Apu

Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka: "Koronavirusepidemia ei tullut suomalaisille viranomaisille yllätyksenä"

Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakka: "Koronavirusepidemia ei tullut suomalaisille viranomaisille yllätyksenä"
Pelastusylijohtaja Kimmo Kohvakan työtä on pohtia, millaiset tilanteet yhteiskuntaa uhkaavat. Nyt hän elää todeksi koronaepidemian aiheuttamia poikkeusoloja ja ajattelee, ettei kukaan olisi voinut täysin ennakoida, millä voimalla virus Suomeen iskee.
Julkaistu: 24.5.2020

Pelastusyksiköt saivat hälytyksen kello 16.03 lokakuisena lauantaina vuonna 2006. Paikalle saapuivat ensin Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen Järvenpään pelastusyksikön pelastajat, jotka alkoivat sammuttaa rivitalossa syttynyttä tulipaloa sisällä asunnossa.

Seuraavaksi paikalle saapuivat Tuusulan paloaseman palomiehet. He nousivat palavan rakennuksen katolle. Sitten se tapahtui: kattorakenne petti pelastajan alta, ja tämä putosi. Palomies sai vakavia palovammoja, kun liekit löivät häntä kesken työtehtävän. Myös kaksi muuta pelastajaa sai tilanteessa vammoja.

Vakavasti loukkaantunut palomies oli Kimmo Kohvakan kollega.

– Pelkoa selviytymisestä oli vielä pitkän aikaa, pelastusylijohtaja Kohvakka muistelee nyt, lähes 15 vuotta tapauksen jälkeen. Siihen aikaan hän työskenteli Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella pelastusjohtajana.

– Siinä tulee heti sellaiset mietteet, että onko kaikki tehty oikein ja onko työturvallisuus tehty oikein... Se oli ihan perustehtävä meidän järjestelmällemme, mutta yksi palomies loukkaantui vakavasti.

"Se joka sanoo, että olisi ollut ennalta mahdollista varautua täysin tämänkaltaiseen, ei ole kyllä sitten ennen paljon varautunut."

Sisäministeriön onnettomuutta tutkinut tutkijaryhmä totesi myöhemmin, että Järvenpään turman syynä oli pelastajan tekemä väärä olettamus.Pelastustehtävässä toimineet pelastajat olivat olettaneet kattorakenteen olevan tiiltä, vaikka se oikeasti oli sementtikuivalevyä.

Kohvakkaan turma vaikutti hyvin voimakkaasti. Hänen äänensä muuttuu hieman, kun hän muistelee tapausta sisäministeriön kokoustilassa Kirkkokadulla Helsingissä antaessaan haastattelua Avulle – turvavälin päästä. Yli 30-vuotisen uran ajalta Järvenpään turma nousee esiin poikkeuksellisena tapahtumana.

– Se oli voimakas henkilökohtainen kokemus. Siksikin pidän työturvallisuuskysymyksiä hyvin tärkeinä, Kohvakka tähdentää.

Näin Suomi varautuu

Kohvakan joukot, Suomen pelastusala kokonaisuudessaan, ei ole ollut operatiivisessa vastuussa koronavirusepidemian aikana.

Sen sijaan pelastusala on keskittynyt pitämään tämänhetkiset palvelunsa mallillaan siten, että kaikki toimisi hyvin myös tautihuipun aikana.

Suomen 22 alueellisen pelastuslaitoksen vastuulla on ehkäistä tulipaloja ja muita onnettomuuksia, varautua onnettomuuksiin ja toimia onnettomuus- ja vaaratilanteissa asianmukaisesti.

Kollegan loukkaantuminen pelastustehtävässä oli voimakas kokemus, joka yhä kannustaa pitämään työturvallisuuskysymyksiä tärkeinä.

Sisäministeriön pelastusylijohtaja Kohvakka johtaa ja ohjaa Suomen pelastustointa. Lisäksi ministeriön pelastusosaston tehtäviin kuuluvat valmiussuunnittelu ja varautuminen erilaisiin uhkamalleihin. Myös Hätäkeskuslaitos on ministeriön pelastusosaston ohjauksessa.

Sillä vaikka Suomessa jylläisi koronavirusepidemia, pelastusalan on oltava valmiina sen varalta, että jotakin muutakin voi tapahtua. Koronaviruksesta aiheutunut kriisi ei saa johtaa tilanteeseen, jossa alan henkilöstö väsyy. Esimerkiksi suuronnettomuus passittaisi vuorostaan pelastusalan työntekijät töihin kentälle.

