Apu

Korona vei Ilkka Heiskasen työt: "Kehittelimme capoeira-taistelulajista suomalaisen tanhueiran"

Korona vei Ilkka Heiskasen työt: "Kehittelimme capoeira-taistelulajista suomalaisen tanhueiran"
Ystävyyden, erityisesti yhden ystävän merkitys on tänä keväänä korostunut. Ilkka Heiskasen paras kaveri on Jone Takamäki, joka on ollut näyttelijän ainoa ulkopuolinen kontakti näinä karanteeniviikkoina. Ystävykset ovat keksineet muun muassa uuden taistelulajin.
Kuvat Antti Raatikainen

Iluheiskas-huumori auttaa. Tässä tapauksessa huumori ei tarkoita mauttomia vitsejä koko maapalloa riivaavasta viruksesta, vaan tajunnanvirtaa ja tarinoita. Loputtoman tekstin suoltamisen näyttelijä Ilkka "Ilu" Heiskanen, 58, hallitsee. Sen tietää jokainen, joka on nähnyt hänen esittämiään monologeja, kuten esitykset Elmo ja Huovisen erikoiset.

Yksi ystävä on ollut korvaamaton

Ystävyyden, erityisesti yhden ystävän merkitys on tänä keväänä korostunut. Paras kaveri on näyttelijä-muusikko Jone Takamäki, joka asuu naapurustossa. Jone on ollut ainoa ulkopuolinen kontakti näinä karanteeniviikkoina.

Paljon yhdessä kokeneet miehet ovat pelanneet päiväkaupalla yatzy-peliä ja jutelleet elämästä, kiehtovasta, raskaasta, antoisasta ja välillä riipaisevan vaikeasta elämästä.

– Noppaa heitellessä ollaan naurettu paljon. Kehittelimme brasilialaisesta capoeira-taistelulajista suomalaisen version eli tanhueiran ja harjoittelimme pikkuisen liikkeitäkin: vaihtoaskel, hyppy, vaihtoaskel, hyppy. Kun siristin vähän silmiäni, Jone näytti hetken taistelulajien kuningas Bruce Leeltä. Tai yhtä lailla Pokelan suvun kanteleensoittajalta.

Joneen Ilu tutustui Teatterikorkeakoulun pääsykokeiden ensimmäisenä aamuna. Silloin hontelo, pitkätukkainen ja mustiin nahkahousuihin pukeutunut Jone, muusikko Sami Yaffan isoveli, tuli Ilua vastaan portaissa ja luotsasi tulokkaan jumppaluokan käskynjakoon.

Kevään töiden tilalle yksi hyväntekeväisyyskeikka

Helsingin urbaanissa Jätkäsaaressa asuva Ilu on kestänyt tilanteen ”yllättävän hyvin”. Siitäkin huolimatta, että kevään työt menivät kuten kaikkien taiteenlajien freelancereilta ja monien muiden alojen työntekijöiltä.

"Työnkuvani on jo vuosikaudet ollut sellainen, että olen ollut jatkuvalla syötöllä menossa ja tulossa. Nyt heräilen rauhassa, keitän kahvia ja kuuntelen hyvää musiikkia."

Yhden keikan hän on heittänyt, ja se meni hyvään tarkoitukseen. Ilu kävi lukemassa Yhteisvastuukeräyksen videoille neljä satukirjaa. Videosessiot kuvattiin Jätkäsaaressa Hyvän toivon kappelissa.

– Aika ajoin keho ja sielu karkaavat ylikierroksille, mutta tunnepurkauksethan eivät auta nyt mitään. Työnkuvani on vuosikaudet ollut jo sellainen, että olen ollut jatkuvalla syötöllä menossa ja tulossa. Nyt heräilen rauhassa, keitän kahvia ja kuuntelen hyvää musiikkia. Psykoterapeutti Maaret Kallion sanoin: nyt on osattava antaa itselleen aikaa, Ilu sanoo.

Hyvä musiikki tarkoittaa vaikka Willie Nelsonia tai Johnny Cashia. Uutisvirtaa hän ei jaksa enää jatkuvasti seurata. Tietoa on saatu jo paljon, ja arvailu tulevasta ei auta. Eivät pelko tai kauhukuvat.

"Vaimoa tapaan keittiössä"

Kotioloissa Ilulla ja hänen vaimollaan Annikka ”Ankku” Tuuralla on omat makuuhuoneet.

– Vaimoani tapaan keittiössä aika ajoin ja kysyn kohteliaasti: "Anteeksi, olemmeko tavanneet aikaisemmin?" Sitten vetäydyn omaehtoiseen karanteeniin huoneeseeni ja aloitan armottoman punttitreenin käsipainoilla.

Koronan kuristusotteen heltyessä Jätkäsaaressa kävelee valtava lihaskimppu. Se on joko Ilu tai joku muu – riippuu käsipainotreenien määrästä, tahtotilasta ja mielikuvituksesta, jota Ilu on treenannut alle kouluikäisestä.

Ilu sanoo olevansa verraton karanteenikumppani. Kun hän katsoo itseään kultaraamisesta peilistä, nousee hymy huulille.

– Näen peilissä sitkasta ja pyyteetöntä kuivalihaa, jolla on vahva tahtotila eteenpäin.

Lue Ilkka Heiskasen koko haastattelu Avusta 21/2020!

Julkaistu: 20.5.2020
2 kommenttia