Apu

Ilkka Heiskanen: "Ihminen on harvinaisen kusipäinen laji, joka ajattelee vain itseään ja omaa hyötyään – Toivottavasti kriisi opettaa jotain"

Ilkka Heiskanen: "Ihminen on harvinaisen kusipäinen laji, joka ajattelee vain itseään ja omaa hyötyään – Toivottavasti kriisi opettaa jotain"
Ilkka Heiskanen ei jää tuleen makaamaan, vaikka korona on syönyt näyttelijän elantoa. Australiassa asuvien lasten ja lastenlasten kanssa videopuhellaan ja kotona pusketaan käsipainoja. Mies on sanojensa mukaan peilissä jo kuin annos sitkasta kuivalihaa.
Julkaistu: 4.6.2020

Iluheiskas-huumori auttaa. Tässä tapauksessa huumori ei tarkoita mauttomia vitsejä koko maapalloa riivaavasta viruksesta, vaan tajunnanvirtaa ja tarinoita.

Loputtoman tekstin suoltamisen näyttelijä Ilkka "Ilu" Heiskanen, 58, hallitsee. Sen tietää jokainen, joka on nähnyt hänen esittämiään monologeja, kuten esitykset Elmo ja Huovisen erikoiset.

Helsingin urbaanissa Jätkäsaaressa asuva Ilu on kestänyt tilanteen ”yllättävän hyvin”. Siitäkin huolimatta, että kevään työt menivät kuten kaikkien taiteenlajien freelancereilta ja monien muiden alojen työntekijöiltä.

"Näen peilissä sitkasta ja pyyteetöntä kuivalihaa, jolla on vahva tahtotila eteenpäin."

Yhden keikan hän on heittänyt, ja se meni hyvään tarkoitukseen. Ilu kävi lukemassa Yhteisvastuukeräyksen videoille neljä satukirjaa. Videosessiot kuvattiin Jätkäsaaressa Hyvän toivon kappelissa.

– Aika ajoin keho ja sielu karkaavat ylikierroksille, mutta tunnepurkauksethan eivät auta nyt mitään. Työnkuvani on vuosikaudet ollut jo sellainen, että olen ollut jatkuvalla syötöllä menossa ja tulossa. Nyt heräilen rauhassa, keitän kahvia ja kuuntelee hyvää musiikkia. Psykoterapeutti Maaret Kallion sanoin: nyt on osattava antaa itselleen aikaa, Ilu sanoo.

Hyvä musiikki tarkoittaa vaikka Willie Nelsonia tai Johnny Cashia. Uutisvirtaa hän ei jaksa enää jatkuvasti seurata. Tietoa on saatu jo paljon, ja arvailu tulevasta ei auta. Eivät pelko tai kauhukuvat.

– Vaimoani tapaan keittiössä aika ajoin ja kysyn kohteliaasti: anteeksi olemmeko tavanneet aikaisemmin?

Yksi ystävä on ollut korvaamaton

Kotioloissa Ilulla ja hänen vaimollaan Annikka ”Ankku” Tuuralla on omat makuuhuoneet.

– Vaimoani tapaan keittiössä aika ajoin ja kysyn kohteliaasti: anteeksi olemmeko tavanneet aikaisemmin? Sitten vetäydyn omaehtoiseen karanteeniin huoneeseeni ja aloitan armottoman punttitreenin käsipainoilla.

Koronan kuristusotteen heltyessä Jätkäsaaressa kävelee valtava lihaskimppu. Se on joko Ilu tai joku muu – riippuu käsipainotreenien määrästä, tahtotilasta ja mielikuvituksesta, jota Ilu on treenannut alle kouluikäisestä.

Ilu sanoo olevansa verraton karanteenikumppani. Kun hän katsoo itseään kultaraamisesta peilistä, nousee hymy huulille.

– Näen peilissä sitkasta ja pyyteetöntä kuivalihaa, jolla on vahva tahtotila eteenpäin.

"Kehittelimme brasilialaisesta capoeira-taistelulajista suomalaisen version eli tanhueiran ja harjoittelimme pikkuisen liikkeitäkin: vaihtoaskel, hyppy, vaihtoaskel, hyppy. "

Ystävyyden, erityisesti yhden ystävän merkitys on tänä keväänä korostunut.

