Image

Kirja on pop!

Kirja on pop!

Kirjallisuusko kriisissä? Ja katin kontit. Kirjat ja kirjailijat ovat nyt seksikkäämpiä kuin koskaan.
Teksti Pekka Hiltunen
Kuvat Rami Niemi
Mainos

Jos seuraa kirjallisuutta vain uutisotsikoiden kautta, voisi kuvitella, että kirjoilla menee huonosti. Suuret kustantamot ovat potkineet väkeä ulos, ja sähkökirjojen tulosta hössötetään. Ei hätää! Perinteistä paperikirjaa ei noin vain korvata, ja kirjallisuus – se elää uutta kukoistuskauttaan.

Uudet formaatit

Sähkökirja tulee, mutta se tulee pikemminkin paperikirjan rinnalle kuin korvaamaan tämän kokonaan. Suomessa kustannusalalla eletään epävarmuuden aikoja, koska kukaan ei tiedä miten edetä sähkökirjan kanssa. Juuri nyt edessä on sähkökirjojen lukulaitteiden tulva. Tunnetuimmat laitteista ovat verkkokauppa Amazonin Kindle ja Sony-yhtiön Reader, joista on kaupan jo useita versioita. Niiden ohessa maailmalla on tarjolla ainakin viitisentoista muuta lukulaitetta.

Tänä syksynä kotimaiset kustantamot ovat lupailleet myyntiin jo satoja suomalaisia teoksia sähkökirjoina. Koska mikään lukulaite ei ole saanut markkinoilla hallitsevaa asemaa, jo nyt ennustetaan, että muutamassa vuodessa Kindlet ja Readerit jäävät historiaan. Sähkökirjojen lukeminen yleistyy osaksi kaikenlaisten kannettavien – kännyköiden, iPadin ja niin edelleen – käyttöä.

Voi olla, että aikanaan vain osa kirjoista julkaistaan paperilla, mutta se ei tarkoita painettujen kirjojen katoamista kokonaan. Siihen ne ovat aivan liian käytännöllisiä. Tutkimusten mukaan sähkökirjojen lukijatkin ovat edelleen kiinnostuneita paperikirjoista ja hankkivat niitä. Kirjoja aletaan julkaista niin kuin elokuvia ja musiikkia: teoksia levitetään useissa formaateissa.

Erään asian sähkökirjojen tulo mullistaa: ­kirjoja tulee olemaan saatavilla paljon enemmän. Nyt niiden saantia rajoittavat kauppojen ja kirjastojen tilat, mutta pian monet kirjat ovat saatavilla periaatteessa ikuisesti.

Megakirjat

Etkö ole vieläkään lukenut Stieg Larssonin Millennium-trilogiaa? Olet auttamattomasti ulkona ajastasi!

Osa kirjoista ei ole enää pelkkiä kirjoja. Niistä on tullut globaaleja mediatapahtumia, kuten menestyksekkäimmistä elokuvista, tv-sarjoista ja levyistä. Megakirjoista suurimpia ovat Larssonien ohella Harry Potterit, Dan Brownit ja Stephenie Meyerit. Näitä kirjoja odotetaan, niiden tulosta uutisoidaan ja niiden myyntilukuja seurataan kuin urheilutuloksia.

Megakirja saatetaan julkaista lähes samaan aikaan kaikkialla maailmassa, mitä aiemmin tapahtui vain elokuville ja levyille. Megakirjoja lukiessaan ihmiset ovat tietoisia siitä, että samaan aikaan niitä lukevat miljoonat muut ympäri maailman, ja se vaikuttaa lukukokemukseen. Ne ovat ­kirjatapahtumia, joihin osallistutaan osaksi siksi, että on hauska olla mukana maailmanlaajuisessa ilmiössä. Megakirjojen ansiosta kirjallisuus on saanut omat pop-tähtensä. Heitä lukemalla ei osoiteta kirjallista sivistyneisyyttä vaan pop-sivistyneisyyttä.

