Apu

Kimmo Ohtonen: Muutos on mielentila


- Asiantuntijat ovatkin esittäneet, että päättäjien tulisi osoittaa maataloustukia kasvisperäisen ravinnon tuottajille. Tämä olisi niin luonnon kuin ihmisenkin hyvinvoinnin kannalta tärkeä rakenteellinen muutos, Kimmo Ohtonen kirjoittaa.
Kuvat Timo Pyykkö

Nykyään keskustellaan kiivaasti siitä, millainen on hyvä luontosuhde. Miten meidän tulisi elää, jotta emme kuormittaisi liikaa rajallisia luonnonvaroja ja tuhoaisi entisestään hauraita ekosysteemejä? Onko kulutustottumuksiemme määrittelemässä maailmassa enää mahdollista elää luonnon näkökulmasta kestävällä tavalla?

Kyllä on. Eikä tämän saavuttamiseksi tarvitse muuttaa sähköttömään mummonmökkiin tai palata metsästäjä-keräilijäksi.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa ylläpitää suhdetta luontoon. Suurin osa meistä nauttii linnunlaulusta ja luonnossa liikkumisesta. Modernissa maailmassa luontosuhteemme laatu kuitenkin punnitaan tekojemme kautta, ei juhlapuheissa tai sosiaalisessa mediassa. Meillä jokaisella on luontosuhde, halusimme tai emme, välitimme siitä tai emme. Sen kovinta ydintä ovat kulutustottumuksemme, energiankäyttö, liikkuminen ja ruoankulutus. 

Voimme esimerkiksi kompensoida päästöjä, joita kertyy lomalennoistamme. Hyvä niin. Voimme silti torjua globaaleja ongelmia, kuten ilmastokriisiä tai kuudetta sukupuuttoaaltoa, vain muuttamalla kulutustottumuksiamme radikaalisti niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla.

Suomalaiset kuluttavat paljon

Jotkut tuntevat, että perinteisenä pidetty elämäntyyli, jonka keskiössä ovat lihansyönti ja yksityisautoilu, on nykyään uhattuna. Tällä pelolla ja pelottelulla miltei ratkaistiin kevään vaalitkin. Mikä lie olisi ollut hallituskokoonpano, jos eduskuntavaalit olisi järjestetty viikkoa myöhemmin.

Kaikki kokevat asiat eri tavoin. Itse en ole kokenut ilmastokeskustelua syyllistäväksi, enemmänkin mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi. Tiedän, etten ole yksilötasolla ilmastonmuutoksen torjumisen suhteen mallioppilas. Eikä mistään täydy luopua kokonaan.

Jotkut pitävät tällaista ympäristöpuhetta turhana, varsinkin kun meidän suomalaisten päästöt eivät ole kuin kärpäsen luraus (0,1 %) globaalista hiilikakusta. Todellisuudessa asia ei ole niin yksinkertainen, varsinkin kun Suomi on osana EU:ta sitoutunut kansainvälisiin päästövähennystavoitteisiin, ja meillä on vastuu suojella luonnon monimuotoisuutta. Tänäkin vuonna suomalaiset olivat kuluttaneet osansa globaaleista luonnonvaroista 5. huhtikuuta mennessä – neljä kuukautta maailman keskiarvoa aiemmin. Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuten me, tarvittaisiin 3,8 maapalloa. Tästä on turha syyllistyä, vaan ottaa opiksi. Lähitulevaisuuden tavoite voisi olla, että ylikulutuspäivää ”vietetään” juhannusviikolla. Miten tähän voitaisiin päästä?

Kaukomatkailu ei useinkaan avarra

Jos haluamme kantaa vastuuta planeetasta ja tulevista sukupolvista, meidän pitää remontoida luonnonvarojen liialliselle kuluttamiselle perustuva elämäntyylimme. Yksilön teoilla on merkitystä, varsinkin kun samoja keskusteluita käydään eri puolilla maailmaa, ei ainoastaan lännessä. Muutos lähtee arkisista asioista.

Mitä jos Thaimaan-matkojen sijaan kokeilisimme kohteita, joihin pääsee junalla? Ihminen pinttyy helposti tapoihinsa, uusi ja tuntematon epäilyttää. Toisin kuin väitetään, matkailu kaukomaihin ei useinkaan avarra, vaan jumittaa meidät konservatiiviseen turistin rooliin. Se ei ole yhteydessä juuri mihinkään, ei paikalliseen kulttuuriin tai luontoonkaan. Hatunnosto niille matkailun rohkeille, jotka uskaltavat palata juurilleen etsimään ihmisenä olemisen merkitystä kotimaasta. On erittäin mahdollista, että Kaakkois-Aasian hiekkarantojen sijaan löytäisimme itsemme Suomen puhtaan luonnon äärellä.

Luonnon monimuotoisuus ja ilmastokysymykset kytköksissä

Tiede on osoittanut, että ihmiskunnan ruokavalion on muututtava pääosin kasviperäiseksi (tämä ei tarkoita vegaanisuutta), jotta voimme hidastaa ilmastokriisin etenemistä ja suojella kuilun partaalla olevia eläinlajeja ja kokonaisia ekosysteemejä.

Lihantuotannon väheneminen on merkittävä keino lisätä metsitettävää maata ja suojella hiilinieluja sen sijaan, että tuotantoeläinten ja rehuntuotannon tieltä hakataan enemmän metsiä. Luonnon monimuotoisuus ja ilmastokysymykset ovat sidoksissa toisiinsa. Asiantuntijat ovatkin esittäneet, että päättäjien tulisi osoittaa maataloustukia kasvisperäisen ravinnon tuottajille. Tämä olisi niin luonnon kuin ihmisenkin hyvinvoinnin kannalta tärkeä rakenteellinen muutos, jonka yhteiskunnan eri toimijat maanviljelijöistä päättäjiin ja kuluttajista yrittäjiin voivat toteuttaa yhteistyössä.

Muutosprosessin ei täydy perustua syyllisyyteen tai luopumiseen. Muutoksen idea on se, että uusi korvaa vanhan. Jos tarkkailemme tilannetta avoimin mielin, saatamme huomata, että olemme luonnon kanssa samassa veneessä. Se, mikä on hyväksi luonnolle, on hyväksi myös meille.

Julkaistu: 15.7.2019