä rahoittanut vaatteita ja koulukirjoja. Se on myös auttanut paikallisten metsäpalojen uhreja.

Ylpein hän on kirjallisuusprojektista The Imagination Library. Se lähettää ilmaiseksi lastenkirjoja lapsiperheille.

– Sain siihen inspiraation isältäni. Hänellä ei ollut mahdollisuutta käydä koulua, joten hän ei oppinut lukemaan tai kirjoittamaan. Ajattelin, että jos saan lapset innostumaan lukemisesta, voivat he opiskella missä vaan. Isäni oli ylpeä projektista.

Ensimmäinen elokuvarooli oli haastava

1980-luvulla Parton nähtiin elokuvissa Yhdeksästä viiteen, Texasin paras pikku porttola, Rhinestone – tuhannen taalan paikka ja Teräskukat.

– Ensimmäinen elokuvarooli oli hyvin haastava minulle. Minun oli vaikea käsittää, että yhtä kuvausta kuvattiin moneen kertaan ja että siihen voidaan palata viikkojen päästä. Kuvittelin, että tarina esitetään yhteen pötköön niin kuin teatterissa. Minun oli vaikea mitoittaa energiani oikein.

Vuonna 2020 Yhdeksästä viiteen -elokuvan ensi-illasta tulee neljäkymmentä vuotta. Jane Fondan, Lily Tomlinin ja Partonin tähdittämä elokuva otti kantaa komedian keinon naisten asemaan työmaailmassa.

– Se oli jo silloin tärkeä asia, mutta vuosikymmenien aikana muutosta ei ole tapahtunut tarpeeksi. Nyt keskustelu jatkuu.

Naiset miettivät elokuvalle jatkoa.

– Mutta sen nimeksi tulisi yhdeksänkymmentäviisi, sillä emme nuorru tästä enää.

Flirttailijaksi itseään kuvaileva Dolly sanoo, että seksuaalisesta ahdistelusta puhuttiin paljon jo 1980-luvulla.

– Minulla on monta veljeä ja aviomies, joten ymmärrän miesten luonnetta. Kuulin kaikenlaisia tarinoita, kun muutin Nashvilleen, mutta selvisin epämukavista tilanteista joko heittämällä asian leikiksi tai tekemällä tiukkasanaisesti selväksi, että sellainen käytös ei sovi.

"Minulla on ollut aina pokkaa yrittää"

Näyttelemisen jälkeen hän haastoi itsensä tuottamalla elokuvia, tv-sarjoja ja dokumentteja. Ansiolistalla ovat muun muassa Buffy, vampyyrintappaja, Morsiamen isä -elokuvat, ja Oscarin voittanut dokumentti Common Threads: Stories from the Quilt, joka kertoi aidsiin kuolleiden massiivisesta muistopeitosta. Hän myös perusti oman levy-yhtiön.

– Innostun uusista ideoista. Vaikka kaikki suunnitelmani eivät ole aina onnistuneet, ne ovat avanneet minulle uusia mahdollisuuksia. Minulla on ollut aina pokkaa yrittää, olen uskonut taitoihini enkä ole pelännyt työntekoa.

Kun Dolly Parton esittää Girl in the Movies -kappaleen yhdessä muusikko Linda Perryn kanssa lehdistölle, hän näyttää nuorekkaalta. Vahva meikki korostaa kasvonpiirteitä kauas. Kun istun haastattelussa hänestä metrin etäisyydellä, näen eletyn elämän jättämät jäljet. Dolly ei ole enää pitkään aikaan peitellyt kasvoleikkauksiaan.

– En kieltänyt enkä myöntänyt niitä, ennen kuin jäin kiinni asiasta. Sen jälkeen olen puhunut niistä avoimesti. Ne herättivät uteluita ja ajattelin, että jos voin auttaa muita vanhenemisprosessia, niin miksi en tekisi sitä.

Lukuisat drag queenit ja lookalike-Dollyt ovat matkineet hänen tyyliään.

– Rakastan sitä, että he haluavat ampua tyylinsä yli niin kuin minä. Tuhlaan esiintymisasuihini, vaikka tiedän, että näytän aina halvalta. Hiustyylini ja kenkäni eivät sovi pukuihini. Haluan myös, että meikkini on tehty tietyllä tavalla.

Hän on myös ottanut osaa kilpaluun, jossa matkittiin häntä.

– Hävisin sen. Lavalla oli paljon paremman näköisiä ja pidempiä Dolly-versioita, hän sanoo.

Dolly Parton vastaa nauraen hänen kuuluisia rintojaan koskevaan kysymykseen.

– Minulla oli nuorena hyvänkokoiset rinnat, mutta olen suurentanut niitä vuosien aikana, hän myöntää.

Hän sanoo vitsailevansa usein, että ”minulla on pyörän pumppu mukana siltä varalta, että ilmat lähtevät rinnoistani”.

Tämän vuoden Grammy-gaalassa hänet palkittiin vuoden henkilönä. Siellä hän sai raikuvat aplodit kollegoiltaan.

Dolly palkittiin vuoden henkilönä Grammy-juhlassa helmikuussa 2019.

Kotona turhaa ylistystä ei sen sijaan tipu.

– Carl on ylpeä minusta, mutta hän kuuntelee mieluummin rockia kuin minun musiikkiani.

Dolly ja Carl nauttivat matkustelusta asuntoautolla, yleensä Tennesseessä.

– Olen luonteeltani reissaaja. Vaikka olisin juuri tullut kotiin, olen valmis lähtemään tien päälle hänen kanssaan. Hän on hyvä kartanlukija ja löytää pieniä kyliä, joihin käymme tutustumassa.

Dolly kokkaa heille mukaan kotiruokaa.

– Korissa on usein ainakin kanaa, perunasalaattia ja vihreitä papuja.

Heillä on koti myös Los Angelesissa. Mutta missä tahansa hän onkin, on hän oma itsensä.

– Julkisuudessa olen kovaäänisempi kuin kotona. Joskus saatan olla koko päivän hiljaa ja nautin siitä.

Dolly Rebecca Parton

  • Syntynyt: 19.1.1946 Tennesseessä.
  • Lempinimi lapsena: Pikku-Dolly Dimple.
  • Ammatti: laulaja, laulunkirjoittaja, ­kitaristi, näyttelijä, ­levytuottaja, kirjailija, liikenainen.
  • Kirjat: Dream More: ­Celebrate the Dreamer in You, ruokakirja Dolly’s Dixie Fixin’s, lasten­kirjat I Am a Rainbow  ja Coat of Many Colors.
  • Aviomies: Carl Dean.
  • Kummilapsi: Miley Cyrus.
  • Harrastaa: lukemista ja kirjoittamista.
  • Motto: Vierivä kivi ei sammaloidu.

Julkaistu: 16.3.2019