Apu

Kirjoja elämästä hämärässä, isänmaan pettureiden lapsista ja murhasaaresta: 3 arviota

Kirjoja elämästä hämärässä, isänmaan pettureiden lapsista ja murhasaaresta: 3 arviota
Arviovuorossa Viveca Sten: Kaikessa hiljaisuudessa (WSOY), Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit (Otava) ja Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät (Atena).

Viveca Sten: Kaikessa hiljaisuudessa (WSOY)

Sandhamnissa tapahtuu taas. Naapurisaaren loma-asuntojen rakennustyöt keskeytyvät, kun maasta löytyy osia ihmisen luurangosta. Kymmenen vuotta aiemmin seudulta katosi kaksi naista ja yksi mies. Onko joku heistä haudattu tänne, ja jos, niin kenen toimesta? Juristi Nora Linden ei ole ehtinyt toipua edes edellisen traagisen rikoksen aiheuttamasta järkytyksestä, kun selvitettävänä on jo seuraava murha. Onneksi apuna on uskollinen ystävä, poliisi Thomas Andreasson.

Viveca Sten kuuluu niihin Ruotsin dekkarikuningattariin, joiden jokaista kirjaa uskollinen fanikunta odottaa. Hänen mielikuvitustaan ei kahlitse edes se, että Sandhamnissa asuu todellisuudessa vain satakunta ihmistä, ja murhadekkareissa ollaan jo kymmenennessä osassa. Kelpo suoritus, jälleen kerran.

Elisa Miinin

Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit (Otava)

Mitä tapahtuu hämärän turvin, niissä hetkissä ja ajatuksissa, joita muut eivät näe? Ohjaajana ja käsikirjoittajana tunnetuksi tullut Johanna Vuoksenmaa kuljettaa esikoisromaanissaan lukijaa kuin elokuvan kohtauksesta toiseen, yhden perheen sisällä koettuihin erilaisiin todellisuuksiin.

Kehyksen nostalgiselle perheromaanille antaa maaliskuussa 1977 Suomea koetteleva sähkölakko, jonka käytännön toteutuksesta vastaa sähkölaitoksella työskentelevä Ojalan perheen isä. Hammaslääkäriäidin pora pysähtyy kesken paikkauksen, mutta pimeä tarjoaa myös yllättäviä vapauksia.

Vuoksenmaa havainnoi tavallisten ihmisten arkea tarkkanäköisesti, viisaasti ja lämmöllä. Aina emme tee hyviä valintoja, ja juuri se tekee meistä kiinnostavia ja inhimillisiä.

Elisa Miinin

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät (Atena)

Vuonna 1936 Jurin isä ja äiti kuljetetaan Leningradista Stalinin vankileirille. Viisi sukupolvea myöhemmin lapsi leikkii pihallaan Turussa. Välissä on lukematon määrä päiviä, iloa, surua ja kysymyksiä vailla vastauksia. Isänmaan petturien lapsilla ei ole mahdollisuuksia, mutta sinnikkyys kantaa läpi vaikeimpien hetkien.

Historiallisten tapahtumien julmuudesta huolimatta Anna Soudakova kertoo perheen tarinan vivahteikkaasti ja kauniisti. Hän onnistuu siinä, mihin vain parhaat kirjat pystyvät: antamaan sanat asioille, joita on mahdoton kuvailla. Selittämään maailmaa ja meitä ihmisiä. Kertomaan siitä, mitä oli ja mitä olisi voinut olla. Ja kaikesta huolimatta lukijalle jää onnellinen olo, että sai kokea ihmeellisen matkan omalla sohvallaan.

Elisa Miinin

Julkaistu: 12.10.2020
Kommentoi »