Apu

Kirsi Salo on henkisen yrttitarhan valtiatar



Kirsi Salo on henkisen yrttitarhan valtiatar

Kirsi Salon, 47, kotipiha on muotoutunut omistajansa henkisen kehityksen myötä: tulevana kesänä pihapiirissä kasvavat vaihtoehtoiset makeuttajat ja lääkeyrtit.
Teksti Apu-toimitus

Lontoo 1990-luvulla: Kirsi Salo painaa ympäripyöreää työpäivää ja tulkitsee reaaliajassa televisionkatselijoille talousmaailman uusimpia muutoksia. Liki parikymmentä vuotta myöhemmin Kirsi kertoo oman keittiönpöytänsä ääressä Helsingin Laajasalossa hiljattain päättyneestä kuukauden matkasta Balille, jonne hän ystävineen unelmoi järjestävänsä retriitin. Siellä ihmiset saisivat eväät elämän transformaatioon, kokonaisvaltaiseen muutokseen. Alansa asiantuntijat kasvattaisivat ja kertoisivat superruoasta ja lääkeyrteistä, ja Kirsi auttaisi henkisessä muutoksessa hävittämään elämää haittaavat uskomukset. Puheessa vilisevät henkiset arvot, ihmisen ja luonnon yhteys, itsetutkiskelu. Hetkinen, juuri kauemmas ei finanssimaailmasta tai Heikoin lenkki -ohjelman kylmäkiskoisesta juontajasta enää pääsisi.

– Niinpä, en itsekään olisi tuolloin 1990-luvun alussa uskonut, että olisin nyt tässä, Kirsi nauraa ja lisää samaan hengenvetoon, ettei koskaan ole tehnyt suuria pitkän linjan suunnitelmia elämässään.

Kirsin elämä on kuitenkin kantanut aina keskivertoa paremmin, mutta muutos henkiseen suuntaan alkoi konkreettisella pysäyksellä vuonna 1997, jolloin Kirsi joutui vakavaan lumikelkkaonnettomuuteen.

– Ystäväni sanoivat, että sen jälkeen kiinnostuin henkisistä asioista  eri lailla ja aloin myös perehtyä aiheeseen monella tasolla, Kirsi muistelee.

Seuraava selvästi muutosta tukeva ajankohta oli muutaman vuoden takainen avoero perheen lasten isästä.

– Eron jälkeisenä ajanjaksona vietin poikkeuksellisen paljon aikaa lasten kanssa, eikä minulla ollut henkilökohtaisia menoja.  Silloin oli luonnollisesti myös hyvä hetki jälleen perehtyä kirjallisuuteen, kun en liehunut missään muualla. Hope-hyväntekeväisyysjärjestön toiminnanjohtajana työskennellessäni minua pyydettiin lifecoach-koulutukseen ja lähdin mukaan, Kirsi jatkaa.

Hyväntekeväisyysjärjestön parissa tehdyt 14-tuntiset työpäivät vaihtuivat vuoden kestävään koulutukseen, jossa oppilaat terapoivat toinen toistaan. Vuosi toi muutoksen, ja Kirsi sai itselleen uuden ammatin henkisenä valmentajana. Hänen pakeilleen ei yleensä tulla yhden yksittäisen ongelman kanssa, vaan kyseessä ovat kuulemma suuremmat linjat.

– Asiakkaikseni hakeutuvat yleensä ihmiset, joilla on esimerkiksi kokonaisvaltaisen tyhjä olo elämässään. Tapaamme kerrasta neljään kertaan, minkä jälkeen elämä on jo uusilla urilla, Kirsi summaa.

– Ympäröivä maailmamme on illuusio, ja se muuttuu varmasti, kun itse muutamme suhtautumistamme siihen, Kirsi jatkaa.

Uusia taitojaan valmentajana hän soveltaa myös lasten kasvatuksessa. Mikäli kiukkua ja riitaa tulee, Kirsi alkaa heti purkaa tilannetta paloihin ja tuntemuksiin.

– Saatan kysyä esimerkiksi, että miltä suuttumus tai viha tuntuu ja missä. Minkä muotoinen se voisi olla.

Henkinen tie näkyy myös kotona suolakivilamppuna, tavoitteista kertovana ajatuskarttana jääkaapin ovessa sekä olohuoneen buddhalaisina ja hindulaisina jumalankuvina.

– On Jeesuskin minusta hyvä tyyppi. Mielestäni kaikissa uskonnoissa on hyvää ja yhteneväistä. Elämänmuutoksessa oleellisinta on ollut hahmottaa se, että olemme kaikki yhtä: ihmiset, eläimet ja planeetta, Kirsi kuvailee.

Nykyisin Kirsin elämänkatsomukseen kuuluu myös mahdollisimman tuoreiden ja puhtaiden ruoka-aineiden käyttö. Keittiöstä löytyy kasvattamo muun muassa vehnänorasta varten.

– Sen ansiosta verenmyrkytystä seurannut harmaiden hiusten kasvu loppui, Kirsi kertoo.