– Meillä on perusperiaatteena, että minä ja sijainen huolehdimme siitä, että tulee lepoa, Kohvakka sanoo.

Sotilasura kutsui

Kimmo Kohvakka syntyi vuonna 1968 Kajaanissa, mutta jo seuraavan vuosikymmenen alussa perhe muutti isän työn perässä Puolangalle. Kun Kohvakalta kysyy, mistä hän on kotoisin, hän vastaa edelleen olevansa puolankalainen.

Isästä tuli pienen kyläkoulun johtaja-opettaja, ja perhe asettui asumaan koulun kyljessä sijainneeseen opettajan taloon. Luonnosta, maaseudusta metsineen, tuli Kohvakalle tärkeä arvo.

Raskaan työn vastapaino on lepo. Kimmo Kohvakka rentoutuu television edessä, lukemalla tai käymällä koiran kanssa lenkillä.

Kohvakka kuvailee muuttoa Kajaanista Puolangalle ”mahtavaksi elämänmuutokseksi”. Hänen vanhempansa sekä opettajan uran myöhemmin valinnut pikkusisko asuvat edelleen siellä.

Kohvakka asui Puolangalla lukioikään asti. Vuonna 1987 kutsui varusmiespalvelus Kainuun rajavartiostoon. Siellä Kohvakka havahtui ensimmäistä kertaa pohtimaan, mitä hän haluaisi työkseen tehdä. Hän tuli ajatelleeksi, että Kainuun rajavartioston kesävänrikin työ voisi olla mielenkiintoista.

Rajavartiolaitos oli asettanut ehdoksi, että päästäkseen vartiostoon kesätöihin kokelaan oli hakeuduttava myös kadettikouluun.

– No, minä kävin sitten kadettikoulun pääsykokeissa. Kesän 1988 olin kesävänrikkinä ja totesin, että tämähän onkin varsin mielenkiintoista ja haastavaa.

Kohvakka muistuttaa, että Suomen Kansallisessa riskiarviossa 2018 mainitaan influenssapandemia yhtenä mahdollisena uhkamallina. – Siinä mielessä koronavirusepidemia ei tullut suomalaisille viranomaisille yllätyksenä.

Kahdeksan vuotta kapiaisena

Kesävänrikin pesti avasi nuoren Kohvakan silmät. Kadettikoulun lisäksi hän oli hakenut myös Oulun, Kuopion ja Joensuun yliopistoihin.

– Pääsin kaikkiin papereitten perusteella. Jokaisesta tuli hirveän paksu kirjekuori, Kohvakka muistelee.

Kadettikoulun kuori oli erilainen. Se oli A5-kokoinen, ohut, ja siinä oli rasti ruutuun -vaihtoehdot: tulen / en tule.

– Se oli helppo päätös. Kolmeksi vuodeksi oli sen jälkeen ohjelmoitua ohjelmaa.

Kadettikoulun jälkeen Kohvakan ensimmäinen työnantaja oli Puolustusvoimat. Hän oli jo suuntaamassa Kainuun prikaatiin, mutta sai loppumetreillä kuulla, että silloinen suojelu- ja sääkoulu etsiskeli nuorta upseeria palvelukseensa. Kohvakka päätti hakeutua sinne – ja pääsi.

Koulussa opiskeltiin muun muassa suojautumista erilaisilta kemiallisilta ja biologisilta taisteluaineilta. Se oli siinä mielessä merkityksellistä, että se johdatti Kohvakkaa kohti pelastusalaa. Kaikkinensa Kohvakka työskenteli Puolustusvoimissa kahdeksan vuoden ajan.

– Sitten on vielä koira. Pitkäkarvainen, saa rullata niitä karvoja näistä varusteista pois, Kohvakka nauraa ja vilkaisee univormuaan.

Suomen Kansallisessa riskiarviossa 2018 mainitaan influenssapandemia yhtenä mahdollisena uhkamallina.

– Siinä mielessä koronavirusepidemia ei tullut suomalaisille viranomaisille yllätyksenä, Kohvakka sanoo.

Riskiarvio julkaistiin tammikuussa 2019, ja se painottaa erityisesti hybridivaikuttamisen, yhteiskunnan digitalisoitumisen sekä sää- ja ilmastoriskien tuomia haasteita Suomelle.

Itsekin riskiarvion kirjoittamiseen osallistunut Kohvakka puolustaa monisanaisesti kollegoidensa ja Suomen hallituksen työtä koronaviruskriisin hoidossa. Hänen mielestään Suomen varautumisen malli on osoittautunut toimivaksi.

