Apu

Kimmo Ohtonen: Trumpin ja kansallismielisen populismin nousun vastapainoksi elämme ympäristötietoisuuden renessanssia



Kimmo Ohtonen: Trumpin ja kansallismielisen populismin nousun vastapainoksi elämme ympäristötietoisuuden renessanssia

Kirjoittaja on Avun luontomies.
Teksti Kimmo Ohtonen
Kuvat Timo Pyykkö

Luonto. Se on jo sanana samaan aikaan sekä ylevä että ristiriitaisen monimerkityksellinen. Luonnosta puhutaan mediassa, politiikassa, somessa ja ihmisten arjessa lukemattomissa eri asiayhteyksissä joka päivä. Nykymaailmassa – ilmastonmuutoksen, muovimerien ja kuudennen sukupuuttoaallon keskellä – se, kuinka luonto määritellään ja miten päättäjien puheet kohtaavat teot, koskettaa meitä kaikkia. Jotkut mieltävät luonnon pehmeiksi arvoiksi, aivan kuin luonto olisi kiva juttu jossakin ihmismaailman ulkopuolella. Se tulkinta on perusteellisen virheellinen. Luonto on läsnä kaikkialla, se leikkaa poikkitieteellisesti koko yhteiskunnan halki. Luonto on osa politiikan kovaa ydintä, globaalien valtataisteluiden pelikenttä.

Suomessa luontoa arvotetaan ennen kaikkea luonnonvarojen näkökulmista ja sen perusteella, miten luonnon ihmiselle aiheuttamat haitat tai ärsykkeet voidaan minimoida. Kuka saa mitä -retoriikka on luontopoliittisen puheen ytimessä. Yksi suomalaisen luontosuhteen perusongelmista on sen ihmiskeskeisyys. Luonnosta puhuttaessa arvotamme todellisuutta ympärillämme omista lähtökohdistamme. Se, jolla on valtaa määritellä todellisuus, päättää yleensä sen kohtalosta.

Hallitus kikkailee

Poliittisella kentällä myös luonnonvaroja koskevissa väännöissä nykyhallitus on joutunut kikkailemaan kielellisesti, kun tutkimustulokset eivät ole vastanneet sen näkemyksiä tai intressejä. Luontoa koskevissa selkkauksissa poliittisella jargonilla on sivuutettu tutkijoiden näkemykset muun muassa metsien käyttöä koskevassa kiistassa. Sipilän joukot ovat osanneet hyödyntää kansan syviin riveihin juurtuneita (ennakko)asenteita mitätöimällä tieteelliset tulokset politikoinniksi tai tutkijoiden mielipiteiksi. Tuollaisesta sumuttamisesta kärsii pahiten tietysti luonto, suurimpia hyötyjiä taas ovat luontoa hyödyntävät monikansalliset yritykset ja niiden etuja ajavat päättäjät.

Eri näkemyksien ja intressien yhteensovittaminen kuuluu demokratiaan myös silloin, kun todennettu tieto ei ole itselle mieleistä. Mielipiteillä ei ole arvoa, jos ne eivät perustu tutkittuun tietoon. Jos ihmisen näkemykset luonnosta – tai mistä tahansa – nojaavat yhden ryhmän oppeihin, on maailmakuva varmasti selkeä mutta sitäkin puutteellisempi. Se johtaa usein siihen, että ihminen kykenee ottamaan vastaan ainoastaan informaatiota, joka tukee hänen maailmankuvaansa. Ennen kuin päätetään, kuunnellaanko jotakuta henkilöä, otetaan selvää, onko hän kanssamme samalla puolella. Se ongelma varjostaa myös luontokeskustelua.

Käsitys luonnosta rakentuu nuorena

Monen käsitys luonnosta, ja se miten kukin sitä myöhemmin arvottaa aikuisena, rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa omien vanhempien ja lähisuvun kautta. Luontoarvot juurtuvat usein syvään ja matkaavat sukupolvelta toiselle. Prosessiin vaikuttaa myös oma yhteisö. Sosiaalisen paineen merkitys korostuu usein pienillä paikkakunnilla ja tiiviissä yhteisöissä – ja nykyään sosiaalisessa mediassa. Yhteisön johtajien näkemyksistä poikkeavat tulkinnat herättävät vieroksuntaa ja jopa vihaa. Se perustuu esi-isiemme selviytymiseen ja valtataisteluihin luonnon ankarien olosuhteiden keskellä.

Luonnon kautta itseämme tarkastellessa huomaa, että vaikka teknologia kehittyy nopeasti, ihmisen perimmäinen olemus muuttuu hitaasti, jos ollenkaan. Pakko näyttää kuitenkin olevan ihmisen paras motivaattori.

Planeetan kokoisten uhkakuvien edessä moni kokee ympäristöahdistusta. Trumpin ja kansallismielisen populismin nousun vastapainoksi elämme ympäristötietoisuuden renessanssia. Tietoisuuden lisääntyessä miljoonat ihmiset muuttavat kulutustottumuksiaan planeetan ja oman hyvinvointinsa nimissä. Kieli on sen muutoksen veturi, digitaalisen median globaalit kanavat sen näyttämöitä. Sanat voivat olla onttoa helinää, mutta ne voivat myös johtaa merkittäviin tekoihin.

Digitaalinen vallankumous merkittävässä asemassa

Vaikka luontosuhde periytyy, etenkin nykyään monien suhde muuttuu iän ja omaksutun tiedon karttuessa. Siihen vaikuttavat vahvasti ihmisten hyvinvointi ja koulutustaso. Etenkin nousevat sukupolvet yhä useammin kyseenalaistavat edeltäjiensä arvot omaksumatta enää välttämättä vanhempiensa toimintapoja. Tällainen ”aatteellinen luova tuho” voi tuntua myrskynsilmässä olevista turhauttavalta, mutta ilman sukupolvien sisäisiä ja välisiä arvokiistoja eläisimme edelleen lapionvarresta. It-klusterit ja start upit synnyttänyt digitaalinen vallankumous voi olla yksi merkittävä voima ympäristöuhkien maailmanlaajuisessa torjumisessa.

Julkaistu: 8.7.2018