Paras kaveri on näyttelijä-muusikko Jone Takamäki, joka asuu naapurustossa. Jone on ollut ainoa ulkopuolinen kontakti näinä karanteeniviikkoina.

Paljon yhdessä kokeneet miehet ovat pelanneet päiväkaupalla yatzy-peliä ja jutelleet elämästä, kiehtovasta, raskaasta, antoisasta ja välillä riipaisevan vaikeasta elämästä.

– Noppaa heitellessä ollaan naurettu paljon. Kehittelimme brasilialaisesta capoeira-taistelulajista suomalaisen version eli tanhueiran ja harjoittelimme pikkuisen liikkeitäkin: vaihtoaskel, hyppy, vaihtoaskel, hyppy. Kun siristin vähän silmiäni, Jone näytti hetken taistelulajien kuningas Bruce Leeltä. Tai yhtä lailla Pokelan suvun kanteleensoittajalta.

Joneen Ilu tutustui Teatterikorkeakoulun pääsykokeiden ensimmäisenä aamuna. Silloin hontelo, pitkätukkainen ja mustiin nahkahousuihin pukeutunut Jone, muusikko Sami Yaffan isoveli, tuli Ilua vastaan portaissa ja luotsasi tulokkaan jumppaluokan käskynjakoon.

”Olen ainoa, joka kutsuu Ilua Ileksi – nimi tuli Jouko Turkalta. Meille oli luojan lykky, että Turkka tuli opettajaksemme ja loppui iänikuinen analyysi. Silloin ruvettiin tekemään, ja hän vaati suoraa toimintaa. Meille sopi Turkan asenne. Viimeksi olemme esiintyneet Ilen kanssa yhteisessä esityksessämme Runomiehet, jossa yhteinen poljento löytyi helposti”, Jone sanoo Ilun elämäkertakirjassa.

– Reaaliaikainen yhteydenpito toiselle puolelle maapalloa antaa tietoa siitä, ettei Suomi ole yksin koronaongelman keskellä. Olemme saman paskan keskellä, ihan koko ihmiskunta.

Jouko Turkan ja Kalle Holmbergin opetuslapsi

Jouko Turkka on tullut vahvasti Ilun mieleen tänä keväänä. Hän aloitti ohjaajan uransa alkuvuodesta ohjatessaan Riihimäen teatteriin nuorta näyttelijää Antti Peltolaa.

Tekeillä oli Nikolai Gogolin legendaarinen Mielipuolen päiväkirja -monologi.

Mielipuoleksi ovat aiemmin heittäytyneet legenda Tarmo Manni ja hänen jälkeensä muun muassa Martti Suosalo ja Vesa Vierikko.

Nyt nuori Antti Peltola on samoissa saappaissa ja Ilun mukaan täyttää ne loistavasti.

"Turkan oppi ei tarkoita huutamista tai kyykyttämistä. Kun Turkasta puhutaan, unohdetaan usein hänen mielikuvituksensa voima ja se, että äijä oli suuri humoristi."

Koronarajoitukset veivät Peltolan esitykseltä kevään, mutta hyvin treenattu monologi on valmiina nousemaan uudelleen ratsaille, kun korona on historiaa ja aika on kypsä.

Ilu sanoo toteuttavansa ohjaajana Turkan ja Kalle Holmbergin oppeja.

– Turkan oppi ei tarkoita huutamista tai kyykyttämistä, vaan hänen uskomatonta lahjakkuuttaan tarinankertojana. Kun Turkasta puhutaan, unohdetaan usein hänen mielikuvituksensa voima ja se, että äijä oli suuri humoristi.

Kalle Holmbergilta Ilu oppi oikean vireen harjoituksiin.

– Kalle johti joukkoja edestä, ja hänen energiallaan olisi pyörittänyt Imatran kaupunkia vuoden verran ilman koskea.

Harjoitusten piti loppua viideltä, ja Ilun poski oli Antin litsareista ihan turvoksissa. Kello oli kolmea vaille viisi. Ilu heitti kädessään olleen lyhdyn Turkkaa päin ja huusi: Vittu, mä tapan sut! – Katkelma elämäkerrasta Ilu, Ilkka Heiskanen esittää (Docendo 2018).