Megakirjat ovat muuttaneet kirjamarkkinoita. Muiden kirjojen suosiota verrataan niihin. Kirja-alan globaalistuminen on saanut monet tavallisetkin kirjailijat tuntemaan, että ollakseen onnistuneita kirjailijoita heidän pitää saada kirjansa julkaistua useissa maissa, totesi kirjailija ja kääntäjä Tim Parks New York Review of Books -lehdessä alkuvuonna.

Se johtaa ilmiöön nimeltä Tylsä Globaali Kirja, Parks ­huomautti. Kun romaani tuotetaan kansainvälisiä markkinoita ajatellen, siitä saatetaan karsia pois jo ensi vaiheessa vaikeita nimiä, paikallisia kulttuurierikoisuuksia ja ylipäätään asioita, joita olisi vaikea kääntää eri kielille. Esimerkiksi Stieg Larssonin teosten tietä siloiteltiin maailmalle laimentamalla englanninkielisistä käännöksistä kiroilua, feminismiä ja yhteiskuntakritiikkiä.

Oikean kirjallisuuden suosio

Kuulostaako siltä, että kirjoja arvioidaan nykyään vain myynnin ja markkinoinnin suorituksina? Ei sentään. Megamenestyjien varjossa kukoistavat toisenlaiset menestyjät: kirjallisesti arvostetut tekijät, joiden teoksia odottaa pysyvä, maailmanlaajuinen lukijakunta. Heihin kuuluvat esimerkiksi sellaiset nimet kuin Ian McEwan, Umberto Eco, Peter Hoeg, Paul Auster, Toni Morrison, Margaret Atwood, Haruki Murakami ja Zadie Smith.

Niin sanotun ”oikean” kirjallisuuden arvostus laski maailmalla pitkään, mutta nyt se on alkanut elpyä. USA:ssa tehtiin viime vuonna tutkimus, jonka mukaan ”oikeaa kirjallisuutta” lukevien amerikkalaisten määrä oli kääntynyt pieneen nousuun. Noin 112 miljoonaa amerikkalaista harrastaa tällaista kirjallisuutta (romaaneja, novelleja, näytelmiä ja runoutta), eikä luvussa ole edes mukana tietokirjallisuuden tai sarjakuvien harrastajia. Vaikka usein otaksutaan, että kirjojen lukeminen ylipäätään vähenee, se on päinvastoin lisääntynyt useissa maissa, ilmeni Manchesterin yliopiston selvityksessä.

Suomessa kirjallisuuden vahvasta asemasta kertoo vaikkapa Kirjakauppaliiton ja Suomen Kustannusyhdistyksen teettämä Suomi lukee -kysely. Sen mukaan joka kolmas meistä lukee kuukausittain kaunokirjallisuutta, ja määrä on pysynyt vakaana 90-luvulta. Kirjojen myynti Suomessa laski viime vuonna, mutta yhdessä lajissa ei: kaunokirjallisuuden myynti kohosi viidellä prosentilla 44,4 miljoonaan euroon. Kasvu on jatkunut tänä vuonna, tilastoi Kustannusyhdistys.

Kotimainen kärki

Ennen suomalainen menestyskirjailija tarkoitti Kalle Päätaloa tai Laila Hirvisaarta, jotka tekivät Suomessa hyvin myynyttä perinteistä proosaa. Nyt se tarkoittaa hyvin monenlaisia kirjailijoita, joista usean teokset myyvät myös muualla.

Uusien tähtien kärjessä on Sofi Oksanen – ­kirjailija, joka on puhuttanut maata enemmän kuin yksikään muusikko tai elokuvantekijä vuosiin. Puhdistuksen käännösoikeudet on myyty lähes kolmeenkymmeneen maahan, mikä nostaa Oksasta vauhdilla kansainväliseksi nimeksi. Suomessa kirjaa on myyty lähes 160 000 kappaletta ja ulkomailla Oksasen tietojen mukaan jo reilusti yli 100 000. Myös muiden 2000-luvun hitti­kirjailijoiden myynti­luvut ovat niin isoja, että suurimmatkin suomalaiset pop-tähdet saavat yleensä vain haaveilla niistä: Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie on myynyt yli 120 000 Suomessa ja 60 000 Ruotsissa, Juha Vuorinen ilmoittaa myyneensä Suomessa yli 850 000 kirjaa, Heli Laaksosen murrerunokirjoja on kaupattu yhteensä yli 240 000…