Sen lähtökohta on yhteistyön ajatuksessa: yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehtivat niin viranomaiset, elinkeinoelämä, järjestöt kuin kansalaisetkin. Kohvakasta hallituksen arvostelijoiden pitäisi asettua poliitikkojen saappaisiin.

– Se joka sanoo, että olisi ollut ennalta mahdollista varautua täysin tämänkaltaiseen, ei ole kyllä sitten ennen paljon varautunut.

Huoltovarmuuskeskuksen maskikaupat

Julkisuuteen on tihkunut tipoittain tietoa koronaviruskriisin hoidon eri vaiheista. Tekniikka ja Talous uutisoi maaliskuun lopulla, että Suomi myöhästyi EU:n yhteisistä suojavarusteiden hankintakierroksista ja selvitti vasta jälkijunassa mahdollisuuksia liittyä keskitettyyn hankintaan mukaan.

Huhtikuun alussa Suomen Kuvalehti kertoi oudosta vyyhdistä: Huoltovarmuuskeskus oli ostanut hengityssuojaimia liikemies Onni Sarmasteelta, ja kauppoihin liittyi kiista Sarmasteen ja kauneusyrittäjä Tiina Jylhän välillä. Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Tomi Lounema erosi tehtävästään jupakan takia.

”Pandemiasuunnitelman mukaisesti terveydenhuollon yksiköillä tulee olla varmuusvarastoissaan vähintään 3–6 kuukauden normaalia kulutusta vastaava määrä suojaimia ja muita keskeisiä terveydenhuollon tarvikkeita”, twiittasi myös pääministeri Sanna Marin (sd.) huhtikuun alussa. Silloin julkisuudessa keskusteltiin kiivaasti siitä, kenen vastuulla terveydenhuollon suojavarusteiden riittävyys on.

"Meillä pitäisi pelastustoimessa olla kansallinen logistinen järjestelmä, jolloin kriittisten varusteiden valtakunnallinen varastointi olisi mahdollista."

On yksi asia, joka Kohvakankin mielestä pitäisi korjata pelastustoimen järjestelmässä mahdollisimman pian. Koronaviruskriisi on alleviivannut tarvetta.

– Meillä pitäisi pelastustoimessa olla kansallinen logistinen järjestelmä, jolloin kriittisten varusteiden valtakunnallinen varastointi olisi mahdollista, Kohvakka lausuu. Käytännössä se tarkoittaisi kansallista keskusvarastoa pelastusalan kriittiselle välineistölle.

Idea ei ole uusi. Järjestelmän kehittäminen aloitettiin Kohvakan mukaan jo edellisen hallituksen kaudella.

Varautumiseen mallia öljyntorjunnasta

Pelastustoimen nykyiset materiaalivarastot ovat pääosin 22 pelastuslaitoksella. Lisäksi Pelastusopistolla on varastossa materiaalia kansainvälisen pelastustoiminnan tarpeisiin.

Käynnissä olevan uudistuksen tavoitteena on parantaa nimenomaan valtakunnallista suorituskykyä. Alueelliset pelastuslaitokset toimivat Kohvakan mielestä hyvin.

Kohvakka ottaa esiin kuivan hellekesän parin vuoden takaa.

– Se oli suomalaisittainkin mittava metsäpalokausi. Silloin autettiin myös Ruotsia ja huomattiin, että alueellisten ja paikallisten järjestelyiden lisäksi tarvitaan tapa käyttää keskitetysti alan voimia, auttaa siellä, missä sattuu maastopalo.

– Nyt koronan ansiosta huomattiin, että materiaalisessa varautumisessa on tavattoman tärkeää pystyä kootusti, valtakunnallisesti, huolehtimaan siitä, että varusteita on riittävästi. Se on ollut pitkään kehittämisen agendalla, Kohvakka jatkaa ja arvelee, että koronaepidemian jälkeen mitä todennäköisimmin todetaan, että Suomella pitäisi olla suojavarustukseen liittyvä varastointimahdollisuus.

– Puhun nimenomaan keveistä hengityssuojaimista ja suojakäsineistä.

Mitä keskusvarastoitavat pelastusalan kalusteet sitten voisivat olla? Kohvakka välttää puhumasta liian yksityiskohtaisesti, mutta nostaa kysyttäessä esiin ”öljyntorjuntamateriaalit” sekä ”säteilyonnettomuustilanteeseen liittyvät varusteet”. Sellaista kalustoa tarvitaan suhteellisen harvoin, mutta jos jokin sentyyppinen onnettomuus tapahtuisi, vaikutukset olisivat laajoja.

