Apu

Kommentti: Päätän ymmärtää asian väärin, koska se on omalle agendalleni hyödyllisempää – Donald Trump näyttää mallia



Kommentti: Päätän ymmärtää asian väärin, koska se on omalle agendalleni hyödyllisempää – Donald Trump näyttää mallia

Väärinymmärtäminen on aikamme trendi. Usein arvoitukseksi jää ainoastaan, onko se tahallista.
Teksti Valtteri Mörttinen
Kuvat Timo Villanen, All Over Press

On kielellisen ilmaisun kannalta erittäin surullista, ettei internet-viestinnän aikakaudella voi mitään kirjoittaa ironisessa tarkoituksessa. Teksti tulkitaan lopulta kuitenkin kirjaimellisesti – vahingossa tai tahallaan tulkitsijasta riippuen.

Harvinaisen kiehtova savotta käynnistyi, kun elokuvaohjaaja David Lynch lausui The Guardianin haastattelussa alkuviikolla seuraavasti:

Donald Trump voi jäädä historiaan yhtenä suurimmista presidenteistä, koska hän on sekoittanut asioita niin paljon. Kukaan ei pysty asettumaan häntä vastaan älyllisin keinoin.”

Totta kai presidentti Trump tiimeineen tarttui lainaukseen – käyttäen siitä ainoastaan sanat ”voi jäädä historiaan yhtenä suurimmista presidenteistä” – ja alkoi julkisesti kiitellä Lynchiä näistä ylistävistä sanoista. Sen jälkeen Lynch joutui julkaisemaan Facebookissa avoimen kirjeen, jossa hän selitti, että lainaus on ”hieman irrotettu kontekstistaan”.

David Lynch tunnetaan kaikin puolin hämmentävänä mediapersoonana. Kuva: Tytus Zmiejewski, All Over Press.

Ei tarvitse olla Trumpin kannattaja myöntääkseen sen faktan, että koko presidentin rooli on käännetty entiseen nähden täysin päälaelleen hänen ansiostaan ja vaikutukset ovat merkittäviä ja kenties ikuisia. Se, että tarkoitetaanko tämän olevan positiivinen vai negatiivinen meriitti, riippuu täysin ajatusta ympäröivän tekstin tulkinnasta.

Mediaesitysten tulkinta tuntuukin olevan nykyään kovin hankalaa. Maailma näyttää täyttyneen oman elämänsä Barney Stinsoneilla, joille on täysin epäselvää, mitä tarinat kokonaisuudessaan opettavat. Viittaus liittyy How I Met Your Mother -televisiosarjaan, jonka keskeinen hahmo luulee, että Karate Kidin antagonisti on Daniel ja Die Hardin sankari Hans Gruber. Elokuvien tapahtumat eivät anna hänelle mitään vihjettä siitä, kenen puolella katsojan on tarkoitus olla.

Kun Jyrki Lehtola kirjoitti Ilta-Sanomien kolumnissaan siitä, kuinka naiset saisivat olla hiljaa, jotta mies voisi moraalisesti tyylikkäänä eleenä käydä dialogia omien harhojensa kanssa, kommenttikenttä täyttyi ajatusta puoltavilla viesteillä. ”Totta Totta on menny kohtuuttomuuksiin tuo miehen syyllistämine ,ei pahalla arvon naiset.” [sic] Lehtolan satiirikon maineesta huolimatta yliampuva ilottelu oli liian vaikea tulkita.

Näistä tapauksista tulee mieleen, kun erikseen nimeltä mainitsematon toimittaja seisoi kymmenisen vuotta sitten asennossa jossain päin Kauhavaa. Hänen joukkuettaan kouluttanut upseeri ohjeisti varusmiehiä näyttämään sotanaamansa. Käsite on peräisin Stanley Kubrickin Full Metal Jacket -elokuvasta, jossa mainittu sotanaama kuuluu kersantti Hartmanin käyttämiin koulutusmetodeihin. Tuntuu käsittämättömältä, että keltään menee elokuvaa katsoessa ohi, että kersantti Hartmaniin ei ole tarkoitus samastua poikamaisella innolla, vaan tämän pitäisi olla karikatyyrimäinen kuva mahdollisimman huonosta esimiehestä ja huutava vastalause koko miltarismin konseptille. Joltakulta sekin silti onnistui, jos kerran ammattisotilaan kannatti hahmoa tosielämässä matkia.

Muutamaa vuotta myöhemmin sama toimittaja ihmetteli, kun pirkanmaalainen myyntialan yritys jakoi sosiaalisessa mediassa työntekijöistään valokuvia, joissa ihmiset oli naamioitu Martin Scorsesen Wolf of Wall Street -elokuvan päähenkilöksi. Ilmeisesti hahmoon samastuminen tehosti myyntiä. Kieltämättä Wolf of Wall Street antaa erinomaisen kuvan siitä, kuinka moraaliton huippumyyjä voi olla, mutta jotenkin luulisi, ettei alan sisällä haluttaisi noin rehellisesti tuoda sitä ilmi.

Tietysti on tiedostettava sekin mahdollisuus, että näissä tapauksissa ihmettelevä toimittaja onkin tarinan idiootti, joka ei vain ymmärrä, että häntä pidetään pilkkana tahallaan vääristyneillä viesteillä. Ihminen ei voi maailmanlaajuisessa julkisessa hölmöilysirkuksessa luottaa enää itseensäkään. Platonin luolavertaus kuulostaa päivä päivältä järkeenkäyvemmältä.

Onko näin suoraviivaisia ilmaisun muotoja oikeasti näin vaikeaa tulkita, vai onko tahallinen väärinymmärtäminen vain havaittu aikamme käyttökelpoisimmaksi vaikuttamisen muodoksi?

Julkaistu: 29.6.2018