Apu

Avun pääkirjoitus: Valoa tunnelin päässä

Avun pääkirjoitus: Valoa tunnelin päässä
Tuottaja Laura Myllymäki pohtii Avun pääkirjoituksessa koronarokotteen vaikutuksia yhteiskuntaan. Paluu arkeen on sen ansiosta mahdollista, mutta tuo arki tulee olemaan jotain uutta.
Julkaistu: 28.12.2020

Otin tänä syksynä tuttuun tapaan influenssarokotteen. Varasin ajan, merkkasin sen kalenteriini ja saavuin rokotettavaksi. Aika helppoa! Sairaus vältetty, ainakin todennäköisesti.

Kerran en ottanut rokotetta ja sain rajun taudin. Muistan maanneeni voimattomana kovassa kuumeessa. Äitini haki minulle lääkettä helpottamaan oloani, mutta virusta se ei poistanut. Vain rokote olisi voinut estää sairastumisen influenssaan.

THL esitti joulun alla, että koronarokotteen saisivat ensin korona­potilaita hoitava terveydenhuollon henkilöstö sekä ympärivuorokautisen hoivan henkilöstö ja asukkaat. Toisena järjestyksessä olisivat ikääntyneet ja ihmiset, joilla on vakavalle koronavirustaudille altis­tavia perussairauksia. Kolmantena olisi muun väestön vuoro. Kuulun kolmoskategoriaan, mutta hyvää kannattaa odottaa.

Rokote mahdollistaa ennen pitkää paluun uuteen arkeen – paino sanalla uuteen. Kriisin kautta on mahdollista rakentaa aiempaa kestävämpi yhteiskunta ja miettiä, miten haluamme elämämme järjestää. Yksilölle se voi tarkoittaa kulutusvalintojen tarkastelua ja yhteiskunnalle sen pohtimista, mihin rahaa jaetaan.

Ajattelin säilyttää tämän koronavirukseen keskittyvän Avun erikoisnumeron huolella. Aion palata sen pariin vuosien päästä, kenties mummona. Ehkä silloin voin ajatella jotenkin näin: ”Ai niin, tällaistakin oli. Tästähän se muutos taisi alkaa.”

Kommentoi »