Tehotuotettu ruoka on perheessä julistettu boikottiin, punaisesta lihasta suositaan hirveä ja poroa. Toki myös tavallinen lapsiperheen arki näkyy: pojat syövät kuten haluavat ja ruokasuosikeista löytyy perinteistä spagettia ja jauhelihakastiketta. Tosin vanhin poika ei enää juuri halua syödä punaista lihaa. Perheen ruokatottumusten mielenkiintoisimpiin ratkaisuihin kuuluu vesi, jonka Kirsi hakee mieluiten luonnon lähteistä.

– Lähteestä haettu vesi on elävää, ja sillä on tietoisuus, kun taas vesijohtoveden tietoisuuden taso on laskenut, Kirsi kertoo näkemyksestään ja löytää käden käänteessä nettisivun tukemaan teoriaa.

Kirsin uuteen elämäntyyliin kuuluu äärimmäisen keskittynyt oman kehon kuunteleminen: mikäli jotain ruokaa tekee mieli, hän syö sitä.

– Tietysti siinä pitää olla myös järki mukana. Toisaalta, kun huomasin, että jokin aika sitten oli oman kasvun hetki, lopetin uusien ohjattavien ottamisen hetkeksi ja keskityin itseni kehittämiseen. Nyt olen jälleen valmis valmentamaan ja puhelinkin soi mukavasti, Kirsi kertoo.

Miten sitten kahden lapsen äidillä on mahdollisuus järjestää itselleen hengähdystaukoja, kun työelämän irtiotot ovat monille lähes mahdottomuuksia vuosienkin suunnittelun jälkeen? Seitsemän kuukauden itsetutkiskelulle omistetut jaksot eivät ole Kirsille vieraita.

– Ihmettelen usein itsekin, mistä rahani tulevat. Olen tosin ollut äärettömän onnekas aikaisemmissa sijoituksissani, ja onhan televisiotöitäkin ollut tasaisesti, muun muassa kaksi ohjelmaa viime vuonna, Kirsi listaa, mutta uskoo suurimman salaisuuden olevan omissa kulutustottumuksissaan.

– Minulla on äärimmäisen pienet kulut. En ravaa kaupungilla, syö ravintoloissa tai kuluta muihin vastaaviin asioihin.

Työmaailmaltaan Kirsin elämä on täynnä vastakkaisuuksia. Hän on osakkaana rahoitusyhtiössä, ja viikkoon saattaa kuulua luonnollisena jatkumona siirtyminen rahoitusneuvotteluista suoraan hyväntekeväisyysyhdistyksen hallituksen kokoukseen ja edelleen avaamaan asiakkaan elämän ongelmakohtia. Ennen kuin unelma retriitistä Balilla on totta, riittää Kirsillä tehtävää myös omassa puutarhassaan. Ruokametsäksi kutsutulla balilaistilalla ruokakasvien tuottaminen perustui siihen, että kasvit huolehtivat toisistaan, mutta helsinkiläisellä kotipihalla ei olla vielä niin pitkällä.

Kirsi on asunut nykyisessä kodissaan vuodesta 2003. Viime vuonna hän haki hautakivimurskaamolta kiviä ja muodosti yrttitarhansa muinaisen tyhjyyttä ja täyttymystä kuvaavan symbolin sisälle. Pihan maamerkkejä ovat uljas 40-vuotias pylvästuija sekä monta kesää iloa tuonut uima-allas.

– Parasta on saada omasta pihasta ainekset aamu-smoothieen.  Olen saanut myös hyvien lääkeyrttien siemeniä ystäviltäni, ne ovat odottamassa kevättä. Pihan nokkoset saavat kasvaa omia aikojaan, ja myös ne käytetään mehustukseen ja pirtelöihin. Erityinen suosikkini on stevia, joka on loistava vaihtoehtoinen makeuttaja. Pelkästään yksi lehti riittää, Kirsi kertoo.

Kokonaisuudessaan Kirsin puutarha kuulostaa lähinnä ruokakaupan vihannes- ja hedelmätiskiltä. Tuttujen kotimaisten marjojen lisäksi pihalla kasvavat vihannekset selleristä pinaattiin ja porkkanasta lehtikaaliin, perunaa unohtamatta. Pihan puista poimitaan omenat, kirsikat ja luumut.

– Marjoja ja porkkanoita riittää säilöttäväksi asti. Äitini on myös puutarhaviljelijä, ja häneltä saan hevosenlantaa maan lannoitteeksi.

Viime vuodet sinkkuna elänyt Kirsi sanoo, ettei poltetta uuteen parisuhteeseen ole ja että yrttitarhan kunnostus hoituu yksinkin.

– Tulen ihan hirveän hyvin toimeen näin, ja minulla on sitä paitsi todella suuri ystäväjoukko, jonka kanssa voimme viettää vaikkapa puutarhajuhlia. Siellä nautitaan tietysti pakurilimua sekä raakakakkua!

Teksti Veli Kojonen

Kuvat Kaisu Jouppi

Julkaistu: 4.4.2014