Apu

Kimmo Ohtonen: Pohjolan luonto on luksusta


Luonnon tuotteistaminen voi tuntua vieraalta, mutta se voidaan toteuttaa kestävällä tavalla. Miten muutenkaan, koska juuri hyvinvoivaa luontoa matkailijat haluavat nähdä, Kimmo Ohtonen kirjoittaa.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Maabrändityöryhmällä oli hiljattain aihetta ylpeyteen, kun Suomi valittiin luksusmatkoja järjestävän True Luxury Travel -matkatoimiston vertailussa sadasta maasta houkuttelevimmaksi luontomatkakohteeksi. Perusteluina oli muun muassa kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden määrä, luonnon monimuotoisuus sekä ympäristön kannalta kestävä matkailu.

Vertailun tekijät nostavat Suomen vahvuudeksi sen, että yli 70 prosenttia maamme pinta-alasta on metsää. Se on tavallaan totta, jos asiaa katsellaan pintapuolisesti. Puuta kasvaa nopeammin kuin sitä hakataan. Mutta kun kyseessä on luontomatkailua varten tehty vertailu, luvut ovat harhaanjohtavia. Eihän minkään maan matkailija halua retkeillä taimikoissa, nuorissa yhden valtapuun talousmetsissä tai avohakkuiden keskellä.

Todellisuudessa matkailukäyttöön sopivien luonnontilaisen kaltaisten metsien määrä on pienentynyt hurjasti. Tällä hetkellä vanhojen metsien osuus maamme metsäpinta-alasta on alle kolme prosenttia. Se johtuu muun muassa laaja-alaisista hakkuista ja metsien ojituksista.

Laatu korvaa määrän

Business Finland listaa, että ”kansainvälisillä markkinoilla potentiaalisimmat teemat ovat vaellus, pyöräily, maastopyöräily, melonta ja eläinten katselu”. Suomen matkailubrändin eri kulmia hiotaan paraikaa, ja luontomatkailu on sen keskiössä. Tuotteistaminen on päivän sana.

Matkailun edistämistyöryhmät haluavat Suomeen erityisesti ostovoimaisia turisteja, jotka käyttävät vierailunsa aikana merkittävän määrän euroja. Laatu korvaa määrän. Sama suuntaus on ollut maailmalla nähtävissä jo pitkään. Norjalainen tuttuni kertoi miltei vuosikymmen sitten, ettei heidän jääkarhusafaribisneksensä Huippuvuorilla ottanut menestyäkseen, ennen kuin he tuplasivat matkan hinnan. Asiakkaita oli vähemmän, mutta he maksoivat luksustyyppisistä matkoista viisinumeroisia summia.

Juuri Business Finlandin tuotelistan jälkimmäisen, eläinten katselun ja kuvaamisen, merkitys matkailumarkkinoilla on kasvanut merkittävästi. Juuri sillä matkailun alalla meillä on vielä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Emme tajua oman luontomme arvoa

Massikeisarit eri puolilta Eurooppaa, Aasiaa, Jenkkilää ja Suomea ovat kolunneet Afrikan savannit ja haluavat nyt uusia luontoelämyksiä. He haluavat nähdä lunta ja arktista luontoa vielä, kun se on mahdollista. Kymmenettuhannet rikkaat turistit ovat sijoittaneet meidän asuntolainojemme verran kalliisiin digikameroihin, joilla he haluavat kuvata uusia kohteita, nyt kun leijonat ja tiikerit on jo nähty. Meillä ainakin toistaiseksi riittää kuvattavaa suurpedoista pöllöihin ja metsäkanoista pikkulintuihin, on maisemia ja revontulia.

Lajit ja paikat, joilla voi olla merkittävää matkailullista arvoa, ovat meille usein niin arkisia, ettemme tajua katsella niitä brittiläisen lintuharrastajan tai intialaisen uusrikkaan silmin. Ehkä me täällä Pohjolassa olemmekin olleet liian pitkään sinisilmäisiä. Kuka nyt tänne tulisi? Mitä erikoista meillä muka olisi tarjolla?

Emme tajua oman luontomme arvoa. Ja kun niin käy, passivoidumme ja seuraamme voimattomina vierestä, kuinka monikansalliset kaivosyhtiöt käyvät varastamassa luonnon rikkaudet silmiemme edestä jättäen jälkeensä vain tuhoa ja sotkua meidän siivottavaksemme.

Arkinen luonto voi saada uuden arvon

Meidän on opittava arvostamaan ja ihmettelemään omaa luontoamme, jotta voimme tajuta sen erikoispiirteet. Kaikkialla Suomessa on luontoa ja luonnonvaraisia eläimiä, joiden katselusta ja valokuvaamisesta turistit eri puolilta maailmaa ovat valmiita pistämään jenit jonoon. Ymmärrän, että maalailussani on monia ongelmia kuten lentojen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt. Silti meidän on keksittävä vaihtoehtoja, jotka voivat luoda työpaikkoja ja samalla suojella Suomen luonnon monimuotoisuutta.

Ehkä meidän pitäisi muodostaa paikallisia ja kansallisia verkostoja, jotka tekisivät yhteistyötä erilaisten luontotuotteiden ympärillä. Metsien eläinlajeja ja ekosysteemejä kartoittavat henkilöt voisivat löytää paikat, joissa metsot soivat keväisin ja niin edelleen. Metsänomistajat saisivat korvauksen siitä, että matkailuyrittäjät tuovat asiakkaita paikalle. Ja tietenkin paikalliset majoituspaikat pitäisivät turisteista huolta ja muonittaisivat heitä.

Luonnon tuotteistaminen voi tuntua vieraalta, mutta se voidaan toteuttaa kestävällä tavalla. Miten muutenkaan, koska juuri hyvinvoivaa luontoa matkailijat haluavat nähdä. Kun vanha kuusikko yhtäkkiä nähdäänkin paikkana, jossa elää metson lisäksi kymmeniä matkailun kannalta merkittäviä lajeja, voi arkinen luonto saada uudenlaisia merkityksiä mielessämme.

Julkaistu: 13.10.2019