Suomalaisen kirjallisuuden menekki maailmalle oli viime vuosiin asti vaisua, lukuunottamatta harvoja poikkeuksia, kuten Arto Paasilinna. Nyt ulkomailla menestyviä kirjailijoitamme on jo kymmeniä. Esimerkiksi Monika Fagerholmin Amerikkalaista tyttöä on myyty Ruotsissa yli 200 000 kappaletta ja se on ilmestynyt kuudessa muussa maassa. Kirjaviennin etunenässä kulkevat dekkarikirjailijat. Leena Lehtolaisen teoksia on myyty Suomessa yli puoli miljoonaa kappaletta – ja maailmalla jo yli miljoona.

Luksuskirjat

Sähkökirjojen aikana painetut kirjat saavat uudenlaista statusta: niitä omistamalla ja kantamalla ihminen viestii kulttuurisesta maustaan. Jo nyt joistakin uusista kirjoista tehdään ulkomailla erityisiä luksuspainoksia. Näihin erikoistuvia kustantamoita ennustetaan syntyvän lisää, ja jotkin niiden tuottamista kirjoista ovat jo itsessään ylellisiä taideteoksia. Kun kustantaja Kraken Opus julkaisi äskettäin kirjan intialaisesta kriketin huippupelaajasta Sachin Tendulkarista, teoksesta tehtiin myös kymmenen kappaleen erikoiserä, jonka paperimassaan sekoitettiin pari desiä Tendulkarin verta. Kirja maksoi noin 60 000 euroa, ja painos myytiin heti.

Taidekirjoihin erikoistunut Taschen-kustantamo on julkaissut tavallisempien kirjojensa ohessa lukuisia teoksia, jotka on suunnattu rikkaille keräilijöille ja joilla kasvatetaan kustantamon mainetta. Taschenin hulppeisiin saavutuksiin kuuluvat Kuuhun laskeutumisesta tehty kookas kuvakirja, jonka erikoispainoksen kanssa sai palan Kuusta tuotua kiveä, ja Muhammad Alista tehty 800-sivuinen elämäkerta, johon sisältyy Alin signeeraamia valokuvia sekä Jeff Koonsin tekemä veistos.

Sosiaalinen lukeminen

Jos tiedät, mitä kirjaa kaverisi tai lempiartistisi on viimeksi lukenut, ­tiedät sen todennäköisesti siksi, että he ovat maininneet sen Facebook-sivullaan, vinkanneet siitä Twitterissä tai pohtineet sitä blogissa. Me kommentoimme kirjoja, jaamme lukusuosituksia ja arvioimme kirjoja julkisesti hanakammin kuin ennen, koska kaikkeen tähän on yhä enemmän helppoja mahdollisuuksia netissä. Kindle-laitteella on myös ominaisuus nimeltä Popular highlights: lukija voi merkitä tekstiin kohtia, joita suosittelee muille lukijoille. Näin toinen lukija voi halutessaan valita kirjasta version, josta näkee aina uuden sivun avatessaan, onko kukaan muista lukijoista suositellut sillä sivulla esiintyviä kohtia tai ajatuksia.

Lukemisen yhteisöllistymisestä kertoo myös innostus lukupiireihin. Ne ovat levinneet kaikenlaisten ja -ikäisten suomalaisten harrastukseksi.

Hidas lukeminen

Uuden, sosiaalisen lukemisen vastapainoksi nousee slow reading -liike. Se ei ole mikään yhtenäinen hanke vaan eri maissa, erityisesti yliopistopiireissä leviävä ajatus hitaan, keskittyvän lukemisen tarpeellisuudesta. Nimensä se on saanut slow food -liikkeeltä, joka paheksuu pikaruokia ja nopean kuluttamisen eetosta.

