Tuoreimman perhesurman motiiveista ei tätä kirjoitettaessa ole varmuutta. Miksi menestyvältä näyttävän perheen isä surmaisi vaimonsa, pienet lapsensa ja lopuksi myös itsensä?
Psykiatrisen vankimielisairaalan vastaava ylilääkäri, tutkimusprofessori Hannu Lauerma hahmotteli tällaiseen tekoon kykenevää persoonallisuustyyppiä Iltalehden haastattelussa. Hänen mukaansa perhesurmien tekijät ovat useimmiten henkilöitä, jotka kärsivät hyvin poikkeuksellisesta narsismista. He eivät hae apua, koska he eivät hyväksy ajatusta, että he voisivat joskus tarvita apua. Lauerman mukaan surmaajat näkevät syyllisen yleensä jossain muualla kuin itsessään.
Ja ihan kuin ei riittäisi, että pienten lasten ja heidän äitinsä kohtalo aiheuttaa suunnatonta surua suurelle joukolle lähimmäisiä, näyttää siltä, että epäilty ajoi tahallaan kuorma-auton keulaan päättääkseen oman elämänsä.
Miksi itsemurha pitää tehdä toista ihmistä hyväksi käyttäen? Moni ammattiautoilija, veturinkuljettaja ja metrokuski yrittää lopun ikäänsä toipua syyllisyydentunteesta, vaikka heillä ei ole kuolemantuottamukseen osaa eikä arpaa. He näkevät painajaisia ja käyvät terapiassa yrittäessään unohtaa tapahtuman, jota he eivät voineet estää. Trauma saattaa viedä työkyvyn kokonaan.
Näistä synkeistä ajatuksista pitäisi päästä kohti valoa. Täytyyhän ongelmiin olla myös ratkaisuja. Miten me voisimme muuttaa asenteita ja ilmapiiriä niin, että apua tarvitsevat sitä myös hakisivat? Kasvattamalla ja keskustelemalla?
