Eeva

Kirjailija Max Seeck arvostaa ruokaa, jonka eteen on nähty vaivaa: ”Hemmottelen vaimoani karamellipossulla”

Kirjailija Max Seeck arvostaa ruokaa, jonka eteen on nähty vaivaa: ”Hemmottelen vaimoani karamellipossulla”
Kirjailija Max Seeck inspiroituu helsinkiläisravintoloiden annoksista ja innostuu sen jälkeen kokkaamaan niitä kotona. Karamellipossu on ollut hänen suosikkiannoksensa 12 vuotta.
Julkaistu: 11.3.2022

Max Seeck on helsinkiläinen kirjailija, elokuvatuottaja ja kahden lapsen isä. Master Chef VIP -ruokaohjelmassa kilpaillut kirjailija kertoo lempireseptinsä tarinan.

Max Seeck: ”Syön kunnolla, jotta jaksan kirjoittaa”

”Maistoin karamellisoitua possua ensimmäisen kerran ravintola Farangissa noin 12 vuotta sitten, kun olin siellä viettämässä kaverini synttäreitä. Annos oli maistelumenun tähti.

Karamellipossun makeus ja pehmeys tekivät minuun vaikutuksen. Ruuan omintakeinen maku syntyy tähtianiksesta, kanelista ja palmusokerista. Kaikki mausteet ovat tasapainossa. Annoksen koostumus on tyylikäs. Possu on sisältä mureaa ja pinnalta rapeaa.

Mietin jo ravintolassa, että haluan kokeilla karamellipossun kokkaamista kotona. Löysin hyvän reseptin nopeasti googlaamalla.

Karamellipossun kokkaaminen kannattaa jakaa kahdelle päivälle. Ensin porsaanniska haudutetaan pehmeäksi. Seuraavana päivänä lihat friteerataan ja tehdään karamellikastike.

Kun tein annoksen ensimmäisen kerran itse, arvostukseni sitä kohtaan nousi entisestään. Huomasin, miten paljon aikaa ja huolenpitoa tarvitaan, jotta ­ruuasta tulee hyvää.

Hemmottelen vaimoani Pauliinaa karamellipossulla, kun haluamme syödä erityisen hyvin. Ruuan valmistelu pitää aloittaa jo edellisenä päivänä, joten sitä ei tule tehtyä kovin usein. Tähän asti olen kokannut possua vain meille kahdelle, mutta aion vielä joskus valmistaa sitä myös isolle illallisporukalle.

Olen niin kiireinen, että vaimoni tekee meillä arkisin ­suurimman osan ruuista. Jonkin verran myös tilaamme ruokaa kotiin.

Suhtaudun syömiseen hyvin käytännön­läheisesti. Toisin kuin moni luulee, en kirjoita iltaisin ja öisin vaan toimistoaikaan yhdeksästä viiteen. Välissä pidän lounastauon. Syön kunnolla, jotta jaksan kirjoittaa.

Nautin hyvästä ruuasta, ja siihen on kiva panostaa. Useimmiten kokkaan kuitenkin perusruokia, kuten pastaa, liharuokia tai grillattua kalaa. Niiden reseptit osaan ulkoa.

Välillä on kuitenkin kiva kokeilla uutta ja tehdä juuri niin kuin reseptissä lukee. Esimerkiksi karamellipossun reseptin kanssa en sooloile. Jos yritän oikoa, ruuasta ei tule oikean makuinen. Siksi en ole muokannut ohjetta. Se on sellaisenaan täydellinen.

Karamellikastikkeesssa on sokeria yhteensä lähes 300 gram­maa.

Viimeksi inspiroiduin helsinkiläisen ravintola Bardot’n merianturasta. Maukas kala oli leivitetty, paistettu runsaassa voissa ja maustettu suolan lisäksi kapriksella, sitruunalla ja appelsiinilla.

Annoksessa yhdistyivät makea ja hapan. Kokeilin annoksen tekemistä kotona, ja lopputulos oli välimerellisen herkullinen.

”Arvostan ruokaa, jonka eteen on nähty vaivaa”

”Opettelen mielelläni uusia ruuanlaittotekniikoita. Viime keväänä kilpailin televisiossa ­Master Chef VIP -ruokaohjelmassa. Silloin ohjelman tuomari ja Farangin omistaja, kokki Tomi Björck opetti meille kilpailijoille muun muassa vakuumipakatun lihan kypsennystä vesihauteessa.

Kuvausten jälkeen ostin sous vide -sirkulaattorin kotiin ja olen valmistanut myös karamellipossua vesihauteessa. Sirkulaattori kypsentää lihan muutamassa tunnissa juuri sopivan kypsyiseksi. Sirkulaattorilla voi kypsentää myös kanaa ja kalaa.

”Haluaisin oppia valmistamaan sushia ja kunnon pitsoja”, kirjailija Max Seeck kertoo.

Seuraavaksi haluaisin oppia valmistamaan sushia ja kunnon pitsoja. Niitä varten pitäisi hankkia pitsauuni, jonka lämpötilan saa korkeaksi.

Olen kaikkiruokainen enkä inhoa mitään ruokaa. Yksi huono ruokamuisto minulla kuitenkin on häämatkaltani Kreikan Santorinilla seitsemän vuotta sitten.

Olimme vaimoni kanssa illallisella maisemaravintolassa. Auringonlasku oli kaunis, ruoka kauheaa. Kalmari oli kuminen, paksu ja kylmä. Minusta tuntui kuin olisin viipaloinut kumisaapasta. Se on harvoja kertoja, kun olen jättänyt ravintolassa annoksen syömättä.

Hyvällä tavalla ikimuistoisen aterian söin noin vuosi sitten, kun kaverini oli valmistanut Lähi-idän henkisen aterian. Pöydän ääressä oli kymmenen henkeä ja tarjolla oli paljon erilaisia leipiä, kasviksia ja lihoja. Kaikki oli erittäin maukasta. Arvostan ruokaa, jonka eteen on nähty vaivaa.”

Artikkeli on julkaistu Eevassa 11/2021.

Kommentoi »