Mondo

Kimmo Ohtonen: Huippuvuorten kauneus ja jääkarhun näkeminen olivat unohtumaton kokemus


Toimittaja ja luontokuvaaja Kimmo Ohtonen on nähnyt monia uhanalaisia ja vaarallisiakin eläimiä, mutta yhtä hän ei haluaisi luonnossa kohdata.
Teksti Kati Kelola
Kuvat Jirina Alanko

Villien jäljillä -sarjassa tutustut uhanalaisten eläinten suojeluun eri puolilla maailmaa. Mikä oli hienoin hetki reissussa? Olen arktisen alueen ystävä, joten jääkarhun bongaaminen laivan kannelta Huippuvuorilla, merijään reunalla, oli unohtumaton kokemus. Hetkessä oli toivon pilkahdus. Siinä näki sen kauneuden, miksi jääkarhuja ja luontoa pitäisi suojella.

Mitä itsellesi uusia lajeja näit? Orankeja Indonesian Borneolla ja merikilpikonnia Isolla Valliriutalla. Tuhoutuneen riutanosan näkeminen oli raju kokemus. Maisema oli aavemaisen valkoinen, ja siellä ui kala siellä täällä. Terve osa riuttaa taas oli kuin Wes Andersonin elokuvasta Steve Zissoun vedenalainen maailma, joka on suosikkejani. Kaikkien niiden elävien organismien keskellä tuli todella kokemus luonnon monimuotoisuudesta.

Mikä yllätti eläinten suojelussa? Se, miten kytköksissä eläimet ja ihmiset ovat. Eläimet ovat armoillamme, koska ihmisen toiminta vaikuttaa niihin suoraan. Huippu­vuorten saarella ryhdyimme sarjan työparini, näyttelijä Pirjo Heikkilän kanssa ex-tempore keräämään roskia rannalta. Niitä kertyi soutuveneellisen verran tunnissa. Oppaamme sanoi, että kiva juttu, mutta parin päivän päästä täällä on sama tilanne.

Mitä eläintä et haluaisi kohdata? Pakko myöntää, että punkit pelottavat. Vaimoni nauraa minulle, että olen punkkikammoisin ihminen, jonka hän on tavannut. Olen punkkinynny.

Julkaistu: 20.12.2018