Apu

Kimmo Ohtonen: Luonto on tuonut lohtua pandemian aikaan – se on ollut pakopaikka, kun ihmisten läheisyys on tuntunut uhkalta

Kimmo Ohtonen: Luonto on tuonut lohtua pandemian aikaan – se on ollut pakopaikka, kun ihmisten läheisyys on tuntunut uhkalta
Avun luontomies Kimmo Ohtonen pohtii kolumnissaan, millainen on oikeanlainen luontosuhde. Se ei ole vain sitä, että pärjää metsässä tai että osaa luetella kaikki taivaan linnut. Se on kokonaisvaltaista, maailman poikkitieteellistä hahmottamista. Siinä riittää itse kullekin opettelemista.
Julkaistu: 22.12.2020
Koronavuosi vetelee viimeisiään, ja seisomme uuden, vaikeasti määriteltävän tulevaisuuden porteilla. Koronan ansiosta keskustelu luontosuhteestamme on ollut värikästä ja monenkirjavaa.
Jo keväällä monet suomalaiset löysivät luonnon aivan uudella tavalla – tai ensimmäistä kertaa. Alettiin jo puhua luontosuhteemme uudesta tulemisesta – että viimein näimme luonnon omankin hyvinvointimme perustana ja aloimme kohdella sitä sen ansaitsemalla kunnioituksella.
Luonto on tuonut meille jo kymmenen kuukautta kestäneen pandemian aikana lohtua ja iloa, se on ollut pakopaikkamme ahdistavasta arjesta, kun toisten ihmisten läheisyys on tuntunut uhkalta. Luonto on lohduttanut meitä silloinkin, kun olemme istuneet kotona eristäytyneenä ulkomaailmalta, hakien kontaktia siihen somessa tai television äärellä.
"Asia ei ole niin yksinkertainen, että tietynlainen ympäristö takaisi terveen luontosuhteen kehittymisen."
Exeterin yliopiston hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan videomateriaalin näkeminen luonnosta rauhoittaa ihmistä. Digitaalisesti simuloitu luontokin koskettaa meitä ennen kaikkea siksi, että meillä on synnynnäinen yhteys luontoon ja saamme mielihyvää siitä, että meitä ympäröivät elävät organismit kaikessa monimuotoisuudessaan.
Eihän kuvaruudulta koettu todellisuus pysty sentään korvaamaan aitoja hetkiä luonnossa. Niinkin hienoja kuin Sir David Attenboroughin ohjelmat ovat, niistä puuttuvat tuoksut ja kaikki ne pikkuriikkiset yksityiskohdat, joita lähiluontokin on pullollaan. Joka ainoa päivä luonto voi yllättää sinne menijän, olit sitten konkari tai ensikertalainen. Se tosin riippuu usein siitä, onko kulkijan mieli avoin.

Kenen luontosuhde on se oikea?

Keskustelua luontosuhteestamme vaivaa usein jonkinlainen aitousharha. Monesti koetaan, että juuri minun suhteeni luontoon on se ainut oikea. Näkemyksellinen ristiriita voi vallita vaikka naapurien välillä, ei ainoastaan maaseudun ja kaupungin välillä.
Noin 70 prosenttia suomalaisista asuu kaupungeissa, minkä usein mielletään tarkoittavan, että yhä useampi meistä on vieraantunut luonnosta. Maamme kaupungit täyttyvät maalaisista ja kaupunkilaisista, joiden juuret ovat eri puolilla Suomen maakuntia ja perähikiöitä.
Kaupunkilaislasten luontosuhteen syventäminen lienee lähtökohtaisesti haastavampaa kuin harvaan asutulla maaseudulla kasvavan tenavan, mutta asia ei ole niin yksinkertainen, että tietynlainen ympäristö takaisi terveen luontosuhteen kehittymisen. Luontoa ymmärtäviä ja kunnioittavia ihmisenalkuja voi kasvattaa ihan missä päin Suomea tahansa. Lopulta kyse on meidän aikuisten valinnoista ja ymmärryksestä.
Korona-ajat ovat terävöittäneet, että luontosuhteesta puhuessamme olemme monimutkaisten ihmisenä olemista koskevien kysymysten äärellä.
Oikeanlainen luontosuhde ei ole vain sitä, että pärjää metsässä tai että osaa luetella kaikki taivaan linnut. Se on kokonaisvaltaista, maailman poikkitieteellistä hahmottamista. Siinä riittää itse kullekin opettelemista, mutta onneksi voimme tehdä sitä samalla, kun opettelemme hiljalleen elämää uuden normaalin rytmissä. Onnellista uutta vuotta 2021!
Kommentoi »