142-metrisellä tyylileiskautuksellaan voiton ratkaissut Simon Amman, 33, on kiertänyt mäkisirkusta 15-vuotiaasta lähtien ja voittanut lajissa lähes kaiken mahdollisen. Eläväinen sveitsiläinen nauttii silti touhusta edelleen silmin nähden.

- Jaa miten valmistauduin? Löin aamulla kellon kiinni ja heräsin vasta parin torkutuksen jälkeen. Ei tässä iässä jaksa kuin yhden kunnon urheilusuorituksen päivässä, Amman vitsaili.

Kolmanneksi yltänyt Japanin nestori Noriaki Kasai irrotti suomalaisyleisöstäkin illan kovimmat suosionosoitukset.

- Pidän tästä mäestä, Suomesta ja suomalaisista, mutta olen ollut niin älyttömässä media- ja muussa pyörityksessä koko kesän, etten ole ehtinyt hypätä tarpeeksi. Siihen nähden sijoitus oli iloinen yllätys, kommentoi Kasai.

Parhaaksi suomalaiseksi 8. sijallaan hypännyt Lauri Asikainen, 25, kuuluu niihin yhdistetyn urheilijoihin, jotka vaihtoivat lajia sääntöjen muututtua hiihto-osuutta painottavaksi (kaudelle 2010–11).

- Hypyt tuntuivat hyviltä, niissä ei tarvinnut paljon ajatella. Itselle jatkumo on aika luonteva: takana on ehjä harjoituskesä, ennätykset fysiikkatesteissä ja isoin määrä hyppyjä, hän kuittasi uransa parhaan mäkisijoituksen.

Mäkihypyn kaltaisessa lajissa pienikin tekninen virhe voi aiheuttaa valtavia vaikeuksia, eikä vähiten korvien väliin. Parhaillakaan testituloksilla ei tee mitään, jos hyppy hajoaa. Asikainen muistutti silti, että hänen uravaiheessaan hyppyjen määrä on oleellinen suoritusvarmuutta lisäävä tekijä.

- Nyt on hypätty kesällä paljon enemmän kuin edellisen valmentajan (Pekka Niemelä) aikana. Hyppää enemmän, luulet vähemmät - niin yksinkertaista se on. Mäkihyppy on motorinen suoritus, jota parannetaan toistojen kautta.

- Yhdistetyn treenistä on se hyöty, että jaksan harjoitella kovaa, kun kestävyyspohjat ovat kunnossa. Ei kesä silti ollut sen askeettisempi kuin ennenkään, tässä mitään luolamiesmeininkiä ole tarvittu, hän naurahti.

Asikaisen nimeä on rummutettu lajipiireissä ja -mediassa jo pitkään. Miten hän käsittelee isomman näkyvyyden, odotukset ja väistämättä kasvavat julkisetkin paineet suomalaisten perinteisessä menestyslajissa?

- No, ne kuuluvat tähän hommaan. Liikuntatieteen opinnot ovat jäissä eivätkä edistyneet pariin vuoteen ollenkaan, mutta muuten pyrin elämään ja keskittymään kuten ennenkin.

Torstain karsinnassa toiseksi parhaiten hypännyt toinen Kuusamon oma poika, Anssi Koivuranta, epäonnistui pahasti ja putosi toiselta kierrokselta. Pisteille yltäneistä suomalaisista Ville Larinto oli 21:s ja vasta peruskuntoa sairastelujen jälkeen hakeva konkari Janne Ahonen 29:s.

Osa mielenkiinnosta kohdistui taas kerran mäkeen palanneeseen Harri Olliin. Olli, 28, oli tutun vähäpuheinen ja jäi 110 metrin hypyllään selkeästi ulos toiselta kierrokselta, mutta asioita ohi tirkistelynhalun katsovat toivonevatkin miehen hyppäämiseltä enemmän elämänhallintaa kuin metreissä mitattavia tuloksia.

Kokonaisuutena Suomen mäkihyppy ponnistelee yhä ylös harrastajamäärien romahduksen, keskinäisten kuppikuntariitojen, väline- ja mäkikehityksessä jälkeen jäämisen ja huippunimien lopettamisen jälkeisestä montustaan.

Positiivisia signaaleja näkyy jo, mutta odotukset kannattaa pitää maltillisina. Ex-aktiivit, valmentajat ja muut laji-ihmiset toistivat kuin yhdestä suusta, että Lauri Asikaiselle realismia on tällä kaudella hyppytason vakiinnuttaminen lähemmäs maailman huippua ja sijoitukset kymmenen parhaan joukkoon.

Voi hyvinkin olla, että Suomen suurin mitalitoivo on Falunin MM-mäissä ensi helmikuussa Julia Kykkänen, 20.