Image

Kohukoneen vastaisku | Sanni on parhaimmillaan Suomen parasta nykypoppia.



Kohukoneen vastaisku | Sanni on parhaimmillaan Suomen parasta nykypoppia.

Kohukoneen vastaisku | Sanni on parhaimmillaan Suomen parasta nykypoppia.
Teksti Laura Friman

ETTÄ MITÄHÄN VITTUA. Neonkeltaisin kapiteelein ja leuka uhmakkaasti pystyssä esitetty kysymys käynnisti vuoden, jota 23-vuotias Sanni tuskin tulee unohtamaan – vaikka haluaisi. Talvisinglen kanteen painetun nimen nostattama paheksuntamyrsky ei varmastikaan tullut Sannille täytenä yllätyksenä. Ihan puskista taas tulivat kirosanagatea seuranneet some-myllyt: Sannin silmiinpistävää hoikistumista ruotineet iltapäivälehtiotsikot ja julmat kommenttiketjut sekä Vahinko-video. Sillä fanit tulkitsivat Sannin kipeän samastuttavaa kesäbiisiä satunnaispanoon tyytyvästä rakastuneesta hölmöstä antaumuksella – ainoa vain, että osa tulkitsijoista oli hädin tuskin kouluikäisiä. Virhe, vaikkakin vahinko.

On nurinkurista, että Sanni profiloitui vuoden 2016 aikana sensaationkipeäksi huomionarkiksi. Ensinnäkin hän vaikuttaa railakkaan lavapersoonansa takana ennen kaikkea ujolta ja epävarmalta – siis ihan tavalliselta parikymppiseltä. Lisäksi Sanni on yksi alan työorientoituneimmista tekijöistä, suoranainen tosikko, jolle kaikki ulkomusiikillinen tuntuu miltei liiankin vaikealta ja vastenmieliseltä. Ennen kaikkea kohusuma on sääli siksi, että Sannin kappaleet hautautuivat armotta oheissurinan alle. Paneutumattoman oli liian helppo olettaa, että kohuilla paikkailtiin tuotteen sisällön puutetta.

Tämän virhepäätelmän Sanni aikoo kumota. Siinä missä Sotke mut ja Lelu muodostivat s&m-tematiikan kanssa flirttailleen selkeän parin, hänen kolmas, nimetön albuminsa on selvästi erillinen, uuden aikakauden starttia markkeeraava albumi. Se on reaktiivinen teos: vastaus, vastalause ja vastaisku. Ollaan sitten julkeita!

Käydäänpä pikakelauksella läpi, mistä pilttiensä soittolistoista pöyristyvät vanhemmat voivat Sanni-albumin sisällössä kimpaantua: vitusta, paskasta, saatanasta, alusvaatemallin paneskelusta, kolmen viinipullon humalassa rakastelusta, ja niin edelleen. Ei, Sanni ei ole näennäisen naiveista sanoituksistaan ja sarjakuvahahmon äänestään huolimatta lastenmusiikkia. Eikä tämä jää hänen ainoaksi julistuksekseen.

Erityisen hanakasti Sanni tarttuu sukupuoleensa kohdistuviin odotuksiin. Kakara ku Cara kappaleella hän määrittelee naiseutensa rajat viljelemällä viittauksia palvotuimpiin selfiekuningattariin: hän ei osaa olla seksikkään vakava, sensuellisti tanssiva Rihanna tai kyliejenneri / kun ei kiinnosta meikit vaan Fenderit / mä haluun veivaa / enkä naistenvessassa pyllyy peilaa. Toimii teinin voimalauluna, mutta vetoaa kevytfeministisenä tunnarina täysi-ikäiseenkin. Levyn nimibiisillä Sanni unohtaa ujostelun ja tekee itsensä ihanuuden juhlistamisesta häpeilemättömän karnevaalin. Moukari-kappaleella hän laulaa tyynesti läpi saamaansa asiatonta palautetta ja paljastaa kertosäkeessä olevansa viileästä kuorestaan huolimatta posliinia. Se on hänen ensimmäinen selkeä, julkinen kannanottonsa hulluun vuoteen. Vaikeiden parisuhteiden glorifiointi on edelleen Sannin vahvuusalue. Taas samaa teemaa pyörittelevä Oo se kun oot on yksi levyn helmiä, vaikka sekä Sannin että Paperi T:n osuudet kappaleella ovat sanni ja paperiteemäisyydessään lähes huvittavuuteen saakka karikatyyrimäisiä. Paperi T:n vierailu on sekin merkki Sannin musiikillisesta uskottavuudesta: imagostaan tarkan räppärin ei voi kuvitella suostuvan juuri kenenkään muun listapopparin raidalle.

Vaikka levyn runko koostuu simppeleistä, klassisista pop-sävelmistä, kappalevalikoima on kauttaaltaan stadionkokoista ja nyt enemmänkin EDM-painotteista kuin orgaanista. Sannin olennaisessa roolissa oleva työpari on tälläkin kertaa tuottaja Hank Solo, jonka kanssa suoritetut rytmiset ja soundilliset kokeilut vaikuttavat pakottomilta. Kaksikko on bailannut studiossa kahdestaan keskisormi pystyssä. Se kuuluu levyllä ihanalla tavalla. Sannin materiaali on parhaimmillaan Suomen parasta nykypoppia ja kehnoimmillaankin vain keskinkertaista. Kun tämän yhdistää hänen naispopparikonventioita haastavaan rohkeuteensa, omapäisyyteensä ja omaleimaisuuteensa hän pinkoo niin pitkällä kotimaisten kollegoidensa edellä, että sinisestä tukasta erottuvat enää latvat. ■

Julkaistu: 7.11.2016