Eeva

Kirjailija Eva Frantzin unelmatalo


Toimittaja, kirjailija Eva Frantz asuu komeassa kivitalossa Espoon Nöykkiössä. Idylliselle rinnetontille rakennetun kodin esikuva on aatelishuvila, jota hän on ihaillut lapsesta saakka.
Kuvat Juha Juntto

Ryteikköisen rinnetontin ylimmällä kukkulalla nökötti vielä kymmenisen vuotta sitten pieni, ränsistynyt kesämökki. Sen umpeen kasvaneessa pihapiirissä taistelivat elintilastaan syreeni- ja alppiruusupensaat sekä muutama omenapuu.

Syreenit ja alppiruusut kukoistavat jälleen, mutta omenapuita ei enää ole. Mökin paikallakin on nyt paviljonki, jonka viereen rakennetulta patiolta avautuvat näkymät alas Espoon Nöykkiön vehreään, hauskasti kattojen täplittämään maisemaan.

Paikka kuului Yle Vegan toimittajan, kirjailija Eva Frantzin edesmenneelle isoenolle. Se uinui vuosia hylättynä, kunnes Eva ja hänen miehensä, it-arkkitehti Jonas Frantz lunastivat tontin mökkeineen itselleen.

”Kävin täällä joskus lapsuudenkesinä. Muistan, että mökin ympärillä oli silloin vain metsää ja jossain tässä lähellä yksi tiilitalo”, Eva tuumii katsellessaan näkymää.

Uusi omakotitalo on rakennettu rinteeseen. Laskeudumme muutaman betoniportaan kautta terassille. Edessämme on nyt kaunis erkkeri ja pariovet, joiden kautta pääsemme sisälle talon toiseen kerrokseen.

Silmäys yläkerran eleganssiin herättää mielikuvan menneestä maailmasta ja elämästä kartano-miljöössä. On kristallikruunuja, taideteoksia ja tarkoin valittuja esineitä takanreunuksella. On huonekaluja, joilla on tarina.

Upea koti on mukaelma munkkiniemeläisestä huvilasta.

Kiehtova kartanotyyli

Kartanotyyli on kiehtonut Evaa yläkouluikäisestä lähtien. Hänen koulureittinsä kulki Helsingissä läheltä Munkkiniemen kartanoa ja siitä vähän matkan päässä olevaa, Gustaf Welanderin piirtämää vuonna 1928 valmistunutta kivitaloa.

Eva ihasteli keltaista huvilaa aina ohikulkiessaan. Hän piti talon ulkomuodosta, sen julkisivusta, komeasta sisäänkäynnistä, pilareista ja parvekkeista.

Eva tiesi heti, mistä malli haetaan, kun heidän haasteelliselle tontilleen ei löytynyt valmistaloa. Oli parempi suunnitella omannäköinen talo.

”Menimme Jonaksen kanssa katsomaan huvilaa yhdessä, otimme siitä valokuvia ja veimme ne malliksi arkkitehti Maarit Pyykölle. Ilmoitimme hänelle, että tässä olisi unelmiemme koti”, Eva Frantz kertoo talon historiasta.

Luonnonkauniiseen ympäristöön sovitetussa omakotitalossa on 220 neliötä. Talon rakentamisesta vastasivat pääosin espoolaiset kirvesmiestaiturit, isä ja poika. Myös muut työmiehet osoittautuivat erinomaisiksi ammattilaisiksi.

Yläkerran oleskeluhuoneet muodostavat avaran kokonaisuuden.

Näyttävä yläkerta

Yläkerran huoneita yhdistää näyttävyys ja persoonallisuus. Valoisasta erkkeristä levittäytyy avara aula, joka on yhdistetty sulavasti olohuoneeseen ja keittiöön.

Erkkerin molemmat päädyt on pyhitetty Evalle. Hän pitää pinkistä, joten kummassakin tilassa on räiskyvällä värillä maalatut huonekalut: luku- ja rentoutumispaikassa on pyöreä antiikkipöytä ja työpisteessä tuoli.

Työhuone sen sijaan on tapetoitu sammalenvihreäksi, ja sitä komistavat kattava kotikirjasto sekä jykevä kirjoituspöytä. Ikkunoissa on lattiaan asti laskeutuvat verhot. Kaikki henkii kartanoromantiikkaa.

”Rakastan kristallikruunuja, joita on jokaisessa huoneessa aina kylpyhuoneesta lähtien”, Eva tunnustaa.

Hän pitää kovasti myös korkeista huoneista ja näyttä-vistä portaista. Yläaulan keskipiste onkin näyttävä portaikko ja sen komeat takorautakaiteet.

Sininen sohva oli kompromissi, Eva halusi pinkin, mies mustan.

Alakertaan on sijoitettu perheen tyttärien, 12-vuotiaan Tyran ja yhdeksänvuotiaan Selman, iloisin värein somistetut kamarit sekä saunatilat ja kodinhoitohuone.

Portaiden vieressä on talon isännän ylpeys, tämän itse rakentama viinihuone.

”Jonas on todella taitava käsistään. Viinihuoneen lisäksi hän on nikkaroinut patiot ja terassit sekä tehnyt leikkimökin ja puutarhavajan”, Eva ylistää.

Keittiö on varustettu nykyaikaisesti mutta näyttää tyylikkäästi vanhanaikaiselta.

Hiljaa valmista tulee

Frantzin perhe muutti upeaan kotiinsa runsaat kahdeksan vuotta sitten, kun talo oli vielä osin keskeneräinen. He ovat täydentäneet kotiaan pikkuhiljaa. Perussävyt ovat musta, harmaa ja valkoinen, joihin on helppo yhdistää muita värejä.

”Saan yleensä päättää sisustamisesta, mutta Jonas kyllä vähän katsoo perääni, etten innostu tekemään liian rohkeita ratkaisuja”, Eva tunnustaa ja kertoo, kuinka pariskunta hankki uuden sohvansa:

”Jonas olisi halunnut mustan, minä pinkin. Kompromissina valitsimme lopulta sinisen.”

Vanhat, perinnöksi saadut huonekalut ja esineet istuvat hyvin kodin viehättävään tunnelmaan. Etenkin Evan suvussa on paljon vanhemmilta sukupolvilta jäänyttä tavaraa, josta muut sukulaiset eivät olleet kiinnostuneita.

”Minulle ne kelpasivat mainiosti. Erkkerin ruokailuryhmän olen saanut edesmenneen isoisäni kodista. Erkkeri on itse asiassa suunniteltu ja rakennettu nimenomaan näiden huonekalujen ympärille.”

Valoisassa kylpyhuoneeesa on romanttinen tunnelma.

Uutta tulossa

Kulunut kesä ja syksy ovat olleet Eva Frantzille iloista odotusaikaa, sillä marraskuussa syntyy perheeseen kolmas lapsi.

Syyskuussa 2018 Evalta ilmestyi dekkari Kahdeksas neito. Kolmiosainen kirjasarja kertoo poliisi Anna Gladin tutkimuksista. Sen ensimmäinen suomennettu teos, Sininen huvila, julkaistiin aiemmin.

”Olen yllättynyt Sinisen huvilan saamasta huomiosta”, Eva iloitsee.

Kirjailija on tehnyt myös lastenkirjan Hallonbacken. Sen suomennos ilmestyy keväällä 2019.

Mutta onko totta vai tarua tarina, jonka mukaan Eva Frantz on koko ikänsä ollut kaupunki- ja kerrostaloihminen?

”Se on totta. En kuvitellut koskaan asuvani näin – omakotitalossa lähellä luontoa!” ●

Juttu julkaistu Eevassa 10/2018.

Julkaistu: 14.3.2019