“Ei laulanut livenä. Laulu tuli nauhalta”. “90-luvulla tällaista olisi kutsuttu playbackiksi”, musiikialan ihmiset tuumailivat Caroline Polachekin Flow-keikkaa kaverini Facebook-päivityksen kommenteissa. Sunnuntaina päälavalla esiintyneen laulaja-lauluntekijä-tuottajan hiottu elektropop kuulosti lavalla hämmästyttävän identtiseltä albumiversioiden kanssa. Alkuvuodesta ilmestynyttä Desire, I want to turn intoto you -levyä varten Polachek opetteli hyppelemään sävellajien välillä jodlauksesta tuttuun tyyliin, tavoitteena imitoida nykypopille tyypillistä räikeää Auto-Tunen käyttöä. Keikalla hän lauloi livenä, ja mukana oli kolmihenkinen kiertuebändi. Polachek käytti kuitenkin muhkeita taustanauhoja, joihin sisältyy levyllä kuultavat efektit sekä hänen itsensä laulamia taustavokaaleja.

Taustanauhoja käyttää nykyään moni muukin. Joillakin ne soivat jopa niin kovaa, että livelaulu jää toissijaiseksi.

Flow-festivaaleilla saattoi huomata, että yhä useampi nouseva kansainvälinen popartisti esiintyy isolla lavalla ypöyksin. Vuorovaikutusta luo korkeintaan rumpali, kuten Lordella, tai DJ, kuten hyperpoppari Shygirlillä. Kenties tunnelmaa luodaan kankaille heijastettavilla visuaaleilla. Räpistä ja elektronisesta musiikista omaksuttu esiintymistapa on nyt valtavirtaa, joka haastaa niin sanotun rockismin: “oikeat soittimet” eivät ole enää itseisarvo. Mitä isompi lava, sitä haastavammaksi riisuttu esiintymistapa kuitenkin muuttuu: kun seurasi Lorden hengästynyttä juoksentelua ympäri lavaa, ei voinut olla miettimättä, että aika harvan artistin biisit ja karisma riittävät täyttämään päälavan yksin.

Fanit eivät mene kuitenkaan keikoille katsomaan, kuinka lahjakas ammattilainen suoriutuu tehtävästään, vaan kuulemaan tutut biisit, laulamaan mukana ja nauttimaan läsnäolosta. Keikat ovat sosiaalisia kokemuksia ja bileitä. Eikä soittaminen ole tietyissä genreissä mihinkään hävinnyt: etenkin vanhemman yleisön mieleen olevat jazz- ja rock-bändit esiintyivät Flow’ssa livenä, sekä myös monet suomi-indie-popparit Pehmoainosta Ruusuihin. Striimaussuosio ei aina korreloi livekiinnostuksen kanssa: Ruusujen uuden albumin biisien striimausluvut ovat kirjoitushetkellä sinkkuja lukuunottamatta kymmenissä tuhansissa, mutta Flow’ssa bändi veti ison teltan täyteen.

Yksin vedetyt taustanauhakeikat ovat silti yleistymässä, jos katsoo dokumentaatiota nuorison suosimasta Blockfestistä. “Ei jakseta viettää aikaa jossain treeniksellä”, sanoi tuottajaystäväni, kun juttelimme tilanteesta chatissa. Aloittelevat artistit saavat biisit, Tiktok-videot ja Instagram-kuvat kuulostamaan ja näyttämään vimpan päälle ammattimaisilta. Erilliseen livetoteutukseen liittyy raakuutta ja riskejä, joita ei jakseta eikä haluta ottaa. Syyt ovat todennäköisesti osin resursseissa. Keikoista on tullut suoratoistopalveluiden aikana oleellinen osa artistien tulonmuodostusta. Kotimaisen bändin voi olla kätevää bussimatkailla Suomessa, mutta kiertäminen maailmalla on kallista ja ennakkolippujen myynti koronan jälkeisenä aikana epävarmaa.

Teknon pioneeri Jeff Mills ennakoi seitsemän vuotta sitten Pitchfork-mediassa uudenlaista esiintymistyyliä, jossa erilaiset näön ja estetiikan vuoksi tehtävät tempaukset stage-daivailusta kakkujen heittelyyn muuttuvat musiikkia tärkeämmäksi. Keikat alkavat muistuttaa performansseja. Räppäri Ibe uhosi vetävänsä vuoden 2023 aikana vain yhden keikan, josta laskuttaa 50 000 euroa. Diillin tarttui Ruisrock, “Suomen Coachella”. Ibe veti erikoiskeikan vierailijoita lukuunottamatta yksin, yleisöä taustanauhan päälle huudattaen. Räppäri pyysi faneja lähettämään kuvia ja videoita tarkkaan suunnitellusta hetkestä – Evian-pulloveden kaatamisesta ylävartalonsa päälle. “Kun minusta joskus veistetään patsas, niin tuohon asentoon tahdon sen veistettävän”, Ibe julisti merkkihetkeä dokumentoivassa Instagram-postauksessaan.

Toisaalta myös tällaisessa maailmassa livesoittimilla on paikkansa, ja kenties ne tulevat uudella tavalla muotiin. Kun räppäri Turisti esiintyi Blockfesteillä, kokoonpanossa oli DJ:n lisäksi syntetisaattorin soittaja. Urkujen ujellus näytti ja kuulosti Instagram-päivityksissäkin ihmeen futuristiselta.

Kirjoittajan mielestä autenttisuus ja sielukkuus on yliarvostettua, mutta hän viihtyi silti Flow-festivaaleilla parhaiten roots reggae -legenda Horace Andyn keikalla.