Brutaali viihdemuoto

Jos Luoja suo ja korona väistyy, Ilu saa heittäytyä ohjaustyöhön Hämeenlinnan teatterissa ensi syksynä. Niissä kierroksissa yhdistyvät toisiinsa näyttelijän ja ohjaajan verenkierto.

Kyseessä on legendaarinen näytelmä Maratontanssit, joka perustuu kirjailija Horace McCoyn teokseen Ammutaanhan hevosiakin.

Siitä vuonna 1969 tehty elokuva They Shoot Horses, Don’t They? voitti ilmestyessään Oscarin parhaasta miessivuosasta, ja New York Timesin kriitikot ovat valinneet sen maailman sadan parhaan elokuvan joukkoon.

Ilu näytteli itse Teatterikoulun jälkeen vuonna 1986 Vaasan kaupunginteatterin Maratontansseissa, ja häntä ohjasi silloin Kallen puoliso Ritva Holmberg. Ilu sai Seremoniamestarin roolissa näytellä ja laulaa sielunsa kyllyydestä, mutta tanssikohtaukset häneltä otettiin pois.

Älkää pyytäkö tätä miestä Tanssii tähtien kanssa -kisaan!

– Näytelmä kertoo Yhdysvalloissa, Los Angelesissa suuren laman aikana suositusta ja samalla brutaalista viihdemuodosta. Parit tanssivat kaksi tuntia, minkä jälkeen oli kymmenen minuutin tauko. Pisimmät tanssit kestivät peräti neljä kuukautta.

Kevään 2020 yksi ilon aihe oli viesti Facebookissa. – Sain sen keravalaiselta toisen luokan opettajaltani. Viestin mukana oli kuva klovnista, jonka olin piirtänyt. Opettajalla on se yhä - kiitos kannustava opettaja Ulla Sares!

Maratontanssit on valitettavan ajankohtainen teos

Maratontanssit on nyt myös järisyttävän ajankohtainen, ennakoihan Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, että edessä on 1930-luvun laman kaltainen taloudellinen taantuma.

Hämeenlinnan teatterissa ehdittiin harjoitella näytelmää maaliskuun alussa pari viikkoa ennen kuin teatteri suljettiin.

Sinä aikana Ilu ehti nähdä, mihin Jussi Lampi Seremoniamestarina yltää ja miten maratontanssivat pääpari Jarkko Tiainen ja Birgitta Putkonen.

"Ikävää helpottavat verrattomat mesepuhelut Ausseihin. Sydney on hiljentynyt tyystin, ja ihmiset ovat eristyksissä kuten täälläkin."

Nelihenkinen bändi Antti Parangon johdolla viritti jo soittimiaan akustiseen blues-folkiin, ja porukka harjoitteli tanssimista koreografi Tuovi Rantasen johdolla.

– Lyhyeksi jääneessä harjoitusajassa ehdin nähdä, miten miettimäni muoto toimii. Meille tulee kyllä elokuussa kiire, jos suunniteltu ensi-iltapäivä 3. syyskuuta pitää kutinsa. Kiire kestetään, kunhan päästään tekemään.

”Vaan hermostui Ilukin kerran tosissaan Turkalle. Viimeisellä vuosikurssilla tehtiin Daniel Hjort -näytelmää Yliopiston juhlasaliin. Ilun rooli oli Klaus Flemingin äpäräpoika Olavi Klaunpoika. Flemingiä näytteli Antti Virmavirta/…/Harjoitusten piti loppua viideltä, ja Ilun poski oli Antin litsareista ihan turvoksissa. Kello oli kolmea vaille viisi. Ilu heitti kädessään olleen lyhdyn Turkkaa päin ja huusi: Vittu, mä tapan sut! Naiset pakenivat katsomoon ja huusivat, että lopettakaa. Turkka pysähtyi: – Näittekö, toi oli saatanan suurta, elämää suurempaa! Että nyt voitte mennä sinne kapakoihinne!”

Ilu-papalla on ikävä lapsenlapsiaan, Australiassa asuvia Idan poikia Acea ja Viljoa. Nuorimmainen täyttää kesällä kolme vuotta.

Puolet lapsista merten takana

Ilun ja Ankun isosta perheestä, kuudesta aikuisesta tyttärestä, kolme on tällä hetkellä Helsingissä.

