Kaisa Liski, 47, tuli asuntobisnekseen rahattomana ja pystymetsästä.

– Kun aloitin 15 kiloa sitten, ainoa tavoitteeni oli lopettaa köyhistely. Olin kahden kasvavan lapsen yksinhuoltaja. Nälkää en nähnyt, mutta hemmetin tiukkaa oli, Liski muistelee.

Nykyisin kiinteistönvälittäjä Liskin vuositulot lasketaan sadoissatuhansissa euroissa, ja hän katsoo työnaisen palkkansa ansainneen.

Liski ei epäile, etteikö onnistumisen tarpeen ja työenergian dynamona haamuilisi lapsuuden väheksyvä aika, kun "ikinä ei kelvannut sellaisena kuin on".

– Kun toin kympin kokeesta kotiin, niin jos äiti sen bilehuuruissaan ylipäätään huomasi, se kymppi oli yleensä vahinko kuulemma. Äiti ei kokenut, että mikään asia on palkitsemisen arvoinen. Tylysti voisin sanoa, ettei siellä lapsuudessa kauheasti ollut mistä pitäisi kiittää, paitsi edesmennyt isoäitini, joka piti minusta huolta ja kesät huolehti peruskasvatuksesta, opetti ne tärkeät asiat. Sillä pohjalla tässä mennään, menestynyt kiinteistönvälittäjä lataa.

Lue lisää Kaisa Liskin lapsuudesta ja nykyisyydestä Avusta 45/2015.