Varastot voisivat Kohvakan vision mukaan olla puoliksi keskitettyjä ja puoliksi hajautettuja. Koska niihin saattaisi liittyä kansallisen turvallisuuden kysymyksiä, varastojen sijainteja ei täysin voisi paljastaa. Pelastusalalla tilanteet ovat usein nopeita, minkä takia etäisyydet eivät voi olla liian suuria materiaalin kuljetuksessa.

Pelastusviranomaisen ja Huoltovarmuuskeskuksen välillä pitäisi Kohvakan mukaan miettiä sopivaa rajanvetoa uuden keskusvaraston rahoituksessa. Hänen mielestään on tärkeää lähteä siitä, että jokaisella suomalaisella viranomaisella olisi omaan toimintaansa riittävät materiaaliset varastot.

Vuoden 2015 siirtolaiskriisi oli Kohvakan sanojen mukaan suomalaisen viranomaisyhteistoiminnan koeponnistus. Siinä onnistuttiin hänen arvionsa mukaan hyvin.

Rauhanturvaajana Irakissa

Vuonna 1997 Kohvakka palveli Irakissa YK:n rauhanturvaajana kolmen kuukauden ajan. Hänen ja kollegoiden tehtävänä oli käydä paikallisissa tehtaissa ja varmistua siitä, että niissä ei valmistettu kemiallisia taisteluaineita. Tehtaanjohtajia tavatessaan Kohvakka saattoi tuntea, että hän hyötyi suomalaisuudestaan. Toisin kuin joidenkin muiden kansallisuuksien edustajia, Suomesta lähtöisin olevaa rauhanturvaajaa irakilaiset tervehtivät yleensä iloisesti.

Irakin-komennus osui tilanteeseen, jossa maa oli joutunut ilmoittamaan YK:lle kaikki kaksoiskäyttöön soveltuvat tehtaat, tuotantolaitokset, materiaalit ja kemikaalit. Vaaratilanteisiin Kohvakka joutui ainostaan paikallisessa liikenteessä. Kollegoineen hän suoritti työtehtäviä ympäri maata kulkien autolla ja välillä helikopterilla.

Irakin-ajasta Kohvakalle jäi polte tehdä töitä myös kansainvälisillä vesillä. Sillä tiellä hän on yhä. Avun haastattelun jälkeen Kohvakan kalenteriin on samalle päivälle merkitty pohjoismaisten kollegoiden etäyhteyspalaveri. Agendalla on tilannepäivitystä koronatilanteesta, tietenkin.

Etätyöskentely on tuonut Kohvakalle jopa lisää aikaa ja tehokkuutta, kun paikasta toiseen ei tarvitse työpäivän aikana siirtyä. Hänellä on päivittäin kuudesta kahdeksaan palaveria, ja lisäksi sähköpostiin kilahtaa yhteensä noin 150 viestiä.

– Vaikka kontakteja on, silti vähän kaipaan suoraa vuorovaikutusta. Kevyt jutustelu on jäänyt vähälle.

Kohvakka sanoo rentoutuvansa parhaiten perheensä parissa. Vanhin, 23-vuotias poika, opiskelee Aalto-yliopistossa. Kotona asuvat 14-vuotias poika ja 12-vuotias tytär sekä vaimo. Hänkin työskentelee valtionhallinnossa turvallisuusasioiden parissa. 

– Sitten on vielä koira. Pitkäkarvainen, saa rullata niitä karvoja näistä varusteista pois, Kohvakka nauraa ja vilkaisee univormuaan. Se näyttää hyvin siistiltä.

Usein Kohvakalta kysytään, eikö uhkatilanteisiin varautuminen ole raskasta. Hänen vastauksensa on ei, sillä pelastusala on ammatinvalintakysymys.

Kimmo Kohvakka

  • Sotatieteiden maisteri. Työskennellyt eri tehtävissä Puolustusvoimissa vuosina 1991–1997.
  • Rauhanturvaajana Irakissa vuonna 1997.
  • Töissä Helsingin kaupungin pelastuslaitoksella eri tehtävissä vuosina 1999–2003 sekä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen johdossa 2000-luvun alussa.
  • Työuraan kuuluvat myös sisäministeriön pelastusylitarkastajan, Suomen pelastusalan keskusjärjestön toimitusjohtajan sekä Etelä-Suomen aluehallintoviraston johtajatason työt.

Päivitetty 25.5. – Ilmestynyt 24.5.2020

Kommentoi »