Vanhemmat eivät ole tavanneet Lilliä, Hiljaa ja Ruusua näinä koronaviikkoina. Hilja on muutaman kerran käynyt heille kaupassa, mutta yhteisiä hetkiä ei ole muuten vietetty. Ollaan oltu suositusten mukaisesti.

Perheen muut kolme tytärtä Anna, Emma ja Ida asuvat Australiassa.

– Ikävää helpottavat verrattomat mesepuhelut Ausseihin. Sydney on hiljentynyt tyystin, ja ihmiset ovat eristyksissä kuten täälläkin. Reaaliaikainen yhteydenpito toiselle puolelle maapalloa antaa tietoa siitä, ettei Suomi ole yksin koronaongelman keskellä. Olemme saman paskan keskellä, ihan koko ihmiskunta.

Kaikkein suurin ikävä Ilu-papalla on lapsenlapsiaan, Idan poikaa Viljoa ja Lillin poikaa Acea, jotka asuvat Australiassa. Nuorimmainen täyttää kesällä kolme vuotta.

Ilu ja Ankku tapasivat hänet viimeksi tammikuussa lomaillessaan Australiassa juuri ennen koronan leviämistä. Loma sujui hyvin tuhoisista metsä- ja maastopaloista huolimatta, sillä Victorian osavaltiossa tuhoa tehneet palot eivät ulottuneet Sydneyyn.

– Kotiinpaluumme jälkeen Viljo on oppinut puhumaan. Yöllä hän pyytää suomeksi maitoa ja isälleen, maoritaustaiselle Uriahille hän osaa sanoa englanniksi ”hey dude”.

Ilu Heiskanen on urbaani mies, joka viihtyy hyvin kotikonnuillaan, vaikka niskaan tulisi kevätpäivänä räntäsadetta. Normaalisti matka suuntautuu silloin tällöin Australiaan tapaamaan siellä asuvia tyttäriä ja lapsenlapsia. Tänä vuonna matka ei koronan takia onnistu.

Vapise maailma, lihaskimppu tulee!

Idan toive on päästä jälleen kesäkuukausiksi Viljon kanssa Suomeen, mutta kaikki on vielä hyvin epävarmaa. Se harmittaa Ilua suuresti.

– Emme voi ajatella tässä tilanteessa itsekkäästi. Toivottavasti tämä kriisi opettaisi meille jotakin. Ihminen on harvinaisen kusipäinen laji, joka ajattelee vain itseään ja omaa hyötyään. Toivon ymmärrystä, että itsekeskeinen ajattelu vähenisi.

”Kesällä 2018 vuoden ikäinen Viljo-poika matkusti ensimmäistä kertaa Suomeen Australian Sydneystä, ja huumorimies Ilu-ukki perusti Viljon ja 7-vuotiaan Acen kanssa Jätkäsaaren Rento -urheilujoukkueen: – Käytiin monta kertaa kesän aikana kundien kanssa jaloittelemassa. Tsekattiin kujat ja kammiot! Sekä riuhdottiin tötteröt kitusiin ja havaittiin, että Jätkäsaari voi hyvin. Samoin me! On mulla mahtavia ja rakkaita tyttärenpoikia. Ja tyttäriä. Ylpeästi isoisänä totean: right on! Näin on hyvä, ja ukkibisnes on hienoa hommaa.”

Kun maailma palaa joskus normaalikurssiinsa, voimme ehkä nähdä lihaksikkaan näyttelijän kävelevän Helsingin Jätkäsaaren kuumalla kesäkadulla tyttärenpoikiensa Viljon ja Acen kanssa. Se on sitä parasta arkea. ●

Kursivoidut otteet Liisa Talvitien kirjoittamasta lankomiehensä Ilkka Heiskasen elämäkerrasta Ilu, Ilkka Heiskanen esittää (Docendo 2018).

Ilkka Heiskanen

  • Syntynyt: 11.1.1962 Haminassa.
  • Asuu: Helsingissä.
  • Perhe: vaimo Annika Tuura, kuusi aikuista tytärtä ja kahdeksan lapsenlasta.
  • Ajankohtaista: ohjaa Hämeenlinnan teatteriin Maratontanssit-näytelmän.
3 kommenttia