Hitaan lukemisen puolestapuhujien mukaan nykyihminen lukee kyllä paljon mutta liian pinnallisesti: netti ohjaa meitä nopeaan, vilkuilevaan selailuun, jossa lukija tottuu lyhyiden tekstien säännölliseen tulvaan. Se ei kasvata kärsivällisyyttä odottaa, mitä annettavaa yhdellä pitkällä tekstillä saattaisi lukijalle olla. Slow readingin apostolit uskovat, että syventyvä lukeminen kehittää ajattelukykyä ja palkitsee kokemuksena – ja että erityisesti tieteentekijöille on tarpeen lukea kokonaisia kirjoja, ei vain selailla nopsasti nettilähteitä. Aatteesta on syntynyt jo kirja Kanadassa, kymmeniä blogeja ja liuta lehtijuttuja ympäri maailmaa.

Kirjafestareiden tulva

Viime vuonna brittiläinen kirjailija William Dalrymple julkaisi teoksen Nine Lives, joka kertoi pyhyyden etsimisestä Intiassa. Kirjan markkinointiin järjestettiin julkaisukierros. Kun vielä jokunen vuosi sitten Dalrymplen kirjojen julkaisu tarkoitti vaatimatonta tilaisuutta, jossa paikalle ­vaivautuneet lehdistön edustajat saivat juoda mehua muovimukeista, nyt julkaisukierroksen ensimmäinen keikka oli esiintyminen 3 500 katsojan edessä Lontoon Barbican-keskuksessa. Dalrymple jatkoi puhumaan kirjastaan muualle Englantiin, sitten Irlantiin, Intiaan, Pakistaniin, Ranskaan, Australiaan, Hollantiin ja USA:han. Vaikka Dalrymplen kirja ei myy kovin ihmeellisiä määriä, hän päätyi tekemään lähes vuoden kestävän esiintymiskiertueen – kuin monet rock-tähdet uuden albumin julkaistessaan.

Kirjailijoiden uuden keikkasuosion syynä on se, että kirjallisuus­festivaalien ja -tapahtumien määrä maailmalla on kasvanut ällistyttäviin ­mittoihin, Dalrymple totesi Financial Times -lehdessä. Keskiverrosti menestyvä kirjailijakin saa nykyään odottaa lukuisia kutsuja puhumaan kirjastaan, ja suosituille kirjailijoille niitä tulee kymmeniä, jollei satoja.

Suomessakin kirjatapahtumien määrä on selvästi kasvanut, vahvistaa Kirjailijaliiton puheenjohtaja, kirjailija Tuula-Liina Varis. Esimerkiksi kirjamessujen pito levisi Helsingistä ja Turusta ensin Jyväskylään, Ouluun ja Tampereelle ja viimeksi Vaasaan ja Lahteen. Elokuussa pidettiin Hämeenlinnassa ensimmäinen Kirjan aika -festi­vaali, ja erilaisia runotapahtumia on kymmeniä. ”Ja jos omasta kysynnästäni voi jotain päätellä, myös matineat, pienimuotoiset esiintymiset ja vierailut erilaisissa lukupiireissä ja kulttuuriklubeissa lisääntyvät vuosi vuodelta”, Varis sanoo.

Yleisöt sekoittuvat

Maailman suurimmilla kirjamarkkinoilla Yhdysvalloissa on meneillään kiinnostava ilmiö: aikuiset ovat innostuneet lukemaan lasten- ja nuortenkirjoja. Joka viides 35–44-vuotias itselleen kirjaa ostava amerikkalainen valitsee opuksen, joka kuuluu luokkaan young adult, eli kirjoihin jotka on suunnattu 14–21-vuotiaille.

Toinen, pienempi trendi on kidlitin arvostuksen nousu. Lastenkirjojen aikuisista puolestapuhujista monet ovat aina lukeneet niitä, mutta vähän salaa. Nyt he uskaltavat astua esiin. Se näkyy esimerkiksi USA:ssa syntyvissä aikuisten lukupiireissä, joissa luetaan lastenkirjallisuutta, ja alalla pidetään jo omia KidlitCon-tapahtumia.

The New York Times löysi monia syitä tälle yleisöjen sekoittumiselle. Harry Potter avasi sille ovia. Lasten ja nuorten kirjoissa on toisenlaista viehätystä kuin esimerkiksi jo pitkälle urautuneessa jännityskirjallisuudessa. Niissä käsitellään suuria ja monimutkaisiakin asioita mutta vauhdikkaissa juonissa ja vetävien hahmojen kautta. Eräs nelikymppinen lukija selitti innostustaan lehdelle näin: ”Hyvät young adult -kirjat ovat kuin hyvää televisiota. Niissä on tuoreutta, ne tempaavat mukaansa. Niiden tekijät eivät kirjoita keski-ikäisten ahdistuksesta tai pettyneistä ihmisistä.”

Suomessa ilmiö näkyy esimerkiksi amerikkalaisten vampyyrikirjojen suosiona: niitä lukee nuorten lisäksi aikuisempikin yleisö.

Mediaseksikäs kirjailija

Kirjailijoilta vaaditaan yhä lisää mediaseksikkyyttä, ja he ovat mediaseksikkäämpiä kuin koskaan. He antavat itsekin itselleen aina vain lisää mediahuomiota – mediassa nimeltä kirjat. He kirjoittavat yhä enemmän kirjoja, joissa pääosassa on kirjailija tai käsitellään kirjan kirjoittamista. Tuoreita kotimaisia esimerkkejä ovat tehneet Kari Hotakainen (Ihmisen osa), Antero Viinikainen (Orgo), Tuomas Kyrö (700 grammaa), Kreetta Onkeli (Kutsumus), Juha Itkonen (Seitsemäntoista), Jussi Siirilä (Historia on minut vapauttava)… 

Mash up -kirjat

Uusia kirjallisuudenlajeja syntyy koko ajan. Nyt maailmalla puhutaan mash up -kirjoista. Kuuluisa esimerkki on Axolotl Roadkill, jonka julkaisi viime vuonna saksalainen Helene Hegemann.

Kirja kertoo Berliinin tekno­klubeilla bilettävien nuorten elämästä, ja mukana on runsaasti kuvauksia seksistä ja huumeidenkäytöstä. Teos myi hyvin, se pääsi ehdolle kirjallisuuspalkintoihin ja sen kiiteltiin antavan kasvot kokonaiselle uuden sukupolven elämän­tavalle. Monet hämmästelivät, miten vain 17-vuotias Hegemann kykeni kuvaamaan klubimaailmaa niin taitavasti. Ei hän kyennytkään: syntyi kohu, kun ilmeni, että keskeisiä osia kirjasta oli lainattu suoraan toisesta, omaelämäkerrallisesta kirjasta. Sen oli tehnyt nimimerkillä Airen esiintyvä aikuinen mies.

Hegemann ei mennyt hämilleen varkaus­syytöksistä vaan kutsui tekoaan miksaukseksi: hän suhtautuu kaikkeen ympärillään olevaan vapaasti käytettävänä materiaalina. Hegemannin kustantaja ilmoitti, että tuleviin painoksiin merkitään käytetyt lähteet, mutta kirjasta tuli uuden kulttuuritrendin symboli: mash up -kirjat, joissa luodaan uutta muilta omituista teksteistä tai ideoista.

Mash up -kirjojen kärkeen kuuluu amerikkalaisen älykön David Shieldsin Reality Hunger: A Manifesto. Se koostuu vain muilta kirjailijoilta ja ajattelijoilta poimituista lauseista. Shields on kutsunut kirjaansa henkilökohtaisimmaksi teoksekseen. Suomessa taas on jo joitakin vuosia kokeiltu mash upin sukulaislajia, hakukonerunoutta. Siinä runoilija kirjoittaa hakusanoja nettiselaimeen ja luo näin löytämistään teksteistä uusia runoja.

Mash upissa on haistettu myyntipotentiaalia: maailmalla kustantajat teettävät teoksia, joissa yhdistellään eri tekstejä. Kuuluisin on monissa maissa menestykseksi noussut kirja, joka ilmestyy lokakuussa suomeksikin. Siinä on kirjoitettu Jane Austenin klassikko uusiksi runsailla zombie-taisteluilla ja -meiningillä, nimellä Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit.

Pekka Hiltunen on Imagen toimituspäällikkö.

Image 9/2010

Julkaistu: 25.10.2010