Apu

Kohti valoa



Kohti valoa

Marja Aarnipuro: "Emme ole syntyneet tänne synkistelemään. Elämästähän pitäisi nauttia sen ohikiitävän hetken, jonka se kestää."
Teksti Marja Aarnipuro

Lumi on sulanut pois. Helsingissä on hyvin synkkää. Oma olokin on ryytynyt. Mieli tahtoo painua maahan. Ihmiset ympärillä ovat väsyneitä. Syksy on vienyt meistä mehut. Masentaa.

Talous on lamassa ja yhteiskunta murroksessa. Kaikille ei riitä töitä. Tulevaisuutta maalataan mustaksi. Nettikeskustelijat riitelevät ja me muutkin äksyilemme toisillemme. Kaikille tulee paha mieli.

Seis! Eihän tämä näin voi mennä. Emme ole syntyneet tänne synkistelemään. Elämästähän pitäisi nauttia sen ohikiitävän hetken, jonka se kestää.

Kokeilen kuulemaani kikkaa. Vedän suupielet kohti korvia ja hymyilen, vaikka ajatukset pyörivät synkkinä mielessäni. Ja kas, käänne aivoissa tapahtuu. Hassua, että se on näin pienestä kiinni.

Alan nähdä hyviä asioita. Luen Huffington Postista Blake Fleetwoodin blogin, joka on otsikoitu: ”Jos haluat amerikkalaisen unelman, mene Suomeen.” Maahan, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan, kaikki koulutetaan ja yhteiskunnallinen nousu on lähinnä itsestä kiinni. Hyvään maahan, jossa sairaat edelleenkin hoidetaan ja heikoista huolehditaan.

Tuleva lauantai on vuoden 2013 lyhin päivä. Se on vuoden pimein päivä, mutta samalla se on lupaus keväästä. Katri Helenan laulua hyräillen lähden kulkemaan valoon päin.

Julkaistu: 17.12.2013