"Ostin tämän asunnon puolitoista vuotta sitten. Muutin tähän pienemmästä yksiöstä vain 500 metrin päästä, eli muuttomatka ei ollut mitenkään mahdoton. Ensimmäisen koronakevään jälkeen aloin tosissaan haaveilla, että kotona olisi vähän enemmän tilaa ja pari huonetta. Halusin pysyä Herttoniemen alueella, kantakaupungin hintoihin ei olisi ollut toivoakaan.

Olin ylipäätään kiitollisessa ja etuoikeutetussa asemassa, että minulla oli 22-vuotiaana vakiduuni ja mahdollisuus ottaa asuntolaina. Välillä tietysti miettii, että olisi kiva lähteä reppureissaamaan puoleksi vuodeksi, mutta asuntolainankin mielellään maksaisi myös seuraavassa kuussa.

Kun tämä kämppä tuli markkinoille, olin työmatkalla, enkä siksi päässyt näytölle. Herttoniemessä asunnoilla on kova kysyntä, joten aikaa ei ollut odottaa seuraavaan viikkoon. Vanhempani kävivät katsomassa ja vakuuttivat, että tämä on hyvä. Uskalsin tehdä tarjouksen, ja paluumatkalla sain kuulla, että se on hyväksytty.

Sijainnin lisäksi tykkään tämän asunnon käytännöllisyydestä. Keittiö ei vie puolta kämpästä, mutta siinä mahtuu toimimaan. Metrolle on lyhyt matka, samoin yliopisto­opinnot Viikissä ovat lähellä. Asuin elämäni ensimmäiset 20 vuotta Tammisalossa. Tästä pääsen edelleen helposti samalle lapsuuden ja nuoruuden lenkkipolulle Porolahden rantaan.

En ole sitä erityisesti suunnitellut, mutta toistaiseksi elämäni on pyörinyt aika pitkälti Kaakkois-Helsingissä. Pari kouluvuotta kävin Helsingin Saksalaisessa koulussa Kampissa mutta sen jälkeen Viikissä ja Kulosaaressa. Armeijankin kävin Santahaminassa. Intissä olin tosin neljä kuukautta Niinisalossa, se taitaa olla pisin aikani poissa täältä."

Poliittinen koti -palstalla kurkistetaan kaupunginvaltuutettujen koteihin.