Image

Koomikoiden oikeutta kaiken kyseenalaistamiseen ei pidä rajoittaa, kirjoittaa Joonatan Pitkänen



Koomikoiden oikeutta kaiken kyseenalaistamiseen ei pidä rajoittaa, kirjoittaa Joonatan Pitkänen

Koomikoiden oikeutta kaiken kyseenalaistamiseen ei pidä rajoittaa, kirjoittaa stand up -koomikko Joonatan Pitkänen, jota on kehotettu olemaan korrektimpi lavalla.
Teksti Joonatan Pitkänen
Kuvat Aya Iwaya

Pari vuotta sitten Tampereella kerroin lavalla jutun siitä, kuinka isäni pakeni Etelä-Afrikan rotusortoa. Hän tuli Suomeen ensin opiskelemaan, jäi töihin, sai kolme lasta kolmen suomalaisnaisen kanssa ja parin vuoden päästä isäni palasikin takaisin Afrikkaan.

Kerroin, kuinka tästä alkoi ”ne tulee tänne ja vie meidän naiset ja työt” -huutelu ja miten olen saanut kärsiä tuosta huutelusta koko ikäni. Tämän jälkeen tuli jutun punchline, joka lähti juuri tuosta kärsimyksestäni: ”Huutajat ei koskaan usko, kun huudan takas, että me puhuttiin tästä jo, se oli mun faija enkä mä!”

Tämän jälkeen minua syytettiin ensimmäistä kertaa elämässäni rasistiksi. En kuulemma ollut ”tarpeeksi musta” esittämään kertomaani juttua, jolla kuulemma vain vahvistin negatiivisia stereotypioita. ”Rehellinen komiikka on hienoa. Kunhan on vaan korrekti”, minulle sanottiin.

Tiesin heti olevani eri mieltä. Rehellisyys ei aina ole korrektia, mutta korrekti ei useinkaan ole hauskaa tai oivaltavaa. Jos koomikoiden mahdollisuutta kyseenalaistaa kaikki aletaan rajoittaa, voimme heittää hyvästit komiikalle, joka saattaisi muuttaa tapojamme ajatella. 

Kyseenalaistamalla sitä, ovatko ajatuksemme todella omiamme vai ainoastaan oppimamme malli siitä, kuinka kulloisessakin kuplassa kuuluu ajatella, saamme itsemme usein kiinni niistä epäkorrekteis-ta ajatuksista, joista parin minuutin lavarutiinit usein syntyvät. Kyseenalaistaminen on samankaltainen työkalu kuin epäily: sen avulla tuttuna ja järkevänä pidetty voi näyttäytyä paitsi koomisessa myös miettimään pakottavassa valossa.

Esimerkiksi oma hieman ahdistunut suhtautumiseni kannabikseen muuttui pari vuotta sitten, kun päätin kuunnella Bill Hicksin Revelations-albumia vuodelta 1993: They lie about marijuana. Tell you pot-smoking makes you unmotivated. Lie! When you’re high, you can do everything you normally do just as well. You just realize that it’s not worth the fucking effort. There is a difference.

Alasta riippumatta kyseenalaistajia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. He voivat esimerkiksi kysyä, kannattiko koko tämän lehden tekijäkunta vaihtaa tähän numeroon.

Julkaistu: 6.6.2016