Helsingin keskustassa hotellien parkkipaikat ovat täynnä venäläisiä autoja. Satamaan pakkautuu laivoista lisää, usein kyydissä neljä nuorta miestä. Viereen parkkeeraa Ukrainasta saapuneita vanhoja pakettiautoja. Kaikesta näkee, että reissu on ollut pitkä, omaisuus on pakattu pieniin nyssäköihin. Nyt ei ole lähdetty lomamatkalle.

Ristiriitaan törmää kaikkialla Suomessa. Pienen ihmisen mielessä risteilee sääli ja raivo. Näkyyn kiteytyy koko maailman järjettömyys. Venäjän hyökkäys Ukrainaan menee yli kaiken ymmärryksen. Turha sota on aiheuttanut ukrainalaisille käsittämätöntä hävitystä ja tuskaa. Ukrainalaiset pakenevat kodeistaan, koska venäläiset ovat ne tuhonneet. Venäläiset pakenevat, koska vastustavat maansa hallintoa tai eivät halua tulla tapetuiksi. Venäjän Forbesin lähteen mukaan noin 700 000 venäläistä olisi jättänyt maansa osittaisen liikekannallepanon alkamisen jälkeen. Osa paniikissa ilman suunnitelmaa, mihin mennä tai mitä tehdä elääkseen. Takaisin ei ole paluuta.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan etsimme aluksi merkkejä siitä, että sota oli puhtaasti Putinin, ei Venäjän kansan. Halusimme uskoa, että syvällä sisimmässään venäläiset sotilaat vastustavat maansa hirmuvaltaa, eivätkä halua tappaa veljeskansaansa. Viimeistään Butšan ja Irpinin joukkohaudat osoittivat, että ajatus oli väärä. Sen lisäksi, että venäläiset olivat valmiita sotimaan, he olivat myös valmiita murhaamaan, raiskaamaan ja kiduttamaan silmittömällä tavalla ukrainalaisia siviilejä.

Naamiot putosivat. Tämä on pakottanut ainakin minut miettimään, miten suhtaudun venäläisiin. Ja ilmeisesti monet muutkin. Helsingissä toimiva venäläinen ravintola on muun muassa kärsinyt sodan jälkeen asiakaskadosta. Venäläisten autoja on laputettu parkkihalleissa Venäjä on terroristivaltio -viestein. Esimerkkejä löytyy.

Venäjä on valtava maa. Emme saa luotettavaa tietoa siitä, miten enemmistö sen 140 miljoonan asukkaan kansasta sotaan suhtautuu. Joitain arvioita kuitenkin on, että sota saattaa olla yllättävän suosittu. Viime viikolla julkaistun kyselyn mukaan Suomessa asuvista venäläisistä vain noin viidesosa kannattaisi sotaa.

Venäläisiä on myös kritisoitu apatiasta. Pieni osa kansaa heräsi vastustamaan näkyvästi sotaa vasta nyt, kun liikekannallepanon myötä se koskettaa myös itseä ja Putin kerää huoletta satojatuhansia miehiä tykinruuaksi ilman asianmukaista koulutusta. Aiemmin ukrainalaisten hätä ei ole saanut samaa aikaiseksi.

Toisaalta täältä helsinkiläiseltä kotisohvalta on helppo huudella. Venäjä on polkenut ihmisoikeuksia ja tukahduttanut kaikki maan hallintoa vastustavat julmalla tavalla. Pitää muistaa, että vaikka Putin on ottanut panttivangikseen koko maan, Putin ei ole sama kuin Venäjä. Venäjän historia, kulttuuri ja ihmiset eivät ole yhtä kuin Putin.

Ehkä juuri nyt ei tarvitse väkisin yrittää ajatella venäläisistä mitään. Vihaan ei silti kannata vastata vihalla. Mutta me saamme vihata ja vastustaa sitä, mitä venäläiset tekevät Ukrainalle. On myös selvää, etteivät Venäjää voi ottaa takaisin Putinilta muut kuin venäläiset itse. Tulevaisuus näyttää, millaisen Venäjän naapurissa elämme. Venäläisillä itsellään on tästä isoin vastuu.

Valitettavaa on, ettei historia juurikaan tunne esimerkkejä, joissa itsevaltiaat tyrannit olisi syösty vallasta ilman veristä vallankumousta. Juuri muita vaihtoehtoja venäläisille ei välttämättä ole. Tai on yksi. Helsingin Sanomat kertoi syyskuun lopussa Venäjältä Suomeen yrittäneestä Artjomista, joka toivoo Ukrainan voittavan sodan.

Ukraina ei taistele vain oman maansa, vaan myös Venäjän puolesta, Artjom sanoi lehdelle.

Se on totta. Juuri nyt ukrainalaiset taistelevat myös niiden venäläisten puolesta, jotka eivät halua Putinin Venäjää. Ja sen taistelun hinta on karmea.

Juttua muokattu 5.10.2022 kello 10:09: Tarkennettu Venäjältä lähteneiden ihmisten määrää.