Apu

Komentajan jäähyväiset



Komentajan jäähyväiset

Ukrainan tapahtumat muuttavat Euroopan turvallisuustilannetta – myös Suomen. Vanhanaikainen voimapolitiikka ei ole tullut takaisin, vaan on syntynyt uudenlaista voimapolitiikkaa, sanoo elokuussa eläkkeelle jäävä Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Timo Pyykkö

Kenraali Ari Puheloisen, 62, eläkepäivät alkavat elokuun alusta. Komentaja on sotilaallisen niukkasanainen, kun häneltä kysyy, mitä 44 vuotta Puolustusvoimissa ja viisi vuotta komentajana ovat hänelle antaneet. ”Kokemusta”, hän sanoo eikä muuta sanokaan.

Ukrainan kriisi yllätti monet. Moni ehti jo kuvitella, että voimapolitiikan aika on ainakin Euroopassa ohi. Ammattisotilaat eivät kuvitelleet. Heidän työnään on nähdä uhkakuvat, niin todennäköiset kuin mahdollisetkin – vaikka siviilit kuinka virnuilisivat, että ”sotilaat nyt näkevät uhkakuvia joka puolella”.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen johtomme on vakuuttanut, etteivät Ukrainan tapahtumat vaikuta Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan. Puheloisen mukaan välitöntä uhkaa ei ole, mutta välilliset vaikutukset voivat olla suuriakin.

– Minun huolenaiheeni koskevat ennen kaikkea Euroopan turvallisuustilannetta pitkällä aikavälillä. Suomen turvallisuus on sidoksissa siihen, mikä on Euroopan yleistilanne.

UUTEEN VOIMAPOLITIIKKAAN ei kuulu välttämättä avoin sotilaallisella voimalla uhkaaminen, vaikka sotilaallinen voima voikin olla selkänojana.

Sen keinoja ovat esimerkiksi informaatio-operaatiot, taloudelliset painostuskeinot ja kybervaikuttaminen.

– Voimapolitiikassa on vielä se hankala puoli, että voimapolitiikka synnyttää voimapolitiikkaa.

Koska Venäjällä on keskitetty päätöksentekojärjestelmä, se kykenee yhdistämään nopeasti politiikan ja sotilaallisen voiman ja yllättämään muut.

– En usko ollenkaan arvioita, että Venäjä olisi improvisoinut Ukrainassa tai Krimillä.

Suomessa on tähän asti ajateltu, että maahamme kohdistuvia uhkia voi syntyä vain laajan eurooppalaisen kriisin yhteydessä.

– Nyt joudutaan ottamaan entistä painokkaammin huomioon, että niitä voi syntyä myös alueellisen kriisin yhteydessä. Kaikki tämä vaikuttaa ilman muuta Suomenkin turvallisuuteen, mutta millä tavalla konkreettisesti ja millä volyymilla, sitä ei kukaan tiedä.

Puheloinen on opiskellut myös venäläisessä sotilaskoulussa ja puhuu venäjää. Mihin Venäjä pyrkii?

– Venäjä pyrkii kansainvälisen asemansa vahvistamiseen. Sotilaallinen voima on osa sitä. Sen iso strateginen päämäärä on heikentyneen suurvaltastatuksen nosto.

ITÄ- JA ETELÄ-UKRAINA näyttävät olevan ajautumassa sisällissotaan?

– Levotonta siellä tulee olemaan pitkään. Näyttää siltä, että Ukrainalla ei ole kykyä turvallisuustilanteen hallintaan. Sisällissota tuntuu kuitenkin aika kaukaiselta ajatukselta.

Venäjän ja Ukrainan välinen sota on vielä kaukaisempi?

– Venäjällä on erittäin korkea kynnys mennä Ukrainaan suoralla sotilaallisella voimalla. Siihen on isoja pidäkkeitä.

Puheloinen ei usko myöskään, että koko Euroopan rauha järkkyisi.

– Mutta uudet viileät, elleivät suorastaan kylmät tuulet ovat uhkaamassa. Täytyy vain toivoa, että taloudelliset sidokset hillitsisivät tätä kehitystä. Tosin ne ovat monikärkinen asia. Ne voivat aiheuttaa myös sen, että joudutaan sietämään käytöstä, jota ei muuten siedettäisi.

PUHELOISELTA ON TURHA yrittää puristaa kyllä- tai ei-vastausta Suomen Nato-jäsenyyteen.

– Nato-kysymys on laaja ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen sekä sotilaallinen kysymys. Se on taloudellinen ja laaja yhteiskunnallinen, juridinenkin kysymys. En ole vielä nähnyt semmoista keskustelua, jossa kaikki tämä pantaisiin pöydälle ja sitten keskusteltaisiin kokonaisuudesta.

Nato-jäsenyyttä ei komentajan mielestä pidä katsoa myöskään pelkkänä hyöty–haitta-kysymyksenä.

– Pitää katsoa, mitä me sillä hakisimme ja saisimme. Mitä meidän pitäisi antaa, jotta sen saisimme? Eihän sieltä lahjaksi mitään tule. Päällimmäisin etu varmaankin on se, että sotilasliiton jäsenyydellä on uhkaa ennalta ehkäisevää vaikutusta.

SUOMESSA VANNOTAAN uskottavan oman puolustuksen nimiin. Onko sille tällä hetkellä katetta?

– Avainsana on tällä hetkellä. Tällä hetkellä on. Mutta jos budjettiin jäävä materiaalipuolen rahoitusosuus jää vuoden 2015 tasolle, tämän vuosikymmenen lopulla meillä ei enää ole uskottavaa omaa puolustusta.

Puolustusvoimia koskevat uutiset ovat olleet viime vuosina lähes pelkästään uutisia varuskuntien lakkauttamisista ja muista supistuksista, joihin rahapula näyttää pakottaneen Puolustusvoimat. Kuva on Puheloisen mukaan ”täysin virheellinen”.

Talousahdinko ei käynnistänyt uudistuksia, vaan Puolustusvoimat itse. Kun Puheloinen oli ollut vuoden komentajana, hän tuli julkisuuteen toteamalla, että puolustusvoimissa pitää tehdä iso uudistus, jolla sisäinen kustannusrakenne korjataan. Tosin talouden uhkapilvetkin olivat jo taivaanrannassa, ”tai lähempänäkin”.

– Jokapäiväisen toiminnan ylläpito nieli yhä enemmän rahaa, ja sitä jäi yhä vähemmän ydintoimintoihin ja materiaalin hankintaan.

PUOLUSTUSVOIMAUUDISTUKSEN tavoitteet saavutetaan.

– Meillä on vuodesta 2015 alkaen sellainen rauhanajan organisaatio, joka tuottaa ne sota-ajan joukot, joita tarvitaan, ja sellainen sota-ajan organisaatio, joka tarvitaan. Kaikki tämä tulee tapahtumaan kustannustehokkaasti ja uusia toimintatapoja soveltaen ja uudessa organisaatiossa. Tässä suhteessa asiat ovat hyvin.

Puolustusvoimat pystyy uudistuksen ansiosta palauttamaan toimintansa tasolle, jolle se kuuluu.

– Pystymme toteuttamaan kertausharjoitusvuorokaudet, varusmiesten maastoharjoitusvuorokaudet, ilmavoimien lentotunnit ja merivoimien alusten vuorokaudet merellä. Tämä on se iso saavutus.

Uudistuksella on päästy kymmenen prosenttia pienempään puolustusbudjettiin kuin vuosina 2010–2011, kuten hallitus on edellyttänyt.

Saavutusta varjostaa kuitenkin yksi iso mutta: puolustusmateriaaliin jää liian vähän rahaa.

PUHELOINEN ON SANONUT monesti aiemminkin, että Puolustusvoimat on tehnyt kaikki tehostamistoimet, jotka ovat tehtävissä. Muualta budjetista ei voi siirtää rahaa materiaaliin.

– Voidaanko esimerkiksi supistaa sota-ajan organisaatiota? Sitä supistetaan jo nyt 35 prosenttia, 350 000 sotilaasta 230 000:een. Ei voida, koska tätä maata ei puolusteta pienemmällä sotilasmäärällä. Voitaisiinko lopettaa lisää varuskuntia? Ei voida, koska meillä on edelleen tarpeen kouluttaa koko palveluskuntoinen miesikäluokka.

– Voidaanko edelleen supistaa henkilöstöä? Ei, koska tämän paketin pyöritys vaatii tämän henkilöstömäärän. Tässä ollaan tavallaan pakkotilanteessa, että se rahoituksen korjaus tarvitaan.

Puheloinen ymmärtää, että Puolustusvoimienkin on oltava mukana yhteiskunnan säästötalkoissa. Puolustusvoimat eivät edes tavoittele samaa rahoitustasoa kuin vuosina 2010–2011.

– Meillä on pienempi organisaatio ja tehokkaammat toimintatavat. Meidän pitää tulla toimeen vähemmällä rahalla. Korjaus, jota Puolustusvoimat esittää, on että tultaisiin suunnilleen puoliväliin takaisin kymmenen prosentin leikkauksesta.

Puolustusvoimat laskee tarvitsevansa lisää 50 miljoonaa vuonna 2016, 80 miljoonaa vuonna 2017, 110 miljoonaa vuonna 2018 ja 130 miljoonaa vuonna 2019. Nämä eivät olisi kasautuvia lisäyksiä, vaan lisäyksiä vuoden 2015 tasoon.

– Silloin vuonna 2020 oltaisiin 150 miljoonaa korkeammalla kuin 2015. Se on minimitaso. Kun puolustusbudjetti on 2,2 miljardia euroa, niin eihän se silloin ole prosentuaalisesti kauhean iso lisäys.

PUHELOINEN NÄKEE suuria mahdollisuuksia Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyössä.

– Nyt keskitymme siihen, mitä rauhanajan normaalioloissa voidaan tehdä paremmin ja kustannustehokkaammin yhdessä. Aika sitten näyttää, kuinka pitkälle pääsemme.

Puolustusliitto ei ole ainakaan julkilausuttuna tavoitteena. Rauhanajan yhteistyö parantaa kuitenkin myös kriisiajan valmiuksia. ●

teksti Yrjö Rautio

Julkaistu: 26.5.2014