Apu

Kimmo Ohtonen: "Maakunnissa ei tykätä siitä, että Kehä III:n sisäpuolelta sanellaan, miten asiat pitää hoitaa"

Kimmo Ohtonen: "Maakunnissa ei tykätä siitä, että Kehä III:n sisäpuolelta sanellaan, miten asiat pitää hoitaa"
Kimmo Ohtonen kirjoittaa, että nykyään moni luonnonsuojeluaktiivi löytyykin Kehä III:n ulkopuolelta.

Suomen metsistä on enää alle kolme prosenttia vanhoja luonnonmetsiä. Tieteellisen tosiasian kuuleminen nostattaa joillakuilla karvat pystyyn, kun toisilla mieleen piirtyy silmänkantamattomiin jatkuvia avohakkuita. Myllerretty maa. Epäoikeudenmukaisuudet, joista ei ole saanut kylällä puhua ääneen.

En runoile metsäteollisuuden vastaisia värssyjä. Metsäteollisuus on tärkeä osa maamme talousrakennetta sekä merkittävä työllistäjä. Ja hyvä niin. Kyse on tasapainosta, joka on metsien hyödyntämisen ja suojelun välillä edelleen vinksin vonksin.

Viimeisiä jäljellä olevia luonnonmetsiä ja luontoarvoiltaan arvokkaita alueita tulisi suojella monimuotoisuuden vuoksi sekä tietenkin ihmisten hyvinvoinnin nimissä. Kun otetaan huomioon, että suurin osa maamme metsistä on jo metsäteollisuuden käytössä, luulisi, ettei se olisi kohtuuton vaatimus. Varsinkin, kun metsä- ja suoluonto ovat köyhtyneet vuosien saatossa merkittävästi.

Silti tammikuussa nousi esille, että maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa toimiva Suomen metsäkeskus on siirtänyt 30 000 hehtaaria aikaisemmin suojeltuja luontokohteita hakkuun piiriin. Kyse on valtavasta alueesta, joka sisältää luonnon monimuotoisuuden sekä ihmisten virkistäytymisen kannalta tärkeitä kohteita eri puolilla maata.

Valtiovallalta tarvitaan linjauksia luonnon arvostamiseksi

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä tai ilmaston lämpenemistä voidaan torjua vain konkreettisin toimin. Valtiovallan tulisi näyttää lainsäädännön kautta esimerkkiä ja tehdä linjauksia, jotka kannustavat kansalaisia luonnonvarojen pikavippien perässä juoksemisen sijasta kestävään kulutukseen ja luonnon arvostamiseen.

Maakunnissa ei tykätä siitä, että Kehä III:n sisäpuolelta sanellaan, miten pitäisi hoitaa asioita omalla seudulla. Se on täysin utopiaa, sillä kaikki keskeisimmät yhteiskunnalliset asiat sanellaan vallan keskiöstä.

Luonnonvarakiistoissa on surkuhupaisaa, jos me lankeamme kaupunkilaiset vastaan maalaiset -vastakkainasetteluun. Me vastaan ne -pullistelu ei hyödytä meistä ketään, vaan vain niitä, joille maamme luonnonvarat ovat vain numeroita kvartaalissa.

Uudenlaiset toimijat nousevat esiin

Historia on opettanut, että asian kuin asian suhteen sen kehitykselle ja ihmisten hyvinvoinnille on keskeistä, että se kykenisi ottamaan tasaisin väliajoin vastaan yhteisön ulkopuolella muodostettuja näkemyksiä ja tieteellisiä analyysejä.

Julkisessa keskustelussa viherpiipertäjä on usein ilkkumanimi, jolla luonnon teollisen ”hoitamisen” nimeen vannovat ovat kutsuneet kaikenkarvaisia luonnonsuojelijoita.

Hiljalleen perinteisten valtarakenteiden varjoista on eri puolella Suomea alkanut nousta uudenlaisia toimijoita. Onkin ollut mielenkiintoista seurata, että nykyään aktiivisimmat luonnonsuojelijat eivät usein löydy Kehä III:n sisältä, kuten yleisesti oletetaan, vaan sieltä, missä luonnonmetsiä ollaan pätkimässä laajoilta alueilta selluksi tai luonnonrikkaudet louhimassa muille maille. Ei näitä arjen sankareita pysty laittamaan yhteen lokeroon.

Nyky-Suomessa viherpiipertäjiä löytyy Lapista Kainuuseen ja Savosta Stadiin. Ehkä sinussakin asuu pieni ja sisukas viherpiipertäjä?

Julkaistu: 10.2.2020